30.3.09
27.3.09
Omenat ja niiden putoaminen puusta
"Ei omena kauas puusta putoa", sanotaan.
Allekirjoitan Katariinan kohdalla tuon täysin. Lueskelin Petsiestä Katariinan isän blogia, johon oli kirjoitettu jo helmikuussa juttu siitä, että kyseinen hamsteriherra on aina tilaisuuden tullen repimässä kaikkea kankaista, mitä eteen vain tulee. Nnoh, Katariinan taipumus samanlaisiin aktiviteetteihin huomattiin jo kotimatkalla, jolloin se pääsi hampaiksi kuljetusboksiaan ympäröiviin pyyhkeisiin. Koska olimme tylsiä ihmisiä, siirsimme junamatkan ajaksi pyyhkeet pois talttahampaiden ulottuvilta.
Mutta sehän ei siihen jäänyt.
Varsinkin näin aurinkoisina päivinä meillä on ollut tapana pitää dunan toisessa päässä pyyhettä varjostamassa pahimpia auringonsäteitä. Dunahuoneen ikkuna näet on itään ja aamuaurinko paistelee sieltä osan aikaa suoraan dunaankin, vaikka se onkin sisemmällä huoneessa. Eikä huoneessa ole verhoja ja säleverhotkin ovat rikki... Verhot ovat kyllä hankinnassa ennen kesää ja dunakin ehkä siirretään toiselle seinustalle, joka on varjoisampi. Joka tapauksessa aamulla herätessämme laitamme pyyhkeen dunan varjoksi ja otamme sen pois kun tulemme töistä kotiin (mikä tapahtuu yleensä ennen kuin Katariina herää).
Tässä eräänä iltana kuitenkin lähdimme miehen kanssa suoraan töistä keskustaan syömään. Tulin kotiin joskus kahdeksan kierteillä ja siinä vaiheessa termiitti oli jo iskenyt. Pyyhettä oli revitty kaltereiden raosta niin että dunassa oli iso kasa kiharaista sinistä lankaa ja pyyhkeestä paistoi päivä läpi. Siinä oli iso reikä. Vaan oma vika, sitäkös en tullut suoraan töistä kotiin pelastamaan pyyhettä?
Allekirjoitan Katariinan kohdalla tuon täysin. Lueskelin Petsiestä Katariinan isän blogia, johon oli kirjoitettu jo helmikuussa juttu siitä, että kyseinen hamsteriherra on aina tilaisuuden tullen repimässä kaikkea kankaista, mitä eteen vain tulee. Nnoh, Katariinan taipumus samanlaisiin aktiviteetteihin huomattiin jo kotimatkalla, jolloin se pääsi hampaiksi kuljetusboksiaan ympäröiviin pyyhkeisiin. Koska olimme tylsiä ihmisiä, siirsimme junamatkan ajaksi pyyhkeet pois talttahampaiden ulottuvilta.
Mutta sehän ei siihen jäänyt.
Varsinkin näin aurinkoisina päivinä meillä on ollut tapana pitää dunan toisessa päässä pyyhettä varjostamassa pahimpia auringonsäteitä. Dunahuoneen ikkuna näet on itään ja aamuaurinko paistelee sieltä osan aikaa suoraan dunaankin, vaikka se onkin sisemmällä huoneessa. Eikä huoneessa ole verhoja ja säleverhotkin ovat rikki... Verhot ovat kyllä hankinnassa ennen kesää ja dunakin ehkä siirretään toiselle seinustalle, joka on varjoisampi. Joka tapauksessa aamulla herätessämme laitamme pyyhkeen dunan varjoksi ja otamme sen pois kun tulemme töistä kotiin (mikä tapahtuu yleensä ennen kuin Katariina herää).
Tässä eräänä iltana kuitenkin lähdimme miehen kanssa suoraan töistä keskustaan syömään. Tulin kotiin joskus kahdeksan kierteillä ja siinä vaiheessa termiitti oli jo iskenyt. Pyyhettä oli revitty kaltereiden raosta niin että dunassa oli iso kasa kiharaista sinistä lankaa ja pyyhkeestä paistoi päivä läpi. Siinä oli iso reikä. Vaan oma vika, sitäkös en tullut suoraan töistä kotiin pelastamaan pyyhettä?
26.3.09
Villi ja vapaa
Päästin Katariinan tänään vipeltämään vapaasti. Olin raivannut meidän vaatekomeron lattian tyhjäksi kaikesta sellaisesta, mikä ei välttämättä kestä hamsterin hampaita. Sen sijaan laittelin sinne pahvilaatikoita ja muuta aktiviteettia. Sitten ei muuta kuin itse lattialle istuskelemaan kirjan kanssa ja Katariina vapaaksi.
Meidän pikku akrobaatti olisi halunnut kuitenkin päästä ylöspäin ja niinpä minäkin kelpasin sille kiipeilypuuksi. Se kiipesi vaatteita pitkin niskaan kutittelemaan pienillä kynsillään ja kiipesi jopa hiuksissanikin. Kirjakin sille olisi kelvannut, mutta minä en katso kovin hyvällä jos kirjojen kulmat ovat täynnä pientä sahalaitaa á la Katariina.
Nyt sitten pientä alkaa vähän jo uuvuttaa.
Meidän pikku akrobaatti olisi halunnut kuitenkin päästä ylöspäin ja niinpä minäkin kelpasin sille kiipeilypuuksi. Se kiipesi vaatteita pitkin niskaan kutittelemaan pienillä kynsillään ja kiipesi jopa hiuksissanikin. Kirjakin sille olisi kelvannut, mutta minä en katso kovin hyvällä jos kirjojen kulmat ovat täynnä pientä sahalaitaa á la Katariina.
Nyt sitten pientä alkaa vähän jo uuvuttaa.
24.3.09
Pari kuvaa
Intouduin ottamaan Katariinasta muutamia kuvia. Kovin hyvä valokuvamalli se ei ole, vauhtia on liikaa ja tärähtämättömän kuvan saaminen on vähän onnenkauppaa.
Katariinan katalat suunnitelmat
Meillä asustaa hyvin määrätietoinen nuori neiti. Katariinan agenda on selvinnyt meille muutaman päivän kuluessa: sen elämän päätarkoitus on päästä pois dunasta. Eikä se suinkaan tyydy yhteen pakosuunnitelmaan, ehei! Sillä on peräti neljä erilaista pakosuunnitelmaa.
Suunnitelma nro 1. on kaivautuminen ulos. Katariina uskoo vakaasti että jossain dunan pohjassa on reikä, jonka löytää kaivamalla puruja. Luultavasti reikä on piilotettu pottaan, jossa kaivellaa antaumuksella.
Suunnitelma nro 2. on itsensä jyrsiminen ulos. Katariina on jo kokeillut hampaitaan dunan päissä oleviin kolosiin ja saanut aikaiseksi pientä jyrsimisjälkeäkin. Tämän tavan aiomme kuitenkin ikävinä ihmisinä lopettaa kiinnittämällä jyrsimiskohtien päälle jyrsimäkiven.
Suunnitelma nro 3. on kiipeäminen pois. Tähän luultavasti liittyy myös se mainittu kaltereiden jyrsiminen. Jyrsiminen on nyt loppunut, koska Katariinalla ei ole tällä hetkellä hyvää ja tukevaa paikkaa, josta yltäisi katon kaltereihin jyrsimään kunnolla. Se kuitenkin kiipeilee mielellään ja roikkuu usein ylösalaisin katon kaltereissa. Kuitenkin, Katariinan kanssa ei koskaan jätetä häkin pikkuluukkua auki vahtimatta, koska todistettavasti se pystyy siitä kiipeämään ulos.
Suunnitelma nro 4. on se, että kun laitamme käden häkkiin, Katariina yrittää sitä pitkin kiivetä pois. Ilman pitkähihaista se on hankalaa, koska tassut eivät pidä paljaalla iholla.
Katariinan akrobaattitaipumukset ovat käyneet selviksi ja ostin sille eilen vähän kiipeiltävää häkkiin. Se oppi jo eilisiltana käyttämään uusia kiipeilymahdollisuuksia ihailtavalla taidolla. Yritän jossain vaiheessa ottaa kuvia uusista systeemeistä, haaveissa olisi saada kuvia Katariinasta tositoimissa, mutta se voi jäädä toistaiseksi haaveeksi.
Katariinan ja Karamellin ruokailutavoissakin on eroa. Katariina ei ensinnäkään ole yhtään niin ahne ruuan perään kuin Karamelli oli. Katariina ei ole vielä ainakaan meidän nähden hamstrannut poskipussejaan täyteen eikä luultavasti varastoi ruokaa yhtä suurella innolla kuin Karamelli teki. Katariina käy kupilla syömässä vain silloin kun sillä on nälkä ja silloinkin se pupeltaa kupin vieressä ruokansa. Yön aikana tuoreruuat kuitenkin katoavat, joten paastoa se ei vietä.
Suunnitelma nro 1. on kaivautuminen ulos. Katariina uskoo vakaasti että jossain dunan pohjassa on reikä, jonka löytää kaivamalla puruja. Luultavasti reikä on piilotettu pottaan, jossa kaivellaa antaumuksella.
Suunnitelma nro 2. on itsensä jyrsiminen ulos. Katariina on jo kokeillut hampaitaan dunan päissä oleviin kolosiin ja saanut aikaiseksi pientä jyrsimisjälkeäkin. Tämän tavan aiomme kuitenkin ikävinä ihmisinä lopettaa kiinnittämällä jyrsimiskohtien päälle jyrsimäkiven.
Suunnitelma nro 3. on kiipeäminen pois. Tähän luultavasti liittyy myös se mainittu kaltereiden jyrsiminen. Jyrsiminen on nyt loppunut, koska Katariinalla ei ole tällä hetkellä hyvää ja tukevaa paikkaa, josta yltäisi katon kaltereihin jyrsimään kunnolla. Se kuitenkin kiipeilee mielellään ja roikkuu usein ylösalaisin katon kaltereissa. Kuitenkin, Katariinan kanssa ei koskaan jätetä häkin pikkuluukkua auki vahtimatta, koska todistettavasti se pystyy siitä kiipeämään ulos.
Suunnitelma nro 4. on se, että kun laitamme käden häkkiin, Katariina yrittää sitä pitkin kiivetä pois. Ilman pitkähihaista se on hankalaa, koska tassut eivät pidä paljaalla iholla.
Katariinan akrobaattitaipumukset ovat käyneet selviksi ja ostin sille eilen vähän kiipeiltävää häkkiin. Se oppi jo eilisiltana käyttämään uusia kiipeilymahdollisuuksia ihailtavalla taidolla. Yritän jossain vaiheessa ottaa kuvia uusista systeemeistä, haaveissa olisi saada kuvia Katariinasta tositoimissa, mutta se voi jäädä toistaiseksi haaveeksi.
Katariinan ja Karamellin ruokailutavoissakin on eroa. Katariina ei ensinnäkään ole yhtään niin ahne ruuan perään kuin Karamelli oli. Katariina ei ole vielä ainakaan meidän nähden hamstrannut poskipussejaan täyteen eikä luultavasti varastoi ruokaa yhtä suurella innolla kuin Karamelli teki. Katariina käy kupilla syömässä vain silloin kun sillä on nälkä ja silloinkin se pupeltaa kupin vieressä ruokansa. Yön aikana tuoreruuat kuitenkin katoavat, joten paastoa se ei vietä.
22.3.09
Turbomyyrä
Pikkuvilpertillä on taas vauhti päällä. Katariina heräili tuossa kahdeksan kierteillä ja on nyt aloittanut samanlaisen riehumisen kuin eilenkin. Yhden ikävän tavankin se on ehtinyt jo kehittää, nimittäin kaltereiden järsimisen. Korkean mökin katolta se pääsee hampaiksi kattokaltereihin ja niitä se jäystää innolla, vaikka dunassa olisi kaikenlaista kivempaankin jyrsittävää, pahvilaatikoita ja puukalusteita. Tänään se pääsi vähäksi aikaa juoksentelemaan isoon pahvilaatikkoon, jossa oli kaikenlaista uutta aktiviteettia.
Katariinalla ei näytä olevan minkäänlaista itsesuojeluvaistoa kun se koheltaa pitkin dunaansa. Aina silloin tällöin dunasta kuuluu erilaisia mätkis-ääniä, kun se mätkähtää alas milloin mistäkin. Onneksi ei sentään korkealta ja purukin on aika pehmeätä.
Käsittelimmekin sitä jo vähäsen. Erona Karamelliin on se, että Katariinaa ei käsi sinänsä kiinnosta. Karamelli oli heti ensimmäisesti päivästä alkaen kiinnostunut kädestä, oli siinä ruokaa tai ei ja se tuli uteliaana nuuskimaan. Katariina sen sijaan nuuhkaisee kättä jos sattuu olemaan lähellä, mutta muuten se mennä touhottaa omiaan kädestä piittaamatta. Tosin silloin käsi kiinnostaa jos sitä pitkin pääsee kiipeämään ylöspäin pois dunasta.
Katariinan väristä sen verran, että se ei ole siis hunaja vaan hunaja-kyyhkynharmaa. Ja lisäksi sen emä ei ole creme vaan keltainen. Tämä siis tarkoittaa sitä, että Kata ei olekaan "värivirheellinen", molemmat vanhemmat ovat keltapohjaisia ja Katariina itse on oikein hieno hunaja-kyyhkynharmaa. Mikään ei estäisi teettämästä Katariinalla pentuja, mutta se ei edelleenkään kuulu suunnitelmiin.
Mahdottoman suloinen tuo pieni kyllä on!
Katariinalla ei näytä olevan minkäänlaista itsesuojeluvaistoa kun se koheltaa pitkin dunaansa. Aina silloin tällöin dunasta kuuluu erilaisia mätkis-ääniä, kun se mätkähtää alas milloin mistäkin. Onneksi ei sentään korkealta ja purukin on aika pehmeätä.
Käsittelimmekin sitä jo vähäsen. Erona Karamelliin on se, että Katariinaa ei käsi sinänsä kiinnosta. Karamelli oli heti ensimmäisesti päivästä alkaen kiinnostunut kädestä, oli siinä ruokaa tai ei ja se tuli uteliaana nuuskimaan. Katariina sen sijaan nuuhkaisee kättä jos sattuu olemaan lähellä, mutta muuten se mennä touhottaa omiaan kädestä piittaamatta. Tosin silloin käsi kiinnostaa jos sitä pitkin pääsee kiipeämään ylöspäin pois dunasta.
Katariinan väristä sen verran, että se ei ole siis hunaja vaan hunaja-kyyhkynharmaa. Ja lisäksi sen emä ei ole creme vaan keltainen. Tämä siis tarkoittaa sitä, että Kata ei olekaan "värivirheellinen", molemmat vanhemmat ovat keltapohjaisia ja Katariina itse on oikein hieno hunaja-kyyhkynharmaa. Mikään ei estäisi teettämästä Katariinalla pentuja, mutta se ei edelleenkään kuulu suunnitelmiin.
Mahdottoman suloinen tuo pieni kyllä on!
21.3.09
Katariina II Pieni on saapunut
© KH
Tadaa, tässä se on, meidän uusi hamsteri, joka päätettiin ristiä Katariina II Pieneksi. Tosin se ei kyllä ole hirveän pieni, ollakseni tarkka, mutta ei siitä nyt oikein voinut tehdä Katariina II Aika-Suurtakaan. Nimensä hamsterityttö on saanut Venäjän keisarinnan Katariina II Suuren mukaan.
Mitä minä voisin siitä kertoa? Se on ihana, suloinen ja aivan mahdottoman touhukas. Siinä missä Karamelli oli jo arvokas ja hillitty vanha rouva, Katariina on ihan täysi kaheli. Melkein koko matkan Helsingistä Tampereelle se möngersi kuljetusboksinsa puruissa, tuhosi yhden vessapaperirullan hylsyn ja ehti boksin raoista repiä eristeinä olleita pyyhkeitä. Nyt on menossa uuteen dunaan tutustuminen, joka on parrasta tietenkin suorittaa järkyttävällä vauhdilla. Dunassa nimittäin käy sellainen vipellys, että oksat pois! Kata syöksähtelee sinne tänne, kiipeilee, säntäilee, vehtaa, juoksee, kokeilee hampaitaan joka paikkaan, on löytänyt jo juoksupyörän.
Aivan ihana pikkuinen!
20.3.09
Huomenna se tulee!
Voi veljet kun olen jo ihan innoissani. Huomenna me haemme meidän uuden hamsteritytön Helsingistä. Kalusteet on desinfioitu, puruja ja ruokia haimme eilen paikallisesta eläinkaupasta, kaikki on valmista uuden tulokkaan saapumiselle. Meillä on hamsterille jo nimikin valmiina, mutta paljastan sen vasta myöhemmin. Aion laittaa tänään dunan kuntoon ja kuljetuslaukun pakkaan myös valmiiksi.
Huh huh, ihan jännittää. Millainen uusi pikkuinen oikein on luonteeltaan? Miten se sopeutuu uuteen ympäristöön? Onkohan se kovin arka? Pureskelisin kynsiäni, mutta kun ne ovat muovia.
Huh huh, ihan jännittää. Millainen uusi pikkuinen oikein on luonteeltaan? Miten se sopeutuu uuteen ympäristöön? Onkohan se kovin arka? Pureskelisin kynsiäni, mutta kun ne ovat muovia.
18.3.09
Nimipohdintaa
Kuten aiemmin mainitsin, ei meille saapuvalla hamsterilla ole kuulemma mitään erityisempää nimeä, joten pienelle pitäisi jossain vaiheessa sorvata sopiva nimi. Ja sekös on ongelma, kun mitään kivaa ei tule mieleen!
Lapsuudessani kotona oli kissoja ja yleensä pennut tavallaan nimesivät itse itsensä, nimi muodostui aina kissan mukaan. Piikki sai nimensä piikkinä pystyssä sojottavasta hännästä ja Ville Vallattoman nimeen johtaneita tekijöitä voitte vain arvailla... Mutta hamsterille tällainen nimeämismetodi ei ehkä sovi, koska siitä tulisi kuitenkin joko Sintti, Lutuna tai Pieni. Ja sehän nyt ei käy, koska näitä käytin lempinimenä jo Karamellistakin ja ne sopivat hellittelynimeksi mille tahansa hamsterille.
Mies ehdotti nimeä Ninni ja se on toistaiseksi ainoa käyttökelpoinen idea, mitä on syntynyt. Hamsterin turkin värin takia olisin voinut ehdottaa Toffeeta, mutta samassa poikueessa lienee jo yksi Toffeeksi nimetty pentu, niin että sekään ei käy.
Lapsuudessani kotona oli kissoja ja yleensä pennut tavallaan nimesivät itse itsensä, nimi muodostui aina kissan mukaan. Piikki sai nimensä piikkinä pystyssä sojottavasta hännästä ja Ville Vallattoman nimeen johtaneita tekijöitä voitte vain arvailla... Mutta hamsterille tällainen nimeämismetodi ei ehkä sovi, koska siitä tulisi kuitenkin joko Sintti, Lutuna tai Pieni. Ja sehän nyt ei käy, koska näitä käytin lempinimenä jo Karamellistakin ja ne sopivat hellittelynimeksi mille tahansa hamsterille.
Mies ehdotti nimeä Ninni ja se on toistaiseksi ainoa käyttökelpoinen idea, mitä on syntynyt. Hamsterin turkin värin takia olisin voinut ehdottaa Toffeeta, mutta samassa poikueessa lienee jo yksi Toffeeksi nimetty pentu, niin että sekään ei käy.
15.3.09
Pikkutavaroiden desinfiointia
Päätin kokeilla ruokakuppien, siemenlusikan ja juomapullon desinfiointia kiehuvassa vedessä, vaikka minua hieman epäilytti, josko keraaminen kuppi ja muovinen juomapullo suuosineen kestää kiehuvan veden. Ajattelin että saahan niitä sitten uusia, jos niille tapahtuu jotain, pehmenevät muodottomiksi tai halkeavat. Kaikki tavarat kuitenkin selvisivät vaurioitta viiden minuutin oleilusta reippaasti kiehuvassa vedessä. Ja eiköhän kaikki pöpötkin siinä ajassa ehtineet tuhoutua. Metallitavaraat oli pesty kertaalleen jo tiskikoneessakin.
14.3.09
Uusi tulokas varattu!
Oi että! Meille on varsin todennäköisesti tulossa ensi viikonloppuna uusi pikkukaveri, se hunajanvärinen naaras, josta kirjoitin jo aikaisemmin. Saattaa olla ettei se olekaan varsinaisesti hunaja vaan hunaja-kyyhkynharmaa (huky), mutta ne värit ovat erittäin lähellä toisiaan ja erottaminen voi olla vähän hankalaa. Minä en tiedä tarkalleen ottaen hamstereista, mutta aika monella muulla eläimellä myös väri kehittyy siinä samalla kun eläin kasvaa täysikasvuiseksi, niin että jos tässäkin tapauksessa värin näkee varmasti sitten vasta aikuisena.
Joka tapauksessa toistaiseksi vielä nimetön pikkukaveri on syntynyt 28.12.08 eli se on nyt suunnilleen kahden ja puolen kuukauden ikäinen. Poikasen emä on Pai, lyhytkarvainen creme ja isä Terho Onni, lyhytkarvainen hunaja-kyyhkynharmaa valkonauhainen. Ja tämä oli tosiaan siitä yhdistelmästä (creme+keltapohjainen väri), jota ei saa käyttää jalostukseen keltaisen värin "pilaantumisen" takia.
Tässä kuvassa taitaa olla tämän blogin tuleva päätähti. Eikö olekin suloinen?
Nyt täytyy äkkiä alkaa pestä noita häkkejä ja kalusteita uutta tulokasta varten. Se saa kuljetusboksiinsa mukaan vähän vanhoja puruja ja muuta kotoaan, missä on tuttu haju, jos se vähän rauhottaisi sitä uudessa kodissa.
Vähänkö olen täpinöissäni?!
Joka tapauksessa toistaiseksi vielä nimetön pikkukaveri on syntynyt 28.12.08 eli se on nyt suunnilleen kahden ja puolen kuukauden ikäinen. Poikasen emä on Pai, lyhytkarvainen creme ja isä Terho Onni, lyhytkarvainen hunaja-kyyhkynharmaa valkonauhainen. Ja tämä oli tosiaan siitä yhdistelmästä (creme+keltapohjainen väri), jota ei saa käyttää jalostukseen keltaisen värin "pilaantumisen" takia.
Tässä kuvassa taitaa olla tämän blogin tuleva päätähti. Eikö olekin suloinen?
Nyt täytyy äkkiä alkaa pestä noita häkkejä ja kalusteita uutta tulokasta varten. Se saa kuljetusboksiinsa mukaan vähän vanhoja puruja ja muuta kotoaan, missä on tuttu haju, jos se vähän rauhottaisi sitä uudessa kodissa.
Vähänkö olen täpinöissäni?!
12.3.09
Hamstereiden kalusteiden puhdistus ja desinfiointi
Kun Karamelli oli lopetettu, lopettanut eläinlääkäri sanoi, että jos on aikeissa ottaa uusi hamsteri, niin Karamellin käyttämän kalusteet kannattaa desinfioida ihan siltä varalta, että jos Karamellilla on ollut jokin bakteeritulehdus, ettei se tarttuisi uuteen tulokkaaseen. Jostain olen lukenut, että yleensä ei kalusteiden perusteellinen desinfiointi ole tarpeen asukkia vaihdettaessa, huolellinen pesu vain, kuivikkeiden vaihto tms. mutta kun tässä tapauksessa nyt en tosiaan tiedä, mikä Karamellille aiheutti oireita, niin parempi olla vähän liian tarkka kuin vähän liian huolimaton. Tällainen kotitaloustumpelo jäi tietysti miettimään, että mitenköhän se mahtaa käytännössä onnistua.
Muovi, metalli ja keramiikka sileinä pintoina ovat tietysti helppoja, pyyhkii vain jollain desinfioivalla aineella. Puiset tavarat sen sijaan tuottavat päänsärkyä, koska niistä ei välttämättä pesemälläkään saa kaikkia pöpöjä pois, kun puu on huokoista materiaalia. Tosin ohjeissa on neuvottu ulkoa tuotuja oksia kuumentamaan uunissa mahdollisten bakteerien poistamiseksi, joten ajattelin että ainakin jotkin pesämökit ja muut puiset jutut voisi sillä pelastaa, kun ei kaikkea niitsi roskiinkaan heittää. Mutta missä lämpötilassa ja miten kauan aikaa riittäisi? Mietin myös mikä olisi sopiva desinfiointiaine hamsterin kalusteille, kas kun itse en ole koskaan desinfioinut muuta kuin haavoja antiseptisellä aineella ja jotain pikkujuttuja keittämällä ja tässä tapauksessa kumpikaan ei liene oikein käytännöllinen menetelmä.
Laukkasin siis päätä pahkaa Hamsteriyhdistyksen foorumille kysymään asiantuntijoilta neuvoja, ohjeita ja käytännön vinkkejä ja niitähän taas sain roppakaupalla. Desinfiointiin suositeltiin apteekista saatavaa Virkon-nimistä ainetta. Netistä kaivoin aineesta lisää tietoa ja sitähän onneksi löytyi vaikkapa Jämsän apteekin sivuilta. Aine on tarkoitettu kaiken muun lisäksi myös terraarioiden, häkkien, lelujen ka muiden kalusteiden desinfiointiin, turvallinen käyttää, ei vaadi suojautumistoimenpiteitä ja hajoaa biologisesti. Aivan täydellisesti sellainen aine, jota tarvitsenkin.
Puukalusteista annettiin ohjeeksi pestä ne kunnolla harjan kanssa ja sitten uuniin, 80-90 astetta, parikymmentä minuuttia. Sen luulisi riittävän, koska ainakin ruuan bakteerit alkavat kuolla yleensä yli 60 asteen lämpötiloissa. Kiva, kaikkea ei tarvitsekaan heittää menemään.
Niin että suurensuuret kiitokset taas kerran Hamsteriyhdistyksen foorumin asiantuntijoille!
Muovi, metalli ja keramiikka sileinä pintoina ovat tietysti helppoja, pyyhkii vain jollain desinfioivalla aineella. Puiset tavarat sen sijaan tuottavat päänsärkyä, koska niistä ei välttämättä pesemälläkään saa kaikkia pöpöjä pois, kun puu on huokoista materiaalia. Tosin ohjeissa on neuvottu ulkoa tuotuja oksia kuumentamaan uunissa mahdollisten bakteerien poistamiseksi, joten ajattelin että ainakin jotkin pesämökit ja muut puiset jutut voisi sillä pelastaa, kun ei kaikkea niitsi roskiinkaan heittää. Mutta missä lämpötilassa ja miten kauan aikaa riittäisi? Mietin myös mikä olisi sopiva desinfiointiaine hamsterin kalusteille, kas kun itse en ole koskaan desinfioinut muuta kuin haavoja antiseptisellä aineella ja jotain pikkujuttuja keittämällä ja tässä tapauksessa kumpikaan ei liene oikein käytännöllinen menetelmä.
Laukkasin siis päätä pahkaa Hamsteriyhdistyksen foorumille kysymään asiantuntijoilta neuvoja, ohjeita ja käytännön vinkkejä ja niitähän taas sain roppakaupalla. Desinfiointiin suositeltiin apteekista saatavaa Virkon-nimistä ainetta. Netistä kaivoin aineesta lisää tietoa ja sitähän onneksi löytyi vaikkapa Jämsän apteekin sivuilta. Aine on tarkoitettu kaiken muun lisäksi myös terraarioiden, häkkien, lelujen ka muiden kalusteiden desinfiointiin, turvallinen käyttää, ei vaadi suojautumistoimenpiteitä ja hajoaa biologisesti. Aivan täydellisesti sellainen aine, jota tarvitsenkin.
Puukalusteista annettiin ohjeeksi pestä ne kunnolla harjan kanssa ja sitten uuniin, 80-90 astetta, parikymmentä minuuttia. Sen luulisi riittävän, koska ainakin ruuan bakteerit alkavat kuolla yleensä yli 60 asteen lämpötiloissa. Kiva, kaikkea ei tarvitsekaan heittää menemään.
Niin että suurensuuret kiitokset taas kerran Hamsteriyhdistyksen foorumin asiantuntijoille!
11.3.09
Hamsterinetsintää, osa 2
Poikastilannetta kysellessäni sain vinkin eräästä kasvattajasta, jolla olisi luovutusikäinen poikue, jossa olisi sopivia naaraspoikasia, mutta vihjeen antajalla ei ollut tietoa, onko poikasia vielä vapaana. Laittelinpa sitten sähköpostia kasvattajelle kyselläkseni tilannetta. Kasvattajasta ei ole kuitenkaan kuulunut moneen päivään mitään, joten mitään tietoa poikasista ei ole. Harmin paikka!
Bongasin erään nettiportaalin kautta toisenkin kiinnostavan poikueen, jossa oli vielä vapaana hunajan värinen lk naaras. Kyselin siitä vähäsen, vaikutti ihan kohtalaiselta, mutta koska minulla kuitenkin on tuonne toisaalle koukku vetämässä, en uskaltanut varata tätä hunajapoikasta.
Törmäsin myös muutamaan jalostusjuttuun tuosta hunajapoikasesta kysellessäni. Omistaja painotti ehdottomasti että poikasia ei saa käyttää jalostukseen, ne ovat vain lemmikkihamstereita. Syyksi mainittiin se, että poikueen emä on väriltään creme ja isä hunaja-kyyhkynharmaa. Ihmettelin että mitä vikaa tällaisessa yhdistelmässä oikein on, mutta se selvisi Vivaldinen nettisivulta, jossa kerrotaan keltaisen värin jalostamisesta.
Hunajakyyhkynharmaa on siis geneettisesti keltapohjainen väri. Creme puolestaan on ihan oma värinsä. Keltaista väriä tulee jalostaa niinsanotusti puhtaana, ilman cremenvärisiä tai sen sukulaisvärejä (soopelivärit, minkki, kupari, karamelli, mustasilmäinen valkoinen, norsunluu ja luonnonvalkoinen). Jos keltaiseen sekoitetaan cremeä, creme sotkee keltaisen värin eikä tällaisen hamsterin jälkeläisistäkään luultavasti saada edes muutaman sukupolven aikana kovin hyvää keltaista tai edes kovin hyvää cremeä. Joten creme-keltainen-yhdistelmiä ei saisi teettää tai jos nyt on sattunut niin käymään, ei poikasia tulisi koskaan käyttää jalostuksessa, vaikka ne näyttäisivät kuinka hyviltä tahansa. Mitään terveysriskiä tällainen yhdistelmä ei aiheuta, vain väriongelmia.
Tämän poikueen teettänyt tyttö kertoi, ettei ollut tiennyt tästä jutusta ennen poikasten teettämistä, joten "vahinko" pääsi käymään ja nyt poikaset myydään vain sellaisiin koteihin, joissa ei poikasia käytetä jalostukseen. Toivoa sopii että kaikki poikasen ostaneet todellakin ymmärtävät tämän. Meillehän tämä sopisi ihan hyvin, kun ei kasvattamiseen ole kiinnostusta. Tai olisi noin teoriassa, mutta kokemusta ei ole tarpeeksi, en ole perehtynyt tarpeeksi genetiikkapuoleen ja sitten se kasvatushomma kuitenkin karkaisi käsistä ja meillä olisi kohta kolme ja puoli sataa hamsteria... Lemmikkiä siis etsimme ja lopulta väriä tai sen täydellisyyttä tärkeämpi tekijä olisi hyvä luonne.
Sinällään kummallinen juttu kuitenkin, etten ole tärmännyt tähän cremen ja keltaisen epäsopivaan yhdistelmään missään muualla kuin tuolla Vivaldinen sivuilla. Hamsteriyhdistyksen sivuilta en ole huomannut minkäänlaista mainintaa tästä, eri asia sitten on, onko yhdistyksen Poskipussi-lehdessä ollut puhetta. Toivottavasti on, se vain ei tavoita kuin yhdistyksen jäsenet... Arcticanin kielletyt yhdistelmät-sivullakaan ei käydä läpi kuin lähinnä noita letaaleja yhdistelmiä, jotka tietysti ovat tärkeämpiä, koska niiden kanssa voidaan menettää poikasia.
Bongasin erään nettiportaalin kautta toisenkin kiinnostavan poikueen, jossa oli vielä vapaana hunajan värinen lk naaras. Kyselin siitä vähäsen, vaikutti ihan kohtalaiselta, mutta koska minulla kuitenkin on tuonne toisaalle koukku vetämässä, en uskaltanut varata tätä hunajapoikasta.
Törmäsin myös muutamaan jalostusjuttuun tuosta hunajapoikasesta kysellessäni. Omistaja painotti ehdottomasti että poikasia ei saa käyttää jalostukseen, ne ovat vain lemmikkihamstereita. Syyksi mainittiin se, että poikueen emä on väriltään creme ja isä hunaja-kyyhkynharmaa. Ihmettelin että mitä vikaa tällaisessa yhdistelmässä oikein on, mutta se selvisi Vivaldinen nettisivulta, jossa kerrotaan keltaisen värin jalostamisesta.
Hunajakyyhkynharmaa on siis geneettisesti keltapohjainen väri. Creme puolestaan on ihan oma värinsä. Keltaista väriä tulee jalostaa niinsanotusti puhtaana, ilman cremenvärisiä tai sen sukulaisvärejä (soopelivärit, minkki, kupari, karamelli, mustasilmäinen valkoinen, norsunluu ja luonnonvalkoinen). Jos keltaiseen sekoitetaan cremeä, creme sotkee keltaisen värin eikä tällaisen hamsterin jälkeläisistäkään luultavasti saada edes muutaman sukupolven aikana kovin hyvää keltaista tai edes kovin hyvää cremeä. Joten creme-keltainen-yhdistelmiä ei saisi teettää tai jos nyt on sattunut niin käymään, ei poikasia tulisi koskaan käyttää jalostuksessa, vaikka ne näyttäisivät kuinka hyviltä tahansa. Mitään terveysriskiä tällainen yhdistelmä ei aiheuta, vain väriongelmia.
Tämän poikueen teettänyt tyttö kertoi, ettei ollut tiennyt tästä jutusta ennen poikasten teettämistä, joten "vahinko" pääsi käymään ja nyt poikaset myydään vain sellaisiin koteihin, joissa ei poikasia käytetä jalostukseen. Toivoa sopii että kaikki poikasen ostaneet todellakin ymmärtävät tämän. Meillehän tämä sopisi ihan hyvin, kun ei kasvattamiseen ole kiinnostusta. Tai olisi noin teoriassa, mutta kokemusta ei ole tarpeeksi, en ole perehtynyt tarpeeksi genetiikkapuoleen ja sitten se kasvatushomma kuitenkin karkaisi käsistä ja meillä olisi kohta kolme ja puoli sataa hamsteria... Lemmikkiä siis etsimme ja lopulta väriä tai sen täydellisyyttä tärkeämpi tekijä olisi hyvä luonne.
Sinällään kummallinen juttu kuitenkin, etten ole tärmännyt tähän cremen ja keltaisen epäsopivaan yhdistelmään missään muualla kuin tuolla Vivaldinen sivuilla. Hamsteriyhdistyksen sivuilta en ole huomannut minkäänlaista mainintaa tästä, eri asia sitten on, onko yhdistyksen Poskipussi-lehdessä ollut puhetta. Toivottavasti on, se vain ei tavoita kuin yhdistyksen jäsenet... Arcticanin kielletyt yhdistelmät-sivullakaan ei käydä läpi kuin lähinnä noita letaaleja yhdistelmiä, jotka tietysti ovat tärkeämpiä, koska niiden kanssa voidaan menettää poikasia.
8.3.09
Hamsterinetsintää, osa 1
Olemme tässä miehen kanssa vähän tarkennelleet noita toiveitamme, millaisen haluaisimme tulevan lemmikkimme olevan. Ykköshaave on edelleen lyhytkarvainen naaras, mutta jos nyt ei sellaista mistään löydy ikinä, niin urostakin saatamme kyllä harkita vakavasti. Pitkäkarvaista emme edelleenkään halua, näytin joskus miehelle kuvia muutamista pitkäkarvaisista ja hän mutisi jotakin, joka kuulosti epäilyttävästi pölyhuiskalta. Eivätkä ne minuakaan suuremmin kiehdo, joten me pysymme lyhytkarvaisissa. Miehelle värillä ei kuulemma ole väliä, itse en välttämättä haluaisi normaalia, ellei se satu olemaan valkonauhainen tai laikukas. Satiini käy, rexikin varmaan, niin kauan kuin karvan mitta on lyhyt.
Eli näillä siis on lähdetty hakemaan meille uutta dunan valtiatarta. Hamsteriyhdistyksen myyntifoorumi on ahkerassa seurannassa, mutta kiertelen ja katselen myös kasvattajien nettisivuja. Yksi varteenotettava poikuekin löytyi jo ja vielä niinkin sopivasti kuin Tampereelta, mutta kaikki poikaset ovat osoittautuneet pitkäkarvaisiksi, uroksia oli monta ja väriltään normaaleja, joten se kysely ei tuottanut tulosta ainakaan toistaiseksi.
Minulle nettisivut ovat kaikkein tärkein kanava "hamsterinmetsästykseen", en tunne ketään kasvattajia henkilökohtaisesti, en tiedä piirejä enkä yhteystietoja, niin muuta kanavaa ei oikeastaan olekaan. Siksi kismittää sataprosenttisesti, kun kasvattajien sivut ovat liian monta kertaa täysin retuperällä. Viimeinen päivitys on vuoden takaa, kuvat ei toimi, yhteystietoja ei ole, kuvista ei erota onko siinä hamsteri vai lähikuva ratsastuskentän kumirouhepohjasta, suurin osa alasivuista ei toimi... Voi kääk! Miten tällaisiin voi tai edes viitsii ottaa yhteyttä, kun parempiakin nettisivuja löytyy?
Ei niiden nettisivujen nyt tarvitsisi olla mitenkään erikoiset. Ymmärrän ettei kaikilla ole aikaa eikä taitoja rakennella hienoja flash-sivustoja, mutta jos kerran on saanut aikaiseksi siistit perussivut, voisi nekin pitää sentään ajan tasalla. Jos ei saa otettua hyviä kuvia tai jos ei osaa muokata kuvia nettikelpoisiksi, ei kuvia kannata sivuille laittaa lainkaan. Jokaisesta hamsterista ei tarvitse tehdä omaa alasivuaan, listaus hamstereista perustietoineen on ihan pätevä. Pentuelista ja erityisesti myytävät pennut-sivu lienee tärkein osasto, mikä täytyy pitää ajan tasalla, koska luulen etten suinkaan ole ainoa, joka surffailee hamsterin hankinta mielessään.
Eli näillä siis on lähdetty hakemaan meille uutta dunan valtiatarta. Hamsteriyhdistyksen myyntifoorumi on ahkerassa seurannassa, mutta kiertelen ja katselen myös kasvattajien nettisivuja. Yksi varteenotettava poikuekin löytyi jo ja vielä niinkin sopivasti kuin Tampereelta, mutta kaikki poikaset ovat osoittautuneet pitkäkarvaisiksi, uroksia oli monta ja väriltään normaaleja, joten se kysely ei tuottanut tulosta ainakaan toistaiseksi.
Minulle nettisivut ovat kaikkein tärkein kanava "hamsterinmetsästykseen", en tunne ketään kasvattajia henkilökohtaisesti, en tiedä piirejä enkä yhteystietoja, niin muuta kanavaa ei oikeastaan olekaan. Siksi kismittää sataprosenttisesti, kun kasvattajien sivut ovat liian monta kertaa täysin retuperällä. Viimeinen päivitys on vuoden takaa, kuvat ei toimi, yhteystietoja ei ole, kuvista ei erota onko siinä hamsteri vai lähikuva ratsastuskentän kumirouhepohjasta, suurin osa alasivuista ei toimi... Voi kääk! Miten tällaisiin voi tai edes viitsii ottaa yhteyttä, kun parempiakin nettisivuja löytyy?
Ei niiden nettisivujen nyt tarvitsisi olla mitenkään erikoiset. Ymmärrän ettei kaikilla ole aikaa eikä taitoja rakennella hienoja flash-sivustoja, mutta jos kerran on saanut aikaiseksi siistit perussivut, voisi nekin pitää sentään ajan tasalla. Jos ei saa otettua hyviä kuvia tai jos ei osaa muokata kuvia nettikelpoisiksi, ei kuvia kannata sivuille laittaa lainkaan. Jokaisesta hamsterista ei tarvitse tehdä omaa alasivuaan, listaus hamstereista perustietoineen on ihan pätevä. Pentuelista ja erityisesti myytävät pennut-sivu lienee tärkein osasto, mikä täytyy pitää ajan tasalla, koska luulen etten suinkaan ole ainoa, joka surffailee hamsterin hankinta mielessään.
5.3.09
Viimeiset kuvat
Kameran muistikortilta löytyi vielä yllätys: muutama kuva Karamellista, kuvattu 2.2. Viime aikoinahan siitä ei saanut edustavia kuvia, koska se ei liikuskellut paljoa häkissään. Mutta tässä parhaat otokset noista viimeisistä kuvista.
© KH
Tämä on otettu kuljetusboksin kannen läpi, siksi laatu on jokseenkin huononlainen. Karamelli on kuitenkin ollut taas siivouksen ajan kuljetusboksissa ja hamstrannut poskipussinsa niin täyteen kuin vain vetää ja mahtuu.
Ehti juuri vilauttaa päänsä piiloon mökkiin mennessään.
© KH
Tämä on otettu kuljetusboksin kannen läpi, siksi laatu on jokseenkin huononlainen. Karamelli on kuitenkin ollut taas siivouksen ajan kuljetusboksissa ja hamstrannut poskipussinsa niin täyteen kuin vain vetää ja mahtuu.
Ehti juuri vilauttaa päänsä piiloon mökkiin mennessään.
4.3.09
Pohdintoja hamsterin hankinnasta
Mietiskelin tuossa saunassa käydessäni tätä hamsterinhankinta-juttua. Meillä siis on todellakin haku päällä, joskaan ei mitenkään paniikkikiireellä. Lähettelin jo yhden kyselyn parista jo aikuisesta naaraasta, jotka kuulostivat lupaavilta (toinen puolivuotias lyhytkarvainen kilpikonnavärinen naaras, toinen hieman nuorempi, lyhytkarvainen, muistaakseni normaali valkonauhainen naaras), mutta kumpikin oli löytänyt jo uuden kodin.
Minulle ainakin on ihan selvää, että hankin hamsterin mieluummin suoraan kasvattajalta kuin eläinkaupasta. Kasvattajille on yleensä tärkeämpää se, että kasvatti saa hyvän kodin kuin raha, joka on taas perimmäinen ja ainoa syy, miksi eläinkauppoja ylipäänsä pidetään. Kasvattajan luona pääsee tutustumaan hamsterin kotioloihin, mahdollisesti jopa hamsterin vanhempiin (luonne periytyy jossain määrin, kuulemma, siksi vanhempien luonne on tärkeä), voi luottaa siihen että vanhempia ei ole valittu vanhemmiksi sattumalta, sukutaulu on tiedossa ainakin jonnekin asti ja pystyn itse toteamaan, onko läheistä sukusiitosta tehty. Kasvattajan luona hamsterinpoikasen voi olettaa saaneen asianmukaista käsittelyä, se on luultavasti kesympikin, koska on tottunut käsittelyyn ja ruokintakin lienee ollut kohdallaan sekä emolla että pennuilla.
Minulle selkeni myös se, että haluan kyllä hamsteria ostaessani käydä itse kasvattajan luona, nimenomaan juuri sen takia, että haluan nähdä ostavani hamsterin todellakin asiallisista oloista. En näet halua tukea minkään sortin pentutehtailua, vaikka pentutehtailusta nyt yleensä puhutaankin enimmäkseen koirien, joskus kissojenkin kohdalla.
Tiedättehän, kun myydään koiranpentuja, "puhdasrotuisia" mutta paperittomia tai sitten ihan suoraan sekarotuisia, nimitetään niitä vahinkopennuiksi tai "rakkauspennuiksi" (luoja että vihaan tuota sanaa, ei koko touhussa ole rakkautta mihinkään muuhun kuin rahaan), pennut tuodaan jonnekin, ostaja ei näe emoa eikä ole tervetullut kasvattajan luo. Ostamisella on kiire, ei saa harkita, pitää ostaa heti, muuten suloinen pentu menee muualle. Hinta ei välttämättä ole kovin halpa, mutta ehkä halvempi kuin kunnon kasvattajan paperillisilla pennuilla. Muistetaan vedota siihen ettei ne paperit koiraa tee ja ihan yhtä hyvä koira se paperitonkin on. Ja ihmiset kuvittelevat saavansa halvalla hyvää...
Luulen ja toivon että hamstereiden kohdalla tällaisia pentutehtailijoita tuskin tulee eteen, koska hamsterien hinta on yleisesti niin alhainen, ettei keinottelun mahdollisuuksia juuri ole. Jos oloissa on jotain sanomista, se johtunee enemmänkin tietämättömyydestä kuin rahanahneudesta. Minusta ainakin tuntuu melko mahdottomalta, että hamsterien kasvatuksella ja myynnillä pystyisi juuri rahaa tekemään, ehkä juuri ja juuri saa omansa takaisin, ehkä ei.
Hinnassakaan ei ole suurta eroa kasvattajien tai eläinkauppojen välillä tai jos onkin, niin kasvattajien hyväksi. Aika yleinen hinta on 20 euroa per hamsteri, en ole juuri kalliimpia nähnyt, halvempia kylläkin. Ja mikä tärkeintä, moni kasvattaja lupaa myös "tukipalvelun" koko hamsterin loppuiäksi. Monen kasvattajan nettisivuilla sanotaan että ongelmatilanteissa voi soittaa hänelle ja kysyä neuvoja, hän auttaa mielellään. Ja kun käytännön kokemusta hamstereista on yleensä jo aika paljon, niin mikäs siinä neuvoessa. Tällaista palvelua olisin totisesti kaivannut Karamellinkin kanssa muutaman kerran!
Minulle ainakin on ihan selvää, että hankin hamsterin mieluummin suoraan kasvattajalta kuin eläinkaupasta. Kasvattajille on yleensä tärkeämpää se, että kasvatti saa hyvän kodin kuin raha, joka on taas perimmäinen ja ainoa syy, miksi eläinkauppoja ylipäänsä pidetään. Kasvattajan luona pääsee tutustumaan hamsterin kotioloihin, mahdollisesti jopa hamsterin vanhempiin (luonne periytyy jossain määrin, kuulemma, siksi vanhempien luonne on tärkeä), voi luottaa siihen että vanhempia ei ole valittu vanhemmiksi sattumalta, sukutaulu on tiedossa ainakin jonnekin asti ja pystyn itse toteamaan, onko läheistä sukusiitosta tehty. Kasvattajan luona hamsterinpoikasen voi olettaa saaneen asianmukaista käsittelyä, se on luultavasti kesympikin, koska on tottunut käsittelyyn ja ruokintakin lienee ollut kohdallaan sekä emolla että pennuilla.
Minulle selkeni myös se, että haluan kyllä hamsteria ostaessani käydä itse kasvattajan luona, nimenomaan juuri sen takia, että haluan nähdä ostavani hamsterin todellakin asiallisista oloista. En näet halua tukea minkään sortin pentutehtailua, vaikka pentutehtailusta nyt yleensä puhutaankin enimmäkseen koirien, joskus kissojenkin kohdalla.
Tiedättehän, kun myydään koiranpentuja, "puhdasrotuisia" mutta paperittomia tai sitten ihan suoraan sekarotuisia, nimitetään niitä vahinkopennuiksi tai "rakkauspennuiksi" (luoja että vihaan tuota sanaa, ei koko touhussa ole rakkautta mihinkään muuhun kuin rahaan), pennut tuodaan jonnekin, ostaja ei näe emoa eikä ole tervetullut kasvattajan luo. Ostamisella on kiire, ei saa harkita, pitää ostaa heti, muuten suloinen pentu menee muualle. Hinta ei välttämättä ole kovin halpa, mutta ehkä halvempi kuin kunnon kasvattajan paperillisilla pennuilla. Muistetaan vedota siihen ettei ne paperit koiraa tee ja ihan yhtä hyvä koira se paperitonkin on. Ja ihmiset kuvittelevat saavansa halvalla hyvää...
Luulen ja toivon että hamstereiden kohdalla tällaisia pentutehtailijoita tuskin tulee eteen, koska hamsterien hinta on yleisesti niin alhainen, ettei keinottelun mahdollisuuksia juuri ole. Jos oloissa on jotain sanomista, se johtunee enemmänkin tietämättömyydestä kuin rahanahneudesta. Minusta ainakin tuntuu melko mahdottomalta, että hamsterien kasvatuksella ja myynnillä pystyisi juuri rahaa tekemään, ehkä juuri ja juuri saa omansa takaisin, ehkä ei.
Hinnassakaan ei ole suurta eroa kasvattajien tai eläinkauppojen välillä tai jos onkin, niin kasvattajien hyväksi. Aika yleinen hinta on 20 euroa per hamsteri, en ole juuri kalliimpia nähnyt, halvempia kylläkin. Ja mikä tärkeintä, moni kasvattaja lupaa myös "tukipalvelun" koko hamsterin loppuiäksi. Monen kasvattajan nettisivuilla sanotaan että ongelmatilanteissa voi soittaa hänelle ja kysyä neuvoja, hän auttaa mielellään. Ja kun käytännön kokemusta hamstereista on yleensä jo aika paljon, niin mikäs siinä neuvoessa. Tällaista palvelua olisin totisesti kaivannut Karamellinkin kanssa muutaman kerran!
Karamelli has left the cage...
Katsokaa nyt mitä mies on omaan blogiinsa kirjoittanut. Olen aivan liikuttunut.
3.3.09
Tyhjää
*huokaus*
Eipä sitä uskoisi ellei itse kokisi. Asunto ja erityisesti työhuone tuntuu nyt NIIN tyhjältä ja kolkolta ilman Karamellia. Ei ole enää ketään, jolle aamupalalla sanoisi huomenta, ei ole mitään syytä ulkovaatteet riisuttuaan mennä vilkaisemaan työhuoneen dunaa, tietokoneella istuessani ei selän takaa kuulu enää tuttuja rapinoita. Niinkin pieni eläin ja vaikka vain dunassaan asusteli, mutta silti se jätti jälkeensä jättiläismäisen aukon.
Ikävä sitä pikkuhiirulaista on, ei käy kieltäminen.
Eipä sitä uskoisi ellei itse kokisi. Asunto ja erityisesti työhuone tuntuu nyt NIIN tyhjältä ja kolkolta ilman Karamellia. Ei ole enää ketään, jolle aamupalalla sanoisi huomenta, ei ole mitään syytä ulkovaatteet riisuttuaan mennä vilkaisemaan työhuoneen dunaa, tietokoneella istuessani ei selän takaa kuulu enää tuttuja rapinoita. Niinkin pieni eläin ja vaikka vain dunassaan asusteli, mutta silti se jätti jälkeensä jättiläismäisen aukon.
Ikävä sitä pikkuhiirulaista on, ei käy kieltäminen.
2.3.09
Hyvästi Karamelli!
Karamelli lopetettiin tänään. Kuten kirjoitin aamulla, vein Karamellin tänään eläinlääkäriin. Mitään selkeätä vikaa ei pintapuolisesti löytynyt, antibioottikuuria olisi voinut kokeilla, mutta senkään tehosta ei ollut suurempia takeita ja toisaalta lääkintä (kymmenen päivän kuuri, kaksi kertaa päivässä) olisi aiheuttanut oman stressinsä myös. Tänään oli jo tarpeeksi vaikeata kaivaa pikkuinen kesken unien mökistään.
Lääkäri totesi, ettei lopettaminen olisi ainakaan huono ratkaisu, koska Karamelli on kieltämättä jo suhteellisen iäkäs eikä siitä enää nuoremmaksi muuttuisi ja että onko se sitten hamsterinarvoista elämää, jos vain syö ja nukkuu. Niinpä päätin, että ehkä lopettaminen on kuitenkin paras ratkaisu, jos ei muuta niin voi ainakin olla varma, ettei se enää kärsi. Niinpä Karamelli nukutettiin ikiuneen.
Voi kamala kun itkettää, vaikka kuinka oli jo viikonloppuna yrittänyt psyykata itseään siihen, ettei Karamelli välttämättä elä enää kauaa ja että lopetus on ehkä armeliain ratkaisu. Ja vaikka jo Karamellin tullessa taloon tiesimme, ettei se ole meille kovin pitkäikäinen lemmikki. Yllättävän rakas siitä silti tuli ja nyt on ikävä.
Tämä blogi ei kuitenkaan jää tähän, luulen. Alamme miehen kanssa etsiskellä uutta hamsteria jollain aikataululla, nyt kun on jo dunat ja tarvikkeet valmiina ja kokemustakin vähäsen. Hamsterin hankintaan alunperin kovin nihkeästi suhtautunut mies on aivan ehdottomasti sitä mieltä, että meille hankitaan toinen hamsteri. Ja ehdottomasti myös sitä mieltä, että se on syyrialainen, olen yrittänyt esitellä netistä mahdollisimman suloisia kääpiöhamstereiden kuvia, mutta mies ei ole niille juuri lämmennyt. Totta kyllä, että itsekin haluan toki syyrialaisen, nyt kun niiden hoitoa on vähän jo oppinut.
Niin että jos jollakin lukijalla on tiedossa Tampereen seuduilta tai lähistöltä tai edes jotenkin järkevien julkisten yhteyksien päästä kasvattajaa, jolla sattuisi olemaan sopiva juuri syntynyt, piakkoin syntyvä tai suunnitelmissa oleva syyrialaispoikue, niin olisimme kiinnostuneita kuulemaan lisää. Jos täydellinen poikanen tai vaikka aikuinenkin löytyy, niin ei se matka liene mikään maailman suurin ongelma, aina jostain löytyy auto lainaan.
Ykkösvaihtoehto olisi ehkä lyhytkarvainen naaras. Uroskin käy, ei sen puoleen, pitkäkarvaisiin meillä ei ole suurempia intohimoja ja voisimme mieluusti ottaa sijoitukseenkin hamsterin. Erityisplussan saa laikukkaasta tai valkonauhaisesta väristä, jos on vielä valkokirjokilpikonna, niin se olisi jo ihan täydellinen. Emme me hae Karamellin kopiota, mutta kilpikonna nyt vain on niin kaunis väritys, että ainakaan minä en vastusta, jos meille toinen sellainen tulisi.
Asialla ei ole kiire, emme tarvitse hamsteria nyt aivan heti tällä hetkellä tai mieluummin jo eilen, meillä riittää kyllä aikaa odotella sitä "täydellistä" lemmikkiä meille. Tarjolla olisi turvallinen koti, jossa ei ole muita lemmikkejä eikä pieniä lapsia, hyvänkokoinen duna (n. 95*50 cm) ja toivoakseni mahdollisimman hyvä hoito ja huolenpito. Näyttelyihin ei toistaiseksi ole kiinnostusta, koska meillä ei ole hajuakaan miten niissä homma toimii, mutta koskaanhan ei saa sanoa "ei koskaan". Emme kuitenkaan lupaa mitään.
Lääkäri totesi, ettei lopettaminen olisi ainakaan huono ratkaisu, koska Karamelli on kieltämättä jo suhteellisen iäkäs eikä siitä enää nuoremmaksi muuttuisi ja että onko se sitten hamsterinarvoista elämää, jos vain syö ja nukkuu. Niinpä päätin, että ehkä lopettaminen on kuitenkin paras ratkaisu, jos ei muuta niin voi ainakin olla varma, ettei se enää kärsi. Niinpä Karamelli nukutettiin ikiuneen.
Voi kamala kun itkettää, vaikka kuinka oli jo viikonloppuna yrittänyt psyykata itseään siihen, ettei Karamelli välttämättä elä enää kauaa ja että lopetus on ehkä armeliain ratkaisu. Ja vaikka jo Karamellin tullessa taloon tiesimme, ettei se ole meille kovin pitkäikäinen lemmikki. Yllättävän rakas siitä silti tuli ja nyt on ikävä.
Tämä blogi ei kuitenkaan jää tähän, luulen. Alamme miehen kanssa etsiskellä uutta hamsteria jollain aikataululla, nyt kun on jo dunat ja tarvikkeet valmiina ja kokemustakin vähäsen. Hamsterin hankintaan alunperin kovin nihkeästi suhtautunut mies on aivan ehdottomasti sitä mieltä, että meille hankitaan toinen hamsteri. Ja ehdottomasti myös sitä mieltä, että se on syyrialainen, olen yrittänyt esitellä netistä mahdollisimman suloisia kääpiöhamstereiden kuvia, mutta mies ei ole niille juuri lämmennyt. Totta kyllä, että itsekin haluan toki syyrialaisen, nyt kun niiden hoitoa on vähän jo oppinut.
Niin että jos jollakin lukijalla on tiedossa Tampereen seuduilta tai lähistöltä tai edes jotenkin järkevien julkisten yhteyksien päästä kasvattajaa, jolla sattuisi olemaan sopiva juuri syntynyt, piakkoin syntyvä tai suunnitelmissa oleva syyrialaispoikue, niin olisimme kiinnostuneita kuulemaan lisää. Jos täydellinen poikanen tai vaikka aikuinenkin löytyy, niin ei se matka liene mikään maailman suurin ongelma, aina jostain löytyy auto lainaan.
Ykkösvaihtoehto olisi ehkä lyhytkarvainen naaras. Uroskin käy, ei sen puoleen, pitkäkarvaisiin meillä ei ole suurempia intohimoja ja voisimme mieluusti ottaa sijoitukseenkin hamsterin. Erityisplussan saa laikukkaasta tai valkonauhaisesta väristä, jos on vielä valkokirjokilpikonna, niin se olisi jo ihan täydellinen. Emme me hae Karamellin kopiota, mutta kilpikonna nyt vain on niin kaunis väritys, että ainakaan minä en vastusta, jos meille toinen sellainen tulisi.
Asialla ei ole kiire, emme tarvitse hamsteria nyt aivan heti tällä hetkellä tai mieluummin jo eilen, meillä riittää kyllä aikaa odotella sitä "täydellistä" lemmikkiä meille. Tarjolla olisi turvallinen koti, jossa ei ole muita lemmikkejä eikä pieniä lapsia, hyvänkokoinen duna (n. 95*50 cm) ja toivoakseni mahdollisimman hyvä hoito ja huolenpito. Näyttelyihin ei toistaiseksi ole kiinnostusta, koska meillä ei ole hajuakaan miten niissä homma toimii, mutta koskaanhan ei saa sanoa "ei koskaan". Emme kuitenkaan lupaa mitään.
Eläinlääkäri varattuna
Tänään sitten puoli yksi on Karamellilla aika Tuhatjalassa. Saa nähdä mikä on tuomio. Minua jännittää jo kovasti, onneksi potilas itse ei tiedä maailmanmenosta yhtään mitään. Epäilen kyllä ettei Karamelli kauheasti arvosta sitä, että kaivan sen kesken unien kuljetuskoppaansa...
Mietin tässä vain, että onkohan takseissa rajoituksia eläimille? Koirille ehkä onkin, ainakin isoille, jotka vaativat farmarin takakontin ja muutenkin vähän suojaa penkeille. Mutta entäs tällainen pieni hiirulainen, joka on nätisti boksissaan ja boksi pyyhkeisiin kiedottuna laukussa? No, sen näkee sitten, kysäisen asiaa taksia tilatessani.
Mietin tässä vain, että onkohan takseissa rajoituksia eläimille? Koirille ehkä onkin, ainakin isoille, jotka vaativat farmarin takakontin ja muutenkin vähän suojaa penkeille. Mutta entäs tällainen pieni hiirulainen, joka on nätisti boksissaan ja boksi pyyhkeisiin kiedottuna laukussa? No, sen näkee sitten, kysäisen asiaa taksia tilatessani.
1.3.09
Ei hyvältä näytä
Karamelliparan vasen silmä oli tänäänkin muurautunut umpeen. Silmän ympäristö ei näyttänyt märältä eikä siinä ollut rähmää eikä mitään ylimääräisen näköistä, se vain oli kiinni. Puhdistin sitä varovasti keitetyllä vedellä ja se aukesi sillä. Ripuli jatkuu edelleen tai ainakin hännänalus on likainen. Voihan olla ettei Karamelli ole jaksanut puhdistaa sitä. Karamelli haiskahti taas, en tiedä sitten onko se kiima vai ripuli.
Eli huomenna sitten eläinlääkärille.
Eli huomenna sitten eläinlääkärille.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)