Hamsterisaarna ja yleisestikin lemmikeistä

Joskus (tai itse asiassa aika useinkin, valitettavasti...) tulee ihan paha mieli kun lueskelee Hamsteriyhdistyksen foorumia, erityisesti "Asiantuntijat vastaavat"-palstaa. Siellä tulee vastaan aika uskomattomia kysymyksiä, joista paistaa läpi se, että ensin on hankittu hamsteri ja sitten siitä tai ylipäänsä eläimistä ei tiedetä tai ymmärretä mitään.
Pahimmillaan kysymykset voivat olla tätä tasoa: "Mulla on vuoden ikäinen hamsteri, se ei ole kolmeen viikkoon tehnyt muuta kuin nukkunut ja syönyt vähän ja se liikkuu vaivalloisesti. Lisäksi sillä on ollut ripulia viimeiset kaksi viikkoa. Sitten se kiljuu ja yrittää purra, jos mä nostan sen kädelleni. Onkohan sillä joku vikana?"
Ihan totta, onkohan jotain tosiaan vialla? Mietitäänpä... mmm... ei varmaan?
IDIOOTTI!!!

Okei, tästä tietysti paistaa läpi se, että kysyjä on lapsi, joka ei oikeasti tiedä. Ja lapsella on vanhemmat, jotka hekään eivät tiedä eivätkä yleensä edes välitä. Tai pahimmassa tapauksessa lapsi ei uskalla sanoa vanhemmille mitään, koska siitä seuraisi vain huutoa, ettei tota typerää rottaa nyt ainakaan eläinlääkärille viedä, sehän MAKSAA kamalasti tai lievemmässä tapauksessa vähättelyä, että ei sitä varmaan mikään vaivaa. Yleensä noissa kysymyksissä on vielä loppukommentti, että ei sitä nyt oikein voi eläinlääkärillekään viedä, kun se on niin hankalaa/kallista. Yleensä tämä kalleus-asia on vanhempien suurin huoli, lapsen lemmikki ei saisi aiheuttaa minkäänlaisia kustannuksia.

Minusta lapselle ei koskaan pitäisi hankkia omaa lemmikkiä, ei koiraa, ei kissaa, ei hamsteria, kania, hiirtä, lintua, kalaa, liskoa, ei mitään.
Että mitä?
Kyllä, ei koskaan niin että lapsi itse olisi vastuussa siitä ja etteivät vanhemmat tiedä mitään kyseisen eläimen hoidosta. Vastuu on aina ja ikuisesti vanhemmilla, vaikka lapsi miten kovasti tahansa lupaisi hoitaa sen lemmikin ihan itse niin ettei siitä olisi vanhemmille yhtään vaivaa.
Jokaisen lemmikin asianmukainen hoito on aina vanhempien vastuulla, vaikka lapsi itse hoitaisikin lemmikin noin pääsääntöisesti. Vanhemman tulee kuitenkin olla selvillä siitä, mitä lemmikki tarvitsee, mitä sille syötetään, miten sitä hoidetaan ja miten se käyttäytyy. Vanhemman tulee myös seurata lemmikin käytöstä ja terveydentilaa, koska lapsi ei aina tajua, että esimerkiksi ripuli voisi olla mitenkään vaarallista tai lapsi ei välttämättä huomaa kaikkia oireita.
Lapsi on myös helposti johdettavissa harhaan. Esimeriksi netissä liikkuu niin monenlaista tietäjää ja "tietäjää", joku voi väittää keskustelupalstalla, että hamsterille saa antaa sipsejä ja karkkia ja lapsihan uskoo. Kun netissä sanottiin. tämänkin takia vanhemmilla tulisi olla perustiedot lemmikistä ja runsaasti maalaisjärkeä sekä viimeinen sana lemmikin hoitoon liittyen.
Lyhyesti: ei lemmikkiä vain lapselle vaan koko perheelle.

Ja raha. Eihän lapsilla suuria rahoja ole käytettävissä, yleensä. Sitten kun pienillä rahoilla ostetaan hamsteri, kun se on niin halpa ja edullisin häkki (joka on hamsterille tietysti liian pieni) ja halvinta markettiruokaa, niin siinähän sitä ollaan. Kai se hamsteri pysyy hengissä niinkin, mutta miten mielekästä se on?
Hamsteri itsessään on halpa ostos, mutta asianmukainen häkki tarvikkeineen tulee maksamaan äkkiä moninkertaisesti hamsterin hinnan.
Sitten jos käy niin ikävästi, että eläinlääkäriä joudutaan vaivaamaan, niin siihen sitä rahaa vasta saakin kulumaan. Lapsella ei näitä rahoja yleensä ole ja usein tarvittaisiin myös autokyytiä ja muuta apua.
Karamellin me saimme ilmaiseksi, mutta sen ell-kuluihin meni toistasataa euroa parissa päivässä. Klinikka- ja lopetuskulut olivat jonkun 50 euroa, siihen taksimatka päälle ja edellisen viikonlopun puhelu ilta-aikaan, 53 euroa ja rahasta huolimatta tuloksena oli lopetettu hamsteri. Kallista, sanoisi joku, mutta kuka väitti hamsterinpidon olevan halpaa? En ainakaan minä. Oma suhtautumiseni tuohon kuluneeseen rahaan kuitenkin oli lähinnä se, että rahaahan se vain on. Karamellin terveys ja vointi painoivat paljon enemmän. Ja jos rahasta puhutaan, niin enemmän minua korpeaa taloudellisessa mielessä se 114 euroa, jonka jouduin maksamaan oman hampaani poistosta, vaikka välttämätön toimenpide sekin tietysti oli.

Ei kai minun tarvitse enempää perustella, miksi vanhempien ei kannata todellakaan sortua sitkeään lemmikin vinkumiseen, vaikka lapsi kuinka lupaisi hoitaa sen ihan itse ja että se olisi niin halpakin, kaverilta saisi vaikka ilmaiseksi ja niin edelleen. Lemmikki on hyvä asia lapsen elämässä ihan varmasti, mutta se vastuu on vanhempien. Vanhemmat eivät voi tehdä mitään enemmän väärin kuin suostua lemmikin hankintaan pitkin hampain sillä ehdolla, että lapsi hoitaa sen itse ja maksaa itse sen kustannukset. Siitä ei tule mitään.