"Tuolla se olisi. Se luukku, josta pääsee pois. Mutta se ei avaudu, vaikka kuinka rukoilevasti tuijottaisin."
"Minä tiedän, että siellä on ihminen! Avaa luukku, jooko? Minä niin kovasti haluaisin päästä pois!" (ottaen tietysti huomioon, että neiti oli ollut jo samana iltana reilun puoli tuntia juoksentelemassa vaatekomerossa)
"Ei se päästänyt. :("
No, ei Loviisa kuitenkaan koko iltaa ja yötä vietä tuijottaen luukkua surkeana. Sillä on ihan omia projektejaan mm. purunsiirrossa. Se kasaa dunan toisesta päästä alkaen kaikki purut pesämökin ja sen kulkutunnelin ympärille. Eilen nostaessani isoa mökkiä huomasin, ettei siellä ole enää puruja lainkaan, dunanpohja paistoi paljaana. Siivouksen jälkeen laitoin dunaan paljon uusia puruja, sinne tyhjään päähän uuden kerroksen ja pesämökin ympärille lisää. Mutta ei, tänään taas on toisesta päästä sudittu pohja paljaaksi ja pesämökkiä ei kohta enää edes näy purujen alta.
Loviisalla on toistaiseksi vähemmän pahoja tapoja kuin Katariinalla. Se ei nykyisin jyrsi dunan kattokaltereita juuri lainkaan. Jossain vaiheessa se sitäkin teki, mutta on nyt lopettanut. Vaatehuoneessakin se käyttää aikaansa enemmän juoksemiseen kuin jyrsimiseen, vaikka kyllä se tässä eräänä iltana jo kokeili lattialistojen jyrsimistä, mitä Katariina ei tehnyt koskaan. Ja tietenkin siellä peränurkassa, josta se on mahdollisimman vaikea nostaa pois...
Katariinaan verrattuna Loviisa tuntuu muutenkin olevan vähän harkitsevaisempi tapaus, esimerkiksi sylissä se jää usein paikoilleen katselemaan eikä kainaloista nostettaessa räpiköi samalla tavalla kuin Katariina. Tosin tästä olemme Karrin kanssa eri mieltä, minusta Loviisa on rauhallisempi kuin Katariina, Karri puolestaan on sitä mieltä, että ihan samanlainen vauhtivipottaja se on, ellei pahempikin. Ota siitä sitten selvää!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti