Lauantai-iltana ulkoilutin Katariinaa ja mies siivosi mökin. Palautin Katariinan dunaan enkä huomannut mitään erikoista. Sunnuntaiaamuna mies oli huomannut, että hän on unohtanut kokonaan laittaa Katariinalle vessapaperisilppua pesän pehmikkeeksi! Katariina napsi pesämökin suulta kiitollisena kaikki silput talteen kun mies niitä tarjoili sitten heti asian muistaessaan. Ehkä Katariina-parka ei ollut joutunut kovin montaa tuntia nukkumaan pelkissä puruissa. Eihän se nyt sovi hienon prinsessan hipiälle semmoinen...
Sunnuntai-iltana mies ulkoilutti Katariinan ja minä siivosin mökin. Tullessaan komerosta mies sanoi, että hän taisi aiheuttaa Katariinalle traumoja. Ihmettelin että mitä kummaa. Mies pyysi minua katsomaan komeron perimmäistä nurkkaa.
Komerossa on pahvilaatikoita ja erääseen olen aikoja sitten laittanut muutaman suikaleen talouspaperia siltä varalta että Katariina haluaisi riipiä niitä. Viikkoja ja viikkoja ne ovat siellä olleet ihan rauhassa, Katariinaa ei kiinnosta. Mutta entäs nyt? Katariina oli kerännyt kaikki paperit talteen ja sijoittanut ne nurkkaan turvaan, siltä varalta, että paperipula iskee uudestaan. Mies kertoi sen olleen melko hurjannäköistä kun pieni hamsteri tunkee isoa, kokonaista talouspaperisiivua poskiinsa ja kun se ei mahdu kokonaan, yrittää Katariina kävellä takajaloillaan, ettei kompastu suusta roikkuvaan paperinpalaan...
Jos Katariina olisi kissa, uskoisin vakaasti sen tehneen tuon tahallaan, että saisi miehen tuntemaan häpeää ja syyllisyyttä. Taisi onnistua kyllä molemmissa aika hyvin. Nyt mies varmistaa minultakin aina, että muistinhan vessapaperit, niitä ei saa unohtaa.
5 kommenttia:
Oi miten suloinen typykkä täältä löytyykään :) Todella kaunis värityskin.
Itselläni oli syrkkejä (ja rottia) lapsuudessa ja erityisesti on jäänyt mieleeni ensimmäinen hamsterini, albino naaras, joka jaksoi kuunnella höpinöitäni loputtomiin - joskus nukahti jopa seisaalleen kun tuijotti ja kuunteli (mahtoi olla tylsät jutut ;D Siinä tuli monet lapsuuden huolet kerrottua hamsterirouvalle, ja sehän auttoi kummasti :)
Sanomattakin selvää, että siitä lähtien olen menettänyt sydämeni näille söpöliineille.
Meillä on paperisilppu kanssa pop. Pesävärkit ei pääse unohtumaan, kun se on melkeinpä ensimmäinen asia minkä pikku-ukko menee tarkastamaan siivouksen jälkeen - missä pesä, mitä sieltä löytyy "pilasivat mun kodin/varastot taas prkl!" Sitten yleensä ruokavarastojen tsekkauksen jälkeen aletaankin muuttaa pesää johonkin muualle, kun ei palvelusväen osoittama paikka ole yleensä hyvä lainkaan.
On teillä vaan fiksu likka kun rupesi omatoimisesti keräämään pesävärkit mahdollista seuraavaa unohdusta varten ;)
Juu, tänne tullaan kurkkimaan Katariinan elämää toistekin :)
Voi ressu pieni-Katariina...mitäs jos Sultakin vietäis yks-kaks patja veks? No,Sä menisit tietysti
DI:n patjalle.
-MUR-MUR-
Meillä ei enää kääpiöhamsteri Hilmaa kiinnosta vessapaperit. Menee purujen sekaan niin piiloon, että välillä saa sitä tosissaan kaivella, jos mieli sen löytää. Silmät ovat muuttuneet oudoiksi tässä viimeisten päivien aikana. Hilmasta on tullut äkäinen jopa minulle. Minua se ei ole koskaan edes näykännyt mutta eilen puras niin, että veri tirahti sormesta. Taitaa tulla Hilma tiensä päähän. Purasusta huolimatta otin Hilman käteeni ja tutkin sitä. Ei patteja ei mitään näkyvää syytä äkäisyyteen. Pari päivää oli ihan tyystin syömättäkin. Nyt ei auta muu kuin seurata tilannetta. Hilma saa eläinlääkäriltä eutanasian jos sille tulee tarvetta.
Voi Hilma-hamsteria! Vaikka semmoista se hamsterien kanssa on, ne elävät niin lyhyen aikaa.
Luin R:lle Katariinan trauma-jutut,
kyllä nauru maittoi!
-MUR-MUR-
Lähetä kommentti