Tapoja

Katariinalla on muuan hieman ehkä oudohko, mutta hauska tapa. Sillä on dunan nurkassa kaareva puusilta, jonka alle se hyvin mahtuu. Ikäänkuin tunneli. Katariina herää yleensä yhdeksän aikoihin tai vähän jälkeen, mutta heti silloin se ei ole vähäisimmässäkään määrin kiinnostunut ruuasta tai ulkoilusta. Suunnilleen ensimmäisen puoli tuntia tai tunnin se kieriskelee siellä puutunnelissaan. Okei, se pesee itseään siinä sivussa myös. Kaikella kunnioituksella neitiä kohtaan, mutta se on herätessään aika räjähtäneen näköinen, karvat kaikki sekaisin ja joskus turkki on paikoin rasvaisen näköinen, varsinkin hajurauhasten kohdilta tai takamuksesta. No, emmekö me kaikki ole vähän räjähtäneitä aamuisin?
Turkin sukimisen lisäksi se rapsuttelee itseään, hieroo joskus itseään puutunnelin seiniin ja dunan seinään, pyöriskelee siellä, kaivelee puruja, saattaapa tuo joskus kokeilla hampaitaan siihen puutunneliin. Aina välillä se käy katsomassa muun dunan tilanteen, mutta palaa sitten elämöimään tuohon yhteen nurkkaan.

Kun turkki on ojennuksessa ja nätti ja muutenkin on kieriskelty tarpeeksi, on Katariina valmis vaikka lähtemäänk ulos vipottamaan. Nykyisin sen lempipuuha vaatekomerossa tuntuu olevan kaiken järsiminen. Suosikkeja ovat erään pahvilaatikon kulma ja vanhat lakanat.
Sen sijaan hyllylle kiipeäminen ei ole enää kovinkaan kiinnostavaa. Olen raivannut alimmasta hyllystä puolet Katariinaa varten ja se saisi vipeltää siellä niin paljon kuin haluaisi, mutta kun sinne nyt saa ihan luvalla mennä, niin eihän se enää kiinnosta. Tosin se kyllä viihtyy siellä hyllyllä, jos sen sinne nostaa, ne vanhat lakanat on mytätty sinne möyrimis- ja kiipeilytarkoituksia varten.
Ja kun se haluaa alas hyllyltä, se tulee kahden pahvilaatikon väliin ja odottaa, että laitan käteni niin että se pääse kämmenelle ja sitten minun täytyy laskea se alas.