"Sylihamsteri"? "Rauhallinen"? Meidän Katariinako??

Lueskelin päivänä muutamana erään enemmänkin hamstereita omistaneen kasvattajan juttuja omista hamstereistaan. Siellä vilahti sellaisia sanoja ja lauseita kuin "sylihamsteri", "pitää kovasti silittelystä", "rauhallinen luonne", "valmis tulemaan syliteltäväksi mihin vuorokauden aikaan tahansa".
Ei vaan meidän Katariina...

Katariina ei viihdy sylissä pätkääkään eikä se piittaa silittämisestä lainkaan. Juoksennellessaankin se kiipeili pitkin vaatteitani vain siinä toivossa, että pääsisi jonnekin ylemmäs niitä pitkin. Vapaaehtoisesti se ei tule kädelle muuten kuin halutessaan dunasta ulos tai vaatekomeron hyllyltä alas.
Ja siinäkin meidän määrätietoinen neiti pitää päänsä, että milloin hän suvaitsee tulla mökistään näkyville tai dunasta ulos. Mitkään rapistelut tai kopistelut huoneessa tai edes dunassa eivät saa Katariinaa liikkeelle mökistään ennen kuin se katsoo sopivan heräämisajan olevan käsillä. Vähän se saattaa nenäänsä näyttää, mutta painuu sitten takaisin mökin uumeniin. Mikään, siis kerrassaan mikään ei ole niin mielenkiintoista, että Katariina haluaisi luopua iltaunistaan.
Kun Katariina sitten tulee mökistään ulos venytellen, on ihan turha vielä laittaa kättään häkkiin. Katariina tosiaan tulee kädelle kun se haluaa ulos dunasta, mutta pysyttelee vikkelänä otuksena pois käden ulottuvilta niin kauan kuin se ei halua tulla ulos. Minkäänlainen houkuttelu ei auta, kun ei kiinnosta, niin ei kiinnosta.

Ja että rauhallinen? Kun Katariina illan tullen pääsee vauhtiin, ei voi puhua minkäänasteisesta rauhallisuudesta. Ihmettelen syvästi niitä ihmisiä, jotka sanovat pitävänsä hamsteria vapaana esimerkiksi tietokonepöydällään samalla kun itse tekevät koneella juttuja. Katariinan kanssa siitä ei tule mitään, se pieni vintiö livahtaisi karkuun sekunnin murto-osassa ellei sitä vahtisi koko ajan. Ja putoaisihan se korkealta pöydältä kaiken lisäksi. Ei sitä auta juuri pitää sohvallakaan vapaana, se on koko ajan livistämässä karkuun tai ainakin tunkemassa itseään sohvatyynyjen väliin.

Osa tietysti on varmasti nuoruuden riehakkuutta, Katariinahan täyttää huomenna 5 kuukautta eli on vielä varmaan aika tenava, vaikka onkin jo täysikasvuinen. Ja ovathan hamsterit toki omia persooniaan jokaikinen, meille on näemmä sattunut varsin itsetietoinen ja omanarvontuntoinen tyttö, jonka päätä ei helpolla (millään?) käännetä. Ei sillä että valittaisin, Katariina on maailman ihastuttavin hamsterityttö juuri tuollaisena!