Syksyn syömiset

Syksy on hamstereillekin hyvää aikaa, kun tupa on täynnä tuoreita, kotimaisia hedelmiä, vihanneksia ja juureksia. Sisko toi meille satsin itse kasvattamiaan kasviksia ja osa niistä päätyy tietenkin myös Katariinan kuppiin.

Katariinan ykkössuosikki tuntuu olevan omena. Omenanpalat katoavat ruokakupista yleensä nopeammin kuin ehdin silmiäni räpäyttää. Enpä ihmettele, luomuna kasvanut, herkullisen kypsä punakaneli on minunkin herkkua. Tuoreet luumut maistuvat yleensä hyvin Katariinalle.
Kesäkurpitsa on myös jonkinasteinen suosikki. Kaupan porkkanoille Katariina saattaa joskus nyrpistellä nenäänsä ja jättää ne kerrassaan ruokakuppiin, mutta oli syy nyt mikä tahansa, niin nämä kotona kasvatetut porkkanat kelpaavat mainiosti.
Perunoita en ole Katariinalle vielä keittänyt, raakanahan sitä ei saa syöttää. En ole aikaisemmin ylipäänsä tarjoillut sille keitettyä perunaa, joten tämä olisi pienimuotoinen laajennus ruokavalioon.

Kaupan herkuista Katariinalle tarjoillaan usein parsa- ja kukkakaalia, päärynää, lanttua ja banaania. Banaani ei ole kovin suosittu ruoka, muut yleensä menevät. Olenpa joskus ostanut sille persikkaakin.
Kurkkua, tomaattia ja salaattia Katariina saa aina silloin tällöin. Meidän parveke-salaattipenkissä taitaa olla vielä hieman salaattia jäljellä, voisi katsoa siitä Katariinalle vielä syksyn viimeiset itsekasvatetut salaatit.

Poskipussiesitys

Katariinasta ei ole hetkeen aikaan saanut yhtään oikein onnistunutta otosta, mutta tässä on nyt vähän mallia poskipusseista.

© KH

Vieraskorea Katariina

Katariina poikkesi eilen tavoistaan niin perusteellisesti, että ihmettelen sitä vieläkin. Ja niin ihmettelevät muutkin tapahtumaa todistaneet.
Sisko miesystävänsä kanssa oli käymässä meillä alkuillasta. Katariinasta tuli puhe ja totesin, että se taitaa nukkua vielä, mutta ehkä kuonosta voisi nähdä vilauksen, jos houkuttelisin sitä porkkanalla ja kesäkurpitsalla. Kauaa ei tarvinnutkaan houkutella, kun Katariina vainusi mökin suuaukolla heiluttelemani porkkananpalaset. Se korjasi tarjoillut herkut turvaan, mutta lähti sitten kaikkien yllätykseksi pienelle lenkille dunassaan. Ja kello oli vasta viisi iltapäivällä!
Onnistuin jopa ottamaan Katariinan syliini, että vieraat pääsivät vähän silittelemäänkin sitä. Korvat sillä oli luttanassa, kuten yleensäkin vastaheränneenä, mutta muuten se oli oikein nätisti. Eikä ollut yhtään paha aamukarva! Malttoipa se antaa vielä kuivaruokakupillaan esityksen poskipussien käytöstä ruuan kuljettamisessa.

Ei sittenkään talvikoita

Tuli Facebookin kautta tieto, että emo on hylännyt sen syntyneen talvikkopoikueensa ja poikaset ovat kuolleet. Voi mikä surku! Saa nähdä saadaanko tuosta yhdistelmästä poikasia koskaan. Yritetään kuulemma vielä kertaalleen, kunhan naaras toipuu ensin.

Katariinasta ja näyttelytouhuista sananen: ilmoitin meidän neidin mukaan 10.10. Vaasassa pidettäviin näyttelyihin sekä ulkomuoto- että lemmikkiluokkaan. Täältä Tampereelta on lähdössä pikkubussikyyti Vaasaan, muutama paikallinen hamsterinomistaja (minä mukaan lukien) maksaa auton vuokran ja dieselit keskenään eikä siitä tule pärstää kohti kovin kauhistuttavaa summaa. Muutama sellainen, joka ei lähde mukaan itse, laittaa kuitenkin hamstereita kyytiin. Itsekin saanen muutaman vieraan hamsterin huolehdittavakseni, kun eihän minulla ole omia muita kuin Katariina eikä näyttelyissä paikan päällä mitään tehtäviäkään hoidettavana.

Uutisia

Katariina on hyvissä voimissa kolmen yön yksinolon jälkeen. Pienimuotoisia purubileitä on dunassa pidetty, koska kakkosmökki oli ihan vinossa ja vinksin vonksin eilen kun tulin kotiin. Nyt tyttöstä on päässyt ihailemaan jo aikaisemmin iltaisin kuin normaalist, Katariina on tänäänkin ollut hereillä jo suunnilleen kahdeksan kierteillä. Minä flunssaisena tosiaan tyydyn lähinnä vain siis ihailuun ja yritän olla lääppimättä liikoja, mutta kun tuo on niin suloinen.

Tässä kesästä lähtien on selvitelty minulla ilmenevää yskää eikä allergiakaan ole tietysti pois suljettu vaihtoehto ollut. Katariinasta en olisi suostunut luopumaan, vaikka hamsteriallergia olisi todettukin, mutta talvikkohaaveille olisin saanyt kyllä panna viimeisen pisteen. Nyt kuitenkin minusta otettiin verikokeet eikä niistä ilmennyt mitään allergiaan viittaavaa, joten katsoin tämän luvaksi jatkaa haaveilua.

Ja joku voisi pitää tätä jo korkeamman tahon antamana merkkinä, sillä se talvikkopoikue syntyi tänään! Yhdeksän pientä poikasta, toivottavasti kaikki selviävät, niin että eiköhän sieltä löydy jokunen urospoikanenkin minulle.

Yksinäinen viikonloppu edessä

Katariina joutuu olemaan taas peräti kolme yötä yksin, koska minä sekä mies lähdemme viikonloppuna kumpikin tahoillemme reissuun ja tulemme vasta maanantain puolella takaisin. Katariinan pesämökki on siivottu, uutta pesätarvetta on runsaasti, kuivaruokaa on vähintäänkin tarpeeksi, tuoretta = pilaantuvaa ei ole lainkaan ja asensinpa myös toisen vesipullon dunaan. Ihan vain varmuuden vuoksi. Juhannuksenahan olimme vielä nostaneet dunan lattialle, ettei mahdollisen onnistuneen karkaamisyrityksen tuloksena olisi korkealta pudonnut hamsteri. Tällä kertaa taidan luottaa siihen että Katariina pysyy dunassaan. Tai no jaa... Tuohon vipottajaan ei ole kyllä luottamista, kyllä sillä noita ideoita piisaa pienessä päässään. Tällä kertaa ei onneksi tarvitse murehtia mahdollisia helteitä ja niiden aiheuttamaa kuumuusongelmaa.

Katariinan emolla syntymäpäivä

Katariinan emo Pai täyttää tänään vuoden. Onnittelut myös näin blogin välityksellä!

Päivän kuva

Oikeastaan tämä kuva on kyllä parin päivän takaa. Tämä on 201. postaus tähä blogiin, joten aika tavalla hamsteriasiaa ja ennen kaikkea kuvia on tullut jo suollettua maailmalle.

Sivuprofiili on Katariinan paras puoli

Katariina on ilman muuta sitä mieltä, että sitä saa kuvata ainoastaan sivulta. Sillä näyttäähän tämä sivuprofiili niin elegantilta!





Vaikka on se kyllä söpö joka suunnasta katsottuna.

Katariina-sarjis taas

Tässä taas vähän taiteilua vanhemmista otoksista, joita ei ole täällä julkaistukaan.

Ihan vielä ei talvikoita

Kyselin eilen Veeralta, mitä kuuluu suunnitellulle hamsteripoikueelle, josta minäkin olen alustavasti varannut poikasen. Naaras on jäänyt tyhjäksi, jos astutus olisi tärpännyt, poikasten pitäisi syntyä viimeistään lähipäivinä, mutta naaraan mahankohta ei ole pulskistunut yhtään. Joten uutta yhdistämisyritystä kehiin ja katsotaan taas kolme viikkoa, josko sitten olisi tärpännyt. Tämmöistä se vähän taitaa olla näiden talvikoiden kanssa, koskaan ei oikein voi olla varma, että tuleeko poikasia vai ei.
Onneksi minulla ei ole kiire tuon hamsterin kanssa, joutaahan tuota odottelemaan. Kovin mielelläni kuitenkin haluaisin juuri Veeralta sen talvikon, jos nyt ei muuten niin ainakin siksi, että itse kävin noita ihastelemassa ja valitut vanhemmat vaikuttivat todella kilteiltä kavereilta. Jos siitä ei mitään näyttelyiden suurinta staraa tule, niin ei se mitään haittaa.

Maailmanvalloitus etenee

Kuivikkeena käytetty Mörtti-Röpö on siitä kenkkua tavaraa, että se tarttuu helposti mihin tahansa ja leviää siitä sitten ympäri asuntoa pienin palasin.
Ympäri asuntoa? Ei, ympäri maailmaa! Olenpahan löytänyt joskus työpaikaltani Mörtti-Röpö-palasen, kas kummaa että se sattui olemaan juuri minun työpisteen kohdalla lattialla.
Mies lähetti eilen oikein kuvankin siitä, mitä hän löysi budapestiläisen hotellihuoneen lattialta. Jep, muistoja Katariinasta...

Mielenosoitus

Tulin tänään kaupungilta kotiin vasta puoli kymmenen tienoilla. Minua odotti dunassa häntänsä päällä, selkä ovelle päin istuva Katariina, jonka etukäpäliin olisi voinut helposti kuvitella pienen mielenosoituskyltin, jossa lukisi: "Sitä vaan sitten emäntä on liesussa ja hamsteri-parka unohdettu!". Tilanteen traagisuutta korosti tyhjä tuoreruokakuppi (kuvassa näkyvä pilttipurkin kansi).
Kuvan ulkopuolelta kerrottakoon, että siemenkupissa oli sapuskaa yllin kyllin ja varastot olivat mahtavat...