Siriä on alettu kesyttää ja totuttaa meihin samoin metodein kuin Loviisaa aikoinaan. Otetaan siis isohko pahvilaatikko, laitetaan sen pohjalle vähän purua, nostetaan hamsteri pahviputkessa sinne ja sitten käsi perässä.
Ensimmäisenä iltana Siri majaili lähinnä munakennossa, jolla se oli nostettu laatikkoon ja särisi vähän kaikelle. Nuo ensimmäiset kuvat on otettu siltä illalta, sitä selkeästi vähän ujostutti kuvissa. Seuraavana iltana se jo uskaltautui putkesta enemmän tutkailemaan uutta paikkaa ja nuuskuttelemaan vähän meidän käsiäkin. Sitä seuraavana iltana se tuli jo rohkeasti puremaan. Joo-o, uteliaana Siri kokeili hampaitaan meidän sormiin sekä vipotti ihan rohkeasti käden päältä tai alta. Tästä taitaa olla kuviakin, kunhan Karri saa kaivettua niitä kamerasta ulos. Ja eilen Karri kertoi (minä olen taas poissa ja vaikka ajattelinkin ottaa Sirin mukaan, jätin sen silti Karrin hoiviin) Sirin yrittävän kiivetä hihaa pitkin.
Niin että rohkea tyttö se on ja edistyminen käsittelyn kanssa on ollut ihan selkeää. Voi olla että kun tulen tiistai-iltana takaisin Tampereelle, vastassa on käsikesy talvikko.
24.2.12
20.2.12
Juttuidea muille hamsteribloggaajille
Silloin tällöin muut hamsteribloggaajat ovat kyselleet lukijoilta juttuideoita. Nyt minulla olisi yksi: miten lyhennetään hamsterin hampaita. Mielellään vaikka kuvien kera, tosin arvaan kyllä että se on vähintään kolmen hengen projekti, yksi pitää hamsteria, toinen lyhentää ja kolmas kuvaa.
Jossain blogissa onkin puhuttu hampaiden lyhentämisestä, mutta sen tarkempia ohjeita ei ole annettu eikä tietysti kuviakaan. Harmi etten muista nyt millään, että mikä blogi se oli, jotta tietäisin mihin voisi mennä ruinaamaan. Olkoon tämä siis haaste kaikille hamsteribloggaajille (jotka osaavat hampaita itse lyhentää).
Jossain blogissa onkin puhuttu hampaiden lyhentämisestä, mutta sen tarkempia ohjeita ei ole annettu eikä tietysti kuviakaan. Harmi etten muista nyt millään, että mikä blogi se oli, jotta tietäisin mihin voisi mennä ruinaamaan. Olkoon tämä siis haaste kaikille hamsteribloggaajille (jotka osaavat hampaita itse lyhentää).
19.2.12
Sirin ekat kuvat
Meidän pikkutalvikko taisi saada kutsumanimen: siitä tulee Siri. Ja tässä pari kuvaa pikku-Siristä. Eikös olekin söpö?
18.2.12
Tampereen näyttelyt 18.2.12
No niin, näyttelypäivä on ohitse ja olen kotiutunut kahden hamsterin kera.
Loviisan ulkomuotoluokka
Aloitetaan vaikka Loviisan arvosteluista. Ulkomuotoluokassa tuomarina oli Heidi Harju ja kaavake näyttää tältä:
Tyyppi & rakenne
Pää: luisu mutta leveä, kaunis kuono
Korvat: kauniit
Silmät: kauniit
Tyyppi: kaulakas, takapainoinen
Koko: erinomainen, ei saa olla yhtään suurempi
Väri, värimerkit & kuvio
Perusväri: vaalea, epätasainen
Pohjaväri: saisi olla selvempi
Puolikuut ja vatsaväri: epäselvät
Poskimerkit ja hilkka: epäselvät
Kuvio: nauha saisi olla selvempi, umborous "puuttuu"
Turkki
Tiheys: saisi olla tiheämpi
Pituus: pitkä
Tasaisuus: hyvä
Vatsaturkki: ok
Terveys
Yleiskunto: ikäisekseen ok, pieniä kasvaimia? vatsassa
Turkin ja ihon kunto: hilseilee
Kynnet, hampaat: alahampaiden pituutta tarkkailtava
Häntä suora, luonne hyvä ja yleisarvosanana tyydyttävä.
No joo, ei mitään kamalan yllättävää. Olemme tässä Karrin kanssa katselleet Loviisan vatsaa vähän huolissamme, kun siellä näyttää olevan yhdessä kohtaa rupi, se on joskus vuotanut vertakin, mutta joinain päivinä näyttänyt olevan lähestulkoon siisti. Kasvainta epäilimme mekin, mutta tänään siitä kyselin kokeneemmilta, oli kommentti sama kuin tuomarin: voi olla kasvain, voi olla olematta, mahdotonta sanoa. Tilanne ja Loviisan terveys muutenkin on tietysti tarkassa seurannassa. Ja aina kannattaa muistaa, että kaikki kasvaimet eivät välttämättä ole pahanlaatuisia.
Alahampaiden lyhentämiseen kyselin neuvoa, varsinaiset lyhentämisohjeet kuitenkin sisältävät sivuleikkurit tai kynsiviilan, joten ehkäpä täytyy antaa Loviisalle enemmän kovaa pureskeltavaa jatkossa, ettei näitä lyhennyskonsteja tarvita. Tietenkin sen voisi siirtää takaisin muovidunaansa, jonka kanssa kamppaillessa hampaat näppärästi kuluvat...
Loviisan lemmikkiluokka
Lemmikkiluokan tuomari oli Saija Kukkohovi ja arvostelu kuuluu näin:
Yleiskunto: mukavan massakas ikäisekseen
Turkki: ikä näkyy turkissa, erittäin kuiva ja hilseilevä iho
Korvat, silmät, hampaat: ok
Kynnet: ok
Käsiteltävyys: rauhallinen ja mukava käsitellä
Yleisvaikutelma: mukava mummo :)
Ja tässäkin häntä suora ja yleisarvosana hyvä.
Ihmettelen hieman, ettei lemmikkituomari sanonut mitään hampaista tai mahasta. Tietysti lk syyrialaisia oli ilmoitettu vain 29 kappaletta ja syyrialaisnaaraiden lemmikkiluokassa oli jotakuinkin 50 hamsteria, niin että lemmikkituomarilla oli enemmän hommaa arvosteluidensa kanssa.
Joka tapauksessa turkin ja ihon kunnon heikkous ei yllätä. Loviisa ei ole koskaan ollut yhtä upeaturkkinen kuin esimerkiksi Katariina oli, kaikkia vain ei siunata upealla samettiturkilla ja tietenkin ikä harventaa ja kuivattaa turkkia. Eikä talvi ja sisälämmitys eli kuiva ilma taatusti paranna asiaa. Lemmikkiluokasta kuitenkin saatiin se, mitä sinne lähdettiin hakemaan: rauhallinen ja mukava hamsteri käsitellä, ihan kuin emme sitä itse tietäisi.
Sebastianin sihteerinä
Minä puuhailin päivän Sebastian Mårtenssonin sihteerinä, Sebastian tuomaroi ei-standardi robot, kaikki cambpellit ja kiinarit. Hamstereita oli yhteensä muutama kymmenen. Ruotsalaistuomarit eli Sebastian ja loput kääpiöt tuomaroinut Lotta Ling saapuivat näyttelypaikalle vasta puolen päivän maissa, he olivat tulleen aamulla laivalla Suomeen ja sieltä junalla Tampereelle, joten he ehtivät vasta tuolloin paikalle. Meidän arvostelutahti oli ripeä, Sebastianin lyhyt ja ytimekäs arvostelutyyli teki hommasta helppoa ja nopeaa. Itseäni pitää sen verran kehua, että taidan minäkin olla aika nopea kirjoittaja ja jo suhteellisen rutinoitunut sihteerin puuhissa, mutta rehellisyyden nimissä täytyy sanoa, että käsialan suhteen voisi olla toivomisen varaa... Se ei nimittäin ainakaan parane kun nopeasti kirjoittaa.
Mitä noista luokista voisi sanoa, niin turkit olivat kautta linjan hyvässä kunnossa, monet saivat kaavakkeisiin merkinnän "erittäin hyvä" tai jopa "erinomainen" tiheydestä. Vatsassa oli kaljua vain muutamilla, pääasiassa roboilla. Muutamia lohkeilevia turkkeja oli, mutta pääosin kuitenkin turkit olivat hyvät. Yleisesti ottaen myös yleiskunto oli useimmmilla hyvä.
Eniten sanomista löytyi väreistä, jos tosin joukossa oli useitakin yksilöitä, jotka saivat pelkkiä erittäin hyviä kaikista värien arvostelukohdista. Värien lisäksi tyyppi&rakenne-osiossa oli enemmän huomauttamista. Kapeita päitä, liian lähekkäin olevia korvia, erottuvia vyötäröitä ja muutamat mulkosilmätkin.
En muista antoiko Sebastian yhtäkään erinomaista kokonaisarvosanana, mutta jos antoi, niin niitä tuskin oli enempää kuin yksi. Yhtään tyydyttävääkään ei tullut, eläimet siis sijoittuivat välille melko hyvä - erittäin hyvä +.
Uusi tulokas
Kuten sanottua, olin hieman epävirallisesti varannut helmiäisnaaraan Myllylän Arjalta, Tarinan-kasvattajalta. No, lopulta hänellä oli mukana vain yksi, jota hän oli kaavaillut minulle, mutta koska se ei välttämättä kaikkien mielestä vastaisi maailman parhaan hamsterin mielikuvaa, hän esitteli minulle toistakin hamsteria.
Se helmiäisnormaali tyttö oli melkoinen räyhähenki, vilkas, kiroileva eikä ainakaan halua tulla vapaaehtoisesti käteen. Ja muutenkin varsin temperamenttinen kaveri. Tikkaus on epätasainen ja Arja antoikin takuun siitä, että tämä eläin ei tule pärjäämään ulkomuotoluokissa mitenkään. Ja muutenkin se on tyypiltään sellainen sporttinen, kapea ja hoikanlainen kaikinpuolin.
Toinen esitelty hamsteri oli safiiri naaras, siis samanvärinen kuin Hilmakin oli. Se oli todella kiltti lössykkä, möllötti kädessä ihan paikoillaan ja katseli ihmeissään, että mitä nyt. Muutenkin todella kiltti luonteeltaan, kuulemma. Väri olisi hyvä tai peräti erinomainen, sen kanssa saisi todennäköisesti jonkinlaista menestystä näyttelyissä. Tyypiltään se oli ihan erilainen kuin tämä sporttimimmi, leveä ja pallomainen, juuri sitä tyyppiä mitä näyttelyissä yleensä halutaan. Kuitenkin parista asiasta Arja varoitteli tämän kanssa: jos tämä safiirityttö pääsee lihomaan (ja luultavasti lihoo erittäin herkästi), se plösähtää sitten jotakuinkin lopullisesti. Lisäksi suvussa on ollut taipumusta ulkoneviin silmiin vanhemmiten, ylipaino ei ainakaan paranna asiaa.
No siitä sopii sitten valita. Ei ollut edes vaikea valinta, oikeasti. Helmiäistä olen halunnut jo niin kauan ja näyttelymenestyksellä ei ole mitään merkitystä, saati sitten rakenteella, kun emme jalostukseen sitä kaavaile. Kiltti hamsteri olisi tietysti kiva, mutta jos se on pelkkä paikallaan nököttävä pallero, niin ei kiitos. Luonnetta pitää olla, vaikka sitten olisi vähän hankalakin. Niin että meille tuli se rääkyvä sporttimimmi.
Tässä olen jo naureskellut sen edesottamuksille, neiti katsoo asiakseen rähistä vaikka ihan vain varmuuden vuoksi vähän joka asiasta. Näyttelypaikalta en saanut siitä mitenkään kuvaa miehelle lähetettäväksi, koska tyttö joko kaivautui puruihin tai piiloutui putkeen, heti kun avasin kuljetusboksin kannen. Sitten kun kotiin päästiin, se esitteli itseään auliisti miehelle, mutta annas olla kun tämä aukaisi boksin kannen, niin jo alkoi rähinä. Olen ihan varma, että tämän kanssa ei tule tylsää!
Tyttö on nimeltään Tarinan Ahvatuuli, se on syntynyt eli 27.12.2011 eli se on ihan kohta tasan 2 kuukautta. Väri oli siis helmiäisnormaali ja samassa poikueessa on viisi muuta poikasta:
Tarinan Ajomies, normaali uros
Tarinan Ahmantaival, normaali naaras
Tarinan Aropaimen, normaali naaras
Tarinan Ansalanka, helmiäisnormaali naaras
Tarinan Ahaaelämys, helmiäisnormaali naaras
Ahvatuulen isä on Englannista Ruotsin kautta tullut uros Wessex Emmeth (safiiri) ja emä Chrystal's Maailma Ilman Vihaa (helmiäisnormaali). Lähes koko suku on jotain muuta kuin Arjan omia Tarinan-talvikoita, ainoastaanm eiie. on safiiri naaras Tarinan Olympiahopea.
Pikkuneidillä ei ole vielä kutsumanimeä, kun virallisesta nimestä en ainakaan minä saa väännettyä mitään hyvää. Mietin jo pitää blogissa kilpailun sen lempinimestä ja tarjota palkinnoksi jotain pientä kivaa parhaan nimen keksijälle. Sillä lempinimen tuo tarvitsee, muuten sitä tulee väistämättä kutsuneeksi nimellä "Hullu toukka". Matkalla näyttelyistä kotiin kyllä mietin, että tällä voisi olla nyt potentiaalia ottaa itselleen nimeksi se Louhi, jonka mies teilasi Loviisan kohdalla vedoten siihen ettei kiltille hamsterille voi sellaista nimeä antaa. Toisaalta Justiinakin olisi ihan passeli.
Täytyy miettiä. Kutsuttakoon uutta tulokasta toistaiseksi nimellä pikkutalvikko. Valitettavasti kuvia ei ole julkaistavaksi vielä, viitaten edellä esitettyihin syihin ja toisaalta annamme pikkuneidin nyt ensimmäisen illa tutustua rauhassa dunaansa.
Loviisan ulkomuotoluokka
Aloitetaan vaikka Loviisan arvosteluista. Ulkomuotoluokassa tuomarina oli Heidi Harju ja kaavake näyttää tältä:
Tyyppi & rakenne
Pää: luisu mutta leveä, kaunis kuono
Korvat: kauniit
Silmät: kauniit
Tyyppi: kaulakas, takapainoinen
Koko: erinomainen, ei saa olla yhtään suurempi
Väri, värimerkit & kuvio
Perusväri: vaalea, epätasainen
Pohjaväri: saisi olla selvempi
Puolikuut ja vatsaväri: epäselvät
Poskimerkit ja hilkka: epäselvät
Kuvio: nauha saisi olla selvempi, umborous "puuttuu"
Turkki
Tiheys: saisi olla tiheämpi
Pituus: pitkä
Tasaisuus: hyvä
Vatsaturkki: ok
Terveys
Yleiskunto: ikäisekseen ok, pieniä kasvaimia? vatsassa
Turkin ja ihon kunto: hilseilee
Kynnet, hampaat: alahampaiden pituutta tarkkailtava
Häntä suora, luonne hyvä ja yleisarvosanana tyydyttävä.
No joo, ei mitään kamalan yllättävää. Olemme tässä Karrin kanssa katselleet Loviisan vatsaa vähän huolissamme, kun siellä näyttää olevan yhdessä kohtaa rupi, se on joskus vuotanut vertakin, mutta joinain päivinä näyttänyt olevan lähestulkoon siisti. Kasvainta epäilimme mekin, mutta tänään siitä kyselin kokeneemmilta, oli kommentti sama kuin tuomarin: voi olla kasvain, voi olla olematta, mahdotonta sanoa. Tilanne ja Loviisan terveys muutenkin on tietysti tarkassa seurannassa. Ja aina kannattaa muistaa, että kaikki kasvaimet eivät välttämättä ole pahanlaatuisia.
Alahampaiden lyhentämiseen kyselin neuvoa, varsinaiset lyhentämisohjeet kuitenkin sisältävät sivuleikkurit tai kynsiviilan, joten ehkäpä täytyy antaa Loviisalle enemmän kovaa pureskeltavaa jatkossa, ettei näitä lyhennyskonsteja tarvita. Tietenkin sen voisi siirtää takaisin muovidunaansa, jonka kanssa kamppaillessa hampaat näppärästi kuluvat...
Loviisan lemmikkiluokka
Lemmikkiluokan tuomari oli Saija Kukkohovi ja arvostelu kuuluu näin:
Yleiskunto: mukavan massakas ikäisekseen
Turkki: ikä näkyy turkissa, erittäin kuiva ja hilseilevä iho
Korvat, silmät, hampaat: ok
Kynnet: ok
Käsiteltävyys: rauhallinen ja mukava käsitellä
Yleisvaikutelma: mukava mummo :)
Ja tässäkin häntä suora ja yleisarvosana hyvä.
Ihmettelen hieman, ettei lemmikkituomari sanonut mitään hampaista tai mahasta. Tietysti lk syyrialaisia oli ilmoitettu vain 29 kappaletta ja syyrialaisnaaraiden lemmikkiluokassa oli jotakuinkin 50 hamsteria, niin että lemmikkituomarilla oli enemmän hommaa arvosteluidensa kanssa.
Joka tapauksessa turkin ja ihon kunnon heikkous ei yllätä. Loviisa ei ole koskaan ollut yhtä upeaturkkinen kuin esimerkiksi Katariina oli, kaikkia vain ei siunata upealla samettiturkilla ja tietenkin ikä harventaa ja kuivattaa turkkia. Eikä talvi ja sisälämmitys eli kuiva ilma taatusti paranna asiaa. Lemmikkiluokasta kuitenkin saatiin se, mitä sinne lähdettiin hakemaan: rauhallinen ja mukava hamsteri käsitellä, ihan kuin emme sitä itse tietäisi.
Sebastianin sihteerinä
Minä puuhailin päivän Sebastian Mårtenssonin sihteerinä, Sebastian tuomaroi ei-standardi robot, kaikki cambpellit ja kiinarit. Hamstereita oli yhteensä muutama kymmenen. Ruotsalaistuomarit eli Sebastian ja loput kääpiöt tuomaroinut Lotta Ling saapuivat näyttelypaikalle vasta puolen päivän maissa, he olivat tulleen aamulla laivalla Suomeen ja sieltä junalla Tampereelle, joten he ehtivät vasta tuolloin paikalle. Meidän arvostelutahti oli ripeä, Sebastianin lyhyt ja ytimekäs arvostelutyyli teki hommasta helppoa ja nopeaa. Itseäni pitää sen verran kehua, että taidan minäkin olla aika nopea kirjoittaja ja jo suhteellisen rutinoitunut sihteerin puuhissa, mutta rehellisyyden nimissä täytyy sanoa, että käsialan suhteen voisi olla toivomisen varaa... Se ei nimittäin ainakaan parane kun nopeasti kirjoittaa.
Mitä noista luokista voisi sanoa, niin turkit olivat kautta linjan hyvässä kunnossa, monet saivat kaavakkeisiin merkinnän "erittäin hyvä" tai jopa "erinomainen" tiheydestä. Vatsassa oli kaljua vain muutamilla, pääasiassa roboilla. Muutamia lohkeilevia turkkeja oli, mutta pääosin kuitenkin turkit olivat hyvät. Yleisesti ottaen myös yleiskunto oli useimmmilla hyvä.
Eniten sanomista löytyi väreistä, jos tosin joukossa oli useitakin yksilöitä, jotka saivat pelkkiä erittäin hyviä kaikista värien arvostelukohdista. Värien lisäksi tyyppi&rakenne-osiossa oli enemmän huomauttamista. Kapeita päitä, liian lähekkäin olevia korvia, erottuvia vyötäröitä ja muutamat mulkosilmätkin.
En muista antoiko Sebastian yhtäkään erinomaista kokonaisarvosanana, mutta jos antoi, niin niitä tuskin oli enempää kuin yksi. Yhtään tyydyttävääkään ei tullut, eläimet siis sijoittuivat välille melko hyvä - erittäin hyvä +.
Uusi tulokas
Kuten sanottua, olin hieman epävirallisesti varannut helmiäisnaaraan Myllylän Arjalta, Tarinan-kasvattajalta. No, lopulta hänellä oli mukana vain yksi, jota hän oli kaavaillut minulle, mutta koska se ei välttämättä kaikkien mielestä vastaisi maailman parhaan hamsterin mielikuvaa, hän esitteli minulle toistakin hamsteria.
Se helmiäisnormaali tyttö oli melkoinen räyhähenki, vilkas, kiroileva eikä ainakaan halua tulla vapaaehtoisesti käteen. Ja muutenkin varsin temperamenttinen kaveri. Tikkaus on epätasainen ja Arja antoikin takuun siitä, että tämä eläin ei tule pärjäämään ulkomuotoluokissa mitenkään. Ja muutenkin se on tyypiltään sellainen sporttinen, kapea ja hoikanlainen kaikinpuolin.
Toinen esitelty hamsteri oli safiiri naaras, siis samanvärinen kuin Hilmakin oli. Se oli todella kiltti lössykkä, möllötti kädessä ihan paikoillaan ja katseli ihmeissään, että mitä nyt. Muutenkin todella kiltti luonteeltaan, kuulemma. Väri olisi hyvä tai peräti erinomainen, sen kanssa saisi todennäköisesti jonkinlaista menestystä näyttelyissä. Tyypiltään se oli ihan erilainen kuin tämä sporttimimmi, leveä ja pallomainen, juuri sitä tyyppiä mitä näyttelyissä yleensä halutaan. Kuitenkin parista asiasta Arja varoitteli tämän kanssa: jos tämä safiirityttö pääsee lihomaan (ja luultavasti lihoo erittäin herkästi), se plösähtää sitten jotakuinkin lopullisesti. Lisäksi suvussa on ollut taipumusta ulkoneviin silmiin vanhemmiten, ylipaino ei ainakaan paranna asiaa.
No siitä sopii sitten valita. Ei ollut edes vaikea valinta, oikeasti. Helmiäistä olen halunnut jo niin kauan ja näyttelymenestyksellä ei ole mitään merkitystä, saati sitten rakenteella, kun emme jalostukseen sitä kaavaile. Kiltti hamsteri olisi tietysti kiva, mutta jos se on pelkkä paikallaan nököttävä pallero, niin ei kiitos. Luonnetta pitää olla, vaikka sitten olisi vähän hankalakin. Niin että meille tuli se rääkyvä sporttimimmi.
Tässä olen jo naureskellut sen edesottamuksille, neiti katsoo asiakseen rähistä vaikka ihan vain varmuuden vuoksi vähän joka asiasta. Näyttelypaikalta en saanut siitä mitenkään kuvaa miehelle lähetettäväksi, koska tyttö joko kaivautui puruihin tai piiloutui putkeen, heti kun avasin kuljetusboksin kannen. Sitten kun kotiin päästiin, se esitteli itseään auliisti miehelle, mutta annas olla kun tämä aukaisi boksin kannen, niin jo alkoi rähinä. Olen ihan varma, että tämän kanssa ei tule tylsää!
Tyttö on nimeltään Tarinan Ahvatuuli, se on syntynyt eli 27.12.2011 eli se on ihan kohta tasan 2 kuukautta. Väri oli siis helmiäisnormaali ja samassa poikueessa on viisi muuta poikasta:
Tarinan Ajomies, normaali uros
Tarinan Ahmantaival, normaali naaras
Tarinan Aropaimen, normaali naaras
Tarinan Ansalanka, helmiäisnormaali naaras
Tarinan Ahaaelämys, helmiäisnormaali naaras
Ahvatuulen isä on Englannista Ruotsin kautta tullut uros Wessex Emmeth (safiiri) ja emä Chrystal's Maailma Ilman Vihaa (helmiäisnormaali). Lähes koko suku on jotain muuta kuin Arjan omia Tarinan-talvikoita, ainoastaanm eiie. on safiiri naaras Tarinan Olympiahopea.
Pikkuneidillä ei ole vielä kutsumanimeä, kun virallisesta nimestä en ainakaan minä saa väännettyä mitään hyvää. Mietin jo pitää blogissa kilpailun sen lempinimestä ja tarjota palkinnoksi jotain pientä kivaa parhaan nimen keksijälle. Sillä lempinimen tuo tarvitsee, muuten sitä tulee väistämättä kutsuneeksi nimellä "Hullu toukka". Matkalla näyttelyistä kotiin kyllä mietin, että tällä voisi olla nyt potentiaalia ottaa itselleen nimeksi se Louhi, jonka mies teilasi Loviisan kohdalla vedoten siihen ettei kiltille hamsterille voi sellaista nimeä antaa. Toisaalta Justiinakin olisi ihan passeli.
Täytyy miettiä. Kutsuttakoon uutta tulokasta toistaiseksi nimellä pikkutalvikko. Valitettavasti kuvia ei ole julkaistavaksi vielä, viitaten edellä esitettyihin syihin ja toisaalta annamme pikkuneidin nyt ensimmäisen illa tutustua rauhassa dunaansa.
Näyttelykuumetta
Näin näyttelypäivän aamuna lentelee perhosia mahassa. Onhan toki jännittettävä Loviisan puolesta ja sitten tulee se uusi pikkutalvikko, jota varten eilen jo laittelin dunan valmiiksi. Pikkuneiti saa ensimmäiseksi kodikseen 75-senttisen dunan. Katsotaan sitten iltapäivällä, millainen pikkuvipeltäjä meille tulee.
13.2.12
Näyttelysihteerin survival kit
Teoriassa hamsterituomarin sihteerin ei tarvitse tuoda näyttelyihin mitään muuta kuin itsensä (vrt. oma hamsterinäyttelyissä), mutta jonkinasteinen kokemus on osoittanut, että muutamia juttuja kannattaa kyllä pakkailla mukaan:
- kyniä, mielellään sellaisia kyniä, joilla on hyvä kirjoittaa. Mielellään myös pari varakynää, siltä varalta, että joku tarvitsee tai oma kynä alkaa temppuilla.
- paperia, parasta olisi ehkä A4-kokoinen ruutupaperi, mutta mikä tahansa kelpaa, jos siitä on puutetta. Olen joskus raapustanut käsin tuomarille eläinlistaa, kun se oli jäänyt uupumaan ja joskus ei ole ollut arvostelukaavakkeita tarvittavaa määrää, jolloin on sitten tehty puhtaalle paperille arvostelu.
- teippi, siitä on aina huutava pula, kun pitää numerolappusia kiinnittää boksien kansiin ja roskasäkkejä tuomaripöytien reunoille. Hyvä idea on kirjoittaa teippirullaan oma nimi, niin se saattaa kierroksen jälkeen päätyä takaisin alkuperäiselle omistajalleen.
- sakset, näitäkin kaipaillaan aina silloin tällöin.
- paperinenäliinoja, erilaisia yllättäviä tarpeita varten. Tuomaripöydillä yleensä on ainakin muutama siivu käsipaperia ja buffetissa talouspaperia, mutta aina se ei riitä. Nenäliinoilla on pyyhitty muun muassa pöydälle kaatuneita kahveja ja kaniluokan assistentin käteensä saamaa haavaa.
Minulla alkaa olla pahimmoista näyttelykuumetta menossa, koska ensi lauantaina on se pitkään ja hartaasti odotettu Tampereen näyttely, johon Loviisa päättää näyttelyuransa ja toivon mukaan saamme matkaan pikkutalvikon (ai niin, pitäisi hakea lisää purua). Onnistuin taas tunkemaan itseni sihteeriksi, mutta toisin kuin aiemmin kirjoitin, en olekaan lemmikkikääpiöiden sihteeri vaan campbellien, kiinareiden ja ei-standardirobojen sihteeri. Niitä tulee taas tuomaroimaan Sebastian Ruotsista, kuten oli Hyvinkään Grand Galassakin.
- kyniä, mielellään sellaisia kyniä, joilla on hyvä kirjoittaa. Mielellään myös pari varakynää, siltä varalta, että joku tarvitsee tai oma kynä alkaa temppuilla.
- paperia, parasta olisi ehkä A4-kokoinen ruutupaperi, mutta mikä tahansa kelpaa, jos siitä on puutetta. Olen joskus raapustanut käsin tuomarille eläinlistaa, kun se oli jäänyt uupumaan ja joskus ei ole ollut arvostelukaavakkeita tarvittavaa määrää, jolloin on sitten tehty puhtaalle paperille arvostelu.
- teippi, siitä on aina huutava pula, kun pitää numerolappusia kiinnittää boksien kansiin ja roskasäkkejä tuomaripöytien reunoille. Hyvä idea on kirjoittaa teippirullaan oma nimi, niin se saattaa kierroksen jälkeen päätyä takaisin alkuperäiselle omistajalleen.
- sakset, näitäkin kaipaillaan aina silloin tällöin.
- paperinenäliinoja, erilaisia yllättäviä tarpeita varten. Tuomaripöydillä yleensä on ainakin muutama siivu käsipaperia ja buffetissa talouspaperia, mutta aina se ei riitä. Nenäliinoilla on pyyhitty muun muassa pöydälle kaatuneita kahveja ja kaniluokan assistentin käteensä saamaa haavaa.
Minulla alkaa olla pahimmoista näyttelykuumetta menossa, koska ensi lauantaina on se pitkään ja hartaasti odotettu Tampereen näyttely, johon Loviisa päättää näyttelyuransa ja toivon mukaan saamme matkaan pikkutalvikon (ai niin, pitäisi hakea lisää purua). Onnistuin taas tunkemaan itseni sihteeriksi, mutta toisin kuin aiemmin kirjoitin, en olekaan lemmikkikääpiöiden sihteeri vaan campbellien, kiinareiden ja ei-standardirobojen sihteeri. Niitä tulee taas tuomaroimaan Sebastian Ruotsista, kuten oli Hyvinkään Grand Galassakin.
10.2.12
Uusia kasvattajia
Viime aikoina on tuntunut putkahtelevan hamsteripiireistä tutuille ihmisille virallisia kasvattajanimiä, ei vain Jonnalle ja muutenkin SHY:n kasvattajalistalla on käynyt kuhinaa.
Uusin bongaamani on Saana Kankareen Alexandrian. Saana on käsittääkseni jo pitkään ollut SHY:n suorastaan kantavia voimia ja Tampereen alueen luultavasti aktiivisimpia hamsteriharrastajia. Puhumattakaan nyt siitä, että hän on kaikkien lajien lemmikkituomari, lemmikkituomarien koulutusvastaava ja robojen ja kiinarien ulkomuototuomariharjoittelija.
Veeran Goldilock's-kasvattajanimi nyt ei ole mikään uusi, hän taisi saada sen jotakuinkin vuosi sitten. Harmi vain että talvikkokasvatus on tällä hetkellä tauolla.
Elyn Lavender's - blogi kuuluu meidänkin seuraamiin blogeihin ja olen mielenkiinnolla seurannut projektia sinisen värin kasvattamisen tiimoilta. Nyt hänellä on myös kasvattajanimenään Lavender's.
Karoliinan Regalis-kasvattajanimi on sekin saatu jo vuosi sitten, mutta minä olen sen missannut ihan tyystin. Talvikkokasvattajia ei kuitenkaan voi koskaan olla liikaa, sanoo talvikkokuumeilija.
Wonderland's on myös uusi kasvattajanimi ja jotenkin minusta tuntuu, että myös Yours on ainakin itselleni vieras eli aika todennäköisesti suht uusi kasvattajatunnus vaikka sen omistaja Mirja onkin vanha tuttu nimi hamsterinäyttelyistä.
Niin että onnea ja menestystä kaikille uusille kasvattajille!
Uusin bongaamani on Saana Kankareen Alexandrian. Saana on käsittääkseni jo pitkään ollut SHY:n suorastaan kantavia voimia ja Tampereen alueen luultavasti aktiivisimpia hamsteriharrastajia. Puhumattakaan nyt siitä, että hän on kaikkien lajien lemmikkituomari, lemmikkituomarien koulutusvastaava ja robojen ja kiinarien ulkomuototuomariharjoittelija.
Veeran Goldilock's-kasvattajanimi nyt ei ole mikään uusi, hän taisi saada sen jotakuinkin vuosi sitten. Harmi vain että talvikkokasvatus on tällä hetkellä tauolla.
Elyn Lavender's - blogi kuuluu meidänkin seuraamiin blogeihin ja olen mielenkiinnolla seurannut projektia sinisen värin kasvattamisen tiimoilta. Nyt hänellä on myös kasvattajanimenään Lavender's.
Karoliinan Regalis-kasvattajanimi on sekin saatu jo vuosi sitten, mutta minä olen sen missannut ihan tyystin. Talvikkokasvattajia ei kuitenkaan voi koskaan olla liikaa, sanoo talvikkokuumeilija.
Wonderland's on myös uusi kasvattajanimi ja jotenkin minusta tuntuu, että myös Yours on ainakin itselleni vieras eli aika todennäköisesti suht uusi kasvattajatunnus vaikka sen omistaja Mirja onkin vanha tuttu nimi hamsterinäyttelyistä.
Niin että onnea ja menestystä kaikille uusille kasvattajille!
3.2.12
Vaihteeksi kuva
Loviisa venttaili luvattoman suloisena ulospääsyä terrasta, joten pitihän siitä kuva ottaa.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)