11.12.14
9.12.14
Arvovieraita
Meillä kävi tänään sellaisia vieraita, että Moriartylta meni pasmat vähäksi aikaa ihan sekaisin. Toisaalta sen kyllä ymmärtääkin, vannoutunut poikamies kun on.
Tarina alkoi muutama viikko sitten, kun Karoliina (Janen kasvattaja) kyseli norreurosta jalostuslainaan joskus ensi keväänä. Minulla kesti vähän aikaa ennen kuin tajusin, että hei, meillähän on uros. Ja vielä normaali! Joten ei muuta kuin raapustamaan viestiä, että meillä olisi ja kun satutaan nykyisin asumaan samassa kaupungissakin, niin käytännössäkin jalostuslaina onnistuisi helposti.
Sukukin natsasi kohdilleen, asiaa tietysti auttaa se, että Moriartyn sukupuusta 75% on brittiläisiä hamstereita ja se kotimainenkin osuus soveltui hyvin kaavaillun morsiamen sukuun. Joten ainoa murhe olikin se, että kun herralla ei ole minkään valtakunnan näyttelykokemusta eli en yhtään tiedä, mitä asiantuntijat tykkäisivät sen rakenteesta ja ulkonäöstä. Söpöhän se on ja minun mielestäni ihan hamsterin näköinenkin, mutta kun ei minun arvostelukykyyn ole luottamista. Niinpä kutsuin Karoliinan katsomaan aiottua sulhasta.
No, Karoliina kävi tänään ja toi näytille myös naaraan, itse kasvattamansa pk norre-tytön. Karoliinakaan ei ole ulkomuototuomari, mutta totesi hänkin, että kyllä se Moriarty hamsterista menee. Kuviot on tummat ja tikkaus myös, pää on hyvänmuotoinen ja häntäkin suora. Että kyllä siitä kelvollinen sulhanen tulee.
Moriarty itse oli ensin ihmeissään kun kesken unien kaivetaan lääpittäväksi, mutta nopeasti se haistoi meidän käsistä huumaavat tuoksut (olimme käsitelleet sitä naarasta ensin). Siitä alkoi sellainen toheltaminen, ettei Moriarty rauhoittunut lainkaan ennen kuin Karoliina neitokaisen kanssa lähti. Se mennä veuhtasi pitkin dunaansa, mallin vuoksi jyrsi kaltereitakin (yleensä se ei niihin koskekaan!), juoksi pyörässä ja kello oli vasta neljä iltapäivällä.
Niin että jos Moriartyn mielipidettä kysytään, niin vastaus on kyllä: naisiin on päästävä. Mieluiten heti. Ikävä kyllä, herra joutuu odottelemaan loppukevääseen asti. Onneksi urokset eivät vanhene jalostuskäyttöä ajatellen niin nopeasti kuin naaraat.
Tässä muutaman päivän takainen vipellyskuva vaatekomerosta.
Tarina alkoi muutama viikko sitten, kun Karoliina (Janen kasvattaja) kyseli norreurosta jalostuslainaan joskus ensi keväänä. Minulla kesti vähän aikaa ennen kuin tajusin, että hei, meillähän on uros. Ja vielä normaali! Joten ei muuta kuin raapustamaan viestiä, että meillä olisi ja kun satutaan nykyisin asumaan samassa kaupungissakin, niin käytännössäkin jalostuslaina onnistuisi helposti.
Sukukin natsasi kohdilleen, asiaa tietysti auttaa se, että Moriartyn sukupuusta 75% on brittiläisiä hamstereita ja se kotimainenkin osuus soveltui hyvin kaavaillun morsiamen sukuun. Joten ainoa murhe olikin se, että kun herralla ei ole minkään valtakunnan näyttelykokemusta eli en yhtään tiedä, mitä asiantuntijat tykkäisivät sen rakenteesta ja ulkonäöstä. Söpöhän se on ja minun mielestäni ihan hamsterin näköinenkin, mutta kun ei minun arvostelukykyyn ole luottamista. Niinpä kutsuin Karoliinan katsomaan aiottua sulhasta.
No, Karoliina kävi tänään ja toi näytille myös naaraan, itse kasvattamansa pk norre-tytön. Karoliinakaan ei ole ulkomuototuomari, mutta totesi hänkin, että kyllä se Moriarty hamsterista menee. Kuviot on tummat ja tikkaus myös, pää on hyvänmuotoinen ja häntäkin suora. Että kyllä siitä kelvollinen sulhanen tulee.
Moriarty itse oli ensin ihmeissään kun kesken unien kaivetaan lääpittäväksi, mutta nopeasti se haistoi meidän käsistä huumaavat tuoksut (olimme käsitelleet sitä naarasta ensin). Siitä alkoi sellainen toheltaminen, ettei Moriarty rauhoittunut lainkaan ennen kuin Karoliina neitokaisen kanssa lähti. Se mennä veuhtasi pitkin dunaansa, mallin vuoksi jyrsi kaltereitakin (yleensä se ei niihin koskekaan!), juoksi pyörässä ja kello oli vasta neljä iltapäivällä.
Niin että jos Moriartyn mielipidettä kysytään, niin vastaus on kyllä: naisiin on päästävä. Mieluiten heti. Ikävä kyllä, herra joutuu odottelemaan loppukevääseen asti. Onneksi urokset eivät vanhene jalostuskäyttöä ajatellen niin nopeasti kuin naaraat.
Tässä muutaman päivän takainen vipellyskuva vaatekomerosta.
2.12.14
19.9.14
A proper presentation
"Now this is what I am talking about. Excellent components, a proper presentation, good selection of textures and some extra crunchy bits. I approve this dish."
-- Sir Picus Moriarty, Duke of Bluecage
(Suomennos: Tätä minä tarkoitin. Erinomaiset raaka-aineet, asianmukainen esillepano, hyvä valikoima erilaisia tekstuureita ja muutama rapea palanen. Hyväksyn tämän annoksen.
Sir Picus Moriarty, Sinihäkin herttua)
17.9.14
Väärin tarjoiltu!
Ei ole helppoa elää brittiläisen yläluokan edustajana Suomessa, jos aikoo pitää tasostaan vähääkään kiinni.
Mitä se sellainen on olevinaan, että että sapuskat vain mätetään kuppiin ja heitetään nenän eteen dunaan? Järkyttävän brutaalia! Jos haluaisin tällaista palvelua, olisin mennyt McDonaldsiin jo ajat sitten. Henkilökunnasta vain toinen osapuoli ymmärtää ja osaa asetella tuoreruuat kuppiin oikein ja muistaa sen, että kurkku tarjoillaan kuorittuna, salaattipeti on oltava ja mielellään palanen lihaakin ja maissi tulee tarjoilla sopivina siivuina koko tähkästä. Ei minään amatöörimäisesti veitsellä irtiriivittyinä jyvinä! Se nainen ei ymmärrä ruuanlaitosta yhtään mitään.
Syyttäköön itseään sitten, jos minä nakkelen ruuat pitkin dunaa tai jätän koskematta kokonaan. Nykyään on mahdotonta saada kunnollista henkilökuntaa.
Best regards,
Sir Picus Moriarty, Duke of Bluecage
15.9.14
Siri 27.12.11 - 15.9.14
Tänään on taas surullinen päivä: meidän terästalvikko lopetettiin. Onhan Siri ollut jo jonkin aikaa kovin hoikka ja menokin on ollut välillä hoipertelevaista. Nyt sillä alkoi toinen silmä rähmiä ja voimat alkoivat olla sen verran vähissä ettei enää onnistunut kiipeäminen puusillan päälle juomaan. Niinpä päätimme päästää Sirin paremmille hamstrausmaille, olihan sillä ikää jo kunnioitettavat 2 vuotta ja viikkoa vaille 9 kuukautta. Se on meidän hamstereista ilman muuta pitkäikäisin.
Pitkän iän salaisuus taisi olla liikunta ja paha sisu. Siri juoksi pyörässään ahkerasti melkein loppuun asti, vain muutama viimeinen kuukausi oli hiljaisempaa. Ja se paha sisu sitten... Kuten sanottua, sain jo ostaessani Siriä kasvattajalta huomautuksen otuksen temperamentista. Siri oli varsin tomera ja itsetietoinen neiti, jonka nenälle ei hypitty. Jossain vaiheessa se oli vähän äksynsorttinenkin, mutta aina kuitenkin aina käsiteltävissä. Vielä yli puolentoista vuoden iässä se kävi näyttämässä närhen munat nuoremmilleen, kun pokkasi lemmikkiluokasta viidennen sijan ja huippuhienon arvostelun ulkomuototuomariltakin.
Nyt on sitten kotona yksi tyhjä duna ja taloudessa miesenemmistö ensimmäistä kertaa ikinä.
11.9.14
Vuoden hamsterinomistaja
Tässä päivänä muutamana siivosin Sirin dunaa, se normaali kevytsiivous, joka tehdään joka toinen päivä. Olin kuulevinani rapinaa pahvimökistä ja arvelin meidän talvikkomuorin olevan siellä unillaan. Kauhaisin ensin puusillan alta sinne viedyt petitarvikkeet ja ruokavarastot biojätepussiin. Sitten otin käteeni kananmunakennon, josta yleensä löytyy ainakin papanoita ja ruokaa, joskus myös lakanoita (lue: vessapaperia) ja puruja. Kenno painoi kädessä jonkin verran, päättelin että siellä on isot ruokavarastot, varsinkin kun hamsterit olivat olleet viikonlopun tuoreruokapaastolla meidän reissatessa ja olivat edellisenä iltana saaneet isot kupilliset tuoretta.
Nostin munakennon biojätepussiin ja avasin sen kopistellakseni sieltä roskat pois. Ruokien ja papanoiden lisäksi pussiin kierähti uniltaan herätetty Siri.
Minä niin toivon, että edes tämän kerran tuo pieni ymmärtäisi puhetta. Edes sen anteeksi-sanan, jota tuli hoettua silmin nähden järkyttyneelle talvikolle useampaan kertaan. En minä sinua tahallani kipannut biojätteisiin.
Tarinalla on onneksi onnellinen loppu, Siri pääsi jätekasasta ensin puuhalaatikkoon ja sitten siivottuun dunaansa ja sai lohtupähkinöitä. Minä puolestani tunnen itseni taas "vuoden hamsterinomistajaksi"...
Nostin munakennon biojätepussiin ja avasin sen kopistellakseni sieltä roskat pois. Ruokien ja papanoiden lisäksi pussiin kierähti uniltaan herätetty Siri.
Minä niin toivon, että edes tämän kerran tuo pieni ymmärtäisi puhetta. Edes sen anteeksi-sanan, jota tuli hoettua silmin nähden järkyttyneelle talvikolle useampaan kertaan. En minä sinua tahallani kipannut biojätteisiin.
Tarinalla on onneksi onnellinen loppu, Siri pääsi jätekasasta ensin puuhalaatikkoon ja sitten siivottuun dunaansa ja sai lohtupähkinöitä. Minä puolestani tunnen itseni taas "vuoden hamsterinomistajaksi"...
24.8.14
Moriarty ei arvosta
Moriarty on näin vanhemmiten selvästi kiinnostunut enemmän ympäröivästä maailmasta ja onkin siinä puolen yön lähestyessä valmis lähtemään ulkoilemaan vaatehuoneeseen. Luukun avausäänestä ei kestä kauaa, kun herrasmies on jo kiivennyt luukun lähelle kuikuilemaan, että jokos pääsisi pois. Joskus Moriarty on jo valmiiksi odottelemassa henkilökuntaa luukulla vaikka ääntä ei kuuluisikaan.
Sen sijaan suuremmasta maailmasta takaisin pienempään maailmaan paluu ei maailmanmatkaajaa niin kiinnosta ja ilmeetkin ovat olleet sen mukaisia, kun Moriarty on säälimättömästi kaapattu kiinni kesken ulkoiun vaatehuoneessa. Eräällä kerralla oli kännykkäkin mukana ja tässäpä sitten kuva Moriartysta:
Sen sijaan suuremmasta maailmasta takaisin pienempään maailmaan paluu ei maailmanmatkaajaa niin kiinnosta ja ilmeetkin ovat olleet sen mukaisia, kun Moriarty on säälimättömästi kaapattu kiinni kesken ulkoiun vaatehuoneessa. Eräällä kerralla oli kännykkäkin mukana ja tässäpä sitten kuva Moriartysta:
Moriarty ei arvosta.
4.8.14
Internetistä poimittua
Tälläinen hamsterivideo tuli poimittua Internetistä tänään:
A Hamster And His Tiny House. from Lily Mae Pinner on Vimeo.
11.7.14
Muoti-ilmiöitä
Internet-paljasti, että uusinta muotia (ainakin ehkä Japanissa) ovat nyt vaarallisten eläimien repimät farkut:
http://animals.io9.com/your-next-pair-of-jeans-could-be-designed-by-lions-and-1602726695
Me täällä olemmekin olleet selvästi jo aikaamme edellä antaessamme vanhat farkkumme hamstereiden revittäviksi, mutta kyseinen japanilainen muotitrendi avaa aivan uusia liiketoimintamahdollisuuksia. Varsinkin, kun tällä viikolla lounaalla sain ensi kertaa kuulla japanilaisesta 'hamketsusta' eli hamstereiden pyllyjen kuvauksesta.
Olemme siis melko varmoja, että jos japanilaisille myisi 'söpöjen suomalaisten hamsterien omin tassuin ja hampain repimiä farkkuja' ne olisivat vähintään yhtä hyvä hittituote kuin nuo jotkut tiikerien ja karhujen repimät -- ehkä parempikin.
Emme tosin aikoneet lopettaa päivätöitämme :), mutta otamme kyllä vastaan tilauksia etukäteismaksulla, 620 EUR (alv 24%) / farkut. 248 EUR (alv 24%) lisämaksusta voitte toimittaa omat farkkunne meille hamstereidemme revittäviksi. Tulot käytetään henkilökunnan ja hamstereiden hyväksi.
http://animals.io9.com/your-next-pair-of-jeans-could-be-designed-by-lions-and-1602726695
Me täällä olemmekin olleet selvästi jo aikaamme edellä antaessamme vanhat farkkumme hamstereiden revittäviksi, mutta kyseinen japanilainen muotitrendi avaa aivan uusia liiketoimintamahdollisuuksia. Varsinkin, kun tällä viikolla lounaalla sain ensi kertaa kuulla japanilaisesta 'hamketsusta' eli hamstereiden pyllyjen kuvauksesta.
Olemme siis melko varmoja, että jos japanilaisille myisi 'söpöjen suomalaisten hamsterien omin tassuin ja hampain repimiä farkkuja' ne olisivat vähintään yhtä hyvä hittituote kuin nuo jotkut tiikerien ja karhujen repimät -- ehkä parempikin.
Emme tosin aikoneet lopettaa päivätöitämme :), mutta otamme kyllä vastaan tilauksia etukäteismaksulla, 620 EUR (alv 24%) / farkut. 248 EUR (alv 24%) lisämaksusta voitte toimittaa omat farkkunne meille hamstereidemme revittäviksi. Tulot käytetään henkilökunnan ja hamstereiden hyväksi.
4.7.14
Partioiva talvikko
Erityisesti nuorena kaikki meidän hamsterimme ovat lähinnä viilettäneet dunissaan mahdollisimman matalina ja suojapaikasta toiseen. Siri on kuitenkin nyt vanhempana kehittänyt aivan toisen lähestymistavan. Jos nimittäin dunassa kuuluu rapistelua esim. henkilökunnan toimesta, on kohta paikalla mahdollisimman korkeana kävelevä, mulkoileva partiotalvikko. Voi olla, että Siri ei pärjäisi enää luonnossa tuolla asenteellaan, mutta dunassa talvikkomme on selvästi dunan kuningatar.
Intensiivisen partioinnin jälkeen Siri löytää jotain kiinnostavaa...
Tiukan partioinnin jälkeen ruoka maistuukin talvikolle.
Intensiivisen partioinnin jälkeen Siri löytää jotain kiinnostavaa...
Tiukan partioinnin jälkeen ruoka maistuukin talvikolle.
3.7.14
Siri 2,5 vuotta
Siriä ei ole tullut pitkään aikaan kuvattua ja oli aika korjata tilanne. Ylimmäisenä on onnistunein otos kuvasarjasta.
2.7.14
Muutama kuva Moriartysta
Joskus kun henkilökunta säälimättömästi katkaisee Moriartyn oleskelun vaatehuoneessa viedäkseen sen takaisin dunaansa, on herrasmies näyttänyt niin kypsyneeltä, että on harmittanut, että ei ole kameraa ollut mukana. Nyt oli sitten kamera mukana, joten Moriarty selvästi pelasi varman päälle ja päätti näyttää lähinnä söpöltä. Kannattaa muuten myös huomata poikkeuksena meidän moniin muihin hamstereihin, että Moriarty pysyi liikkumatta kädessä niin, että tälläisen kuvat pystyi kännykkäkameralla ottamaan.
26.5.14
Hamsterinhoidon haasteita
Tietenkin hamstereilla on luonne- ja persoonallisuuseroja, mutta en silti voi olla miettimättä, miten paljon noista eroista johtuu siitä, että Moriarty on uros ja Karamelli, Katariina, Loviisa, ja Jane ovat olleet naaraita. Sillä Moriarty on simppeli käsitellä, hieman ehkä yksinkertainen, vähemmän maaninen, mutta kertoo kyllä tarvittaessa oman mielipiteensä.
Olen nyt parin viikon aikana ulkoiluttanut Moriartya vaatehuoneessa. Siellä sen erot aiempiin hamstereihin tulevat esille selkeästi. Ensinnäkin Moriarty haluaa ulkoilemaan. Jos minä satun olemaan työhuoneessa (lue: dunan vieressä) ja se apina on hereillä, sinnikäs kaltereiden nakertaminen on ihan hyvä merkki siitä, että herra tahtoo vipeltämään. Vaikka kello sitten olisi kuusi aamulla. Kyllä, minä ulkoilutin Moriartya tänä aamuna klo 6. Heräsin aamuyöstä enkä saanut enää unen päästä kiinni, joten päätin tulla tietokoneelle surffailemaan ja lähteä siitä sitten valumaan töihin seiskan jälkeen. Surffailusta ei tullut mitään em. hamsteriherran herättyä.
Ulkoilun jälkeen Moriarty jättää kalterit rauhaan ja keskittyy dunassaan muihin aktiviteetteihin. Saattaa se tosin olla kerjäämässä myöhäisuusintaa, mutta niihin en ole toistaiseksi vielä heltynyt. Joku roti.
Toisin kuin naaraat, Moriarty on siis lähes aina tulossa käpälät ojossa ulos dunastaan. Ihan se ei vielä uskalla ojennettuun käteen tulla, käsihän on ikävä paikka, missä menee turkki sekaisin, mutta helposti sen saa käsiin kyllä pyydystettyä. Ei lainkaan samanlaista väistelyä ja mietiskelyä kuin neitien kanssa useimmiten.
Vaatehuoneessa Moriarty pöheltää ympäriinsä. Joskus se pysähtyy johonkin pesämökkiin tai nurkkaan sukimaan itseään ja joskus se akrobaattitaiteilee kalteriaidan kanssa, mutta kyllä pääosa ajasta kuluu jonkin sortin liikuntaharrastuksiin. Kaltereita se saattaa nakertaa satunnaisesti, muttei yhtään niin vimmaisesti ja pitkiä aikoja kuin naaraat. Lattialistojen ja seinän jyrsimistä se ei ole vielä edes keksinyt eikä se yritä ovellekaan. Oven suojana on kylläkin kalteriaita, mutta niin on ollut meidän leideilläkin ja sieltä ne aina löysi, oven ja kalterin välistä ovea kurittamasta. Moriarty kyllä haluaa kiipeillä aidan yli myös, mutta sillä on suuntana yläilmat, ei niinkään oven alareuna.
Ja mikään sporttivartti ei riitä! Puoli tuntia on ihan minimi, tunninkin kuluttua Moriarty haluaa vielä pöheltää ja halutessaan se kyllä osaa vaatekomerossa väistellä kiinni nappaavia käsiä varsin ovelasti.
Kunnon yh-äidin tavoin jouduin jättämään viikonlopun lomareissunkin puolitiehen. Minun piti viettää viime viikonloppu Nukarilla nauttimassa vilpoisesta talosta, maaseudun rauhasta, helteestä, ja kasvimaan nyppimisestä. Oli meillä siskon kanssa ihan asioitakin hoidettavana, kävimme perjantaina pankissa hoitamassa niitä raha-asioita, joita ei netissä voi hoitaa ja joiden hoitamiseen tarvitaan molemmat sekä iso kasa papereita.
Jo perjantaina lämpötila Tampereella oli pitkälle yli hellelukemien. Aamulla kotoa lähtiessäni olin salvannut kaikki ikkunat ja sulkenut sädekaihtimet siinä toivossa, että lämpö pysyisi siellä seinien ulkopuolella. Sisällä oli ihan tarpeeksi lämmin jo muutenkin. Hamstereiden dunat olin laskenut lattialle.
Meillä on olohuoneessa lämpötila-anturi, joka piirtää käyrää nettiin ja sen kautta voi siis asunnon lämpötilaa seurata etänä. Kun perjantai-iltapäivällä lämpötila nousi jo 26 asteeseen, totesin, että minun on lähdettävä jäähdyttämään hamstereita, ei auta muu. Erityisen huolissani olin Siristä, joka täyttää itse asiassa huomenna 2 vuotta ja 5 kuukautta. Meidän vanhus-parka ei kestäisi tällaisia helteitä.
Dunien jäähdytys on hoidettu pakastimessa jäädytettyjen vesipullojen ja kivien avulla. Näitä asetellaan dunan kattokalterien päälle ja kylmä ilmahan tunnetusti painuu alaspäin. Näillä konsteilla sain Sirin dunan sisälämpötilan pysymään 22-24 asteessa, vaikka työhuoneen lämpötila huiteli parhaimmillaan 28 asteessa. Suunnittelin jo hamstereiden viemistä Nukarille kesäsiirtolaan, siellä talo pysyy yleensä kivan viileänä. Tosin olisin kyllä itse mennyt sinne perässä.
Lämpöhalvauksen yksi oire on velttous (lähde) ja minun täytyy huojentuneena todeta, että lämpöhalvaus ja Siri eivät kyllä ole käyneet lähelläkään toisiaan. Siri on puuhaillut yhtä pontevana hellepäivinä kuin ennenkin. Sanoinkin jo siskolle, että se elää kyllä pelkällä pahalla sisullaan kolmivuotiaaksi.
Olen nyt parin viikon aikana ulkoiluttanut Moriartya vaatehuoneessa. Siellä sen erot aiempiin hamstereihin tulevat esille selkeästi. Ensinnäkin Moriarty haluaa ulkoilemaan. Jos minä satun olemaan työhuoneessa (lue: dunan vieressä) ja se apina on hereillä, sinnikäs kaltereiden nakertaminen on ihan hyvä merkki siitä, että herra tahtoo vipeltämään. Vaikka kello sitten olisi kuusi aamulla. Kyllä, minä ulkoilutin Moriartya tänä aamuna klo 6. Heräsin aamuyöstä enkä saanut enää unen päästä kiinni, joten päätin tulla tietokoneelle surffailemaan ja lähteä siitä sitten valumaan töihin seiskan jälkeen. Surffailusta ei tullut mitään em. hamsteriherran herättyä.
Ulkoilun jälkeen Moriarty jättää kalterit rauhaan ja keskittyy dunassaan muihin aktiviteetteihin. Saattaa se tosin olla kerjäämässä myöhäisuusintaa, mutta niihin en ole toistaiseksi vielä heltynyt. Joku roti.
Toisin kuin naaraat, Moriarty on siis lähes aina tulossa käpälät ojossa ulos dunastaan. Ihan se ei vielä uskalla ojennettuun käteen tulla, käsihän on ikävä paikka, missä menee turkki sekaisin, mutta helposti sen saa käsiin kyllä pyydystettyä. Ei lainkaan samanlaista väistelyä ja mietiskelyä kuin neitien kanssa useimmiten.
Vaatehuoneessa Moriarty pöheltää ympäriinsä. Joskus se pysähtyy johonkin pesämökkiin tai nurkkaan sukimaan itseään ja joskus se akrobaattitaiteilee kalteriaidan kanssa, mutta kyllä pääosa ajasta kuluu jonkin sortin liikuntaharrastuksiin. Kaltereita se saattaa nakertaa satunnaisesti, muttei yhtään niin vimmaisesti ja pitkiä aikoja kuin naaraat. Lattialistojen ja seinän jyrsimistä se ei ole vielä edes keksinyt eikä se yritä ovellekaan. Oven suojana on kylläkin kalteriaita, mutta niin on ollut meidän leideilläkin ja sieltä ne aina löysi, oven ja kalterin välistä ovea kurittamasta. Moriarty kyllä haluaa kiipeillä aidan yli myös, mutta sillä on suuntana yläilmat, ei niinkään oven alareuna.
Ja mikään sporttivartti ei riitä! Puoli tuntia on ihan minimi, tunninkin kuluttua Moriarty haluaa vielä pöheltää ja halutessaan se kyllä osaa vaatekomerossa väistellä kiinni nappaavia käsiä varsin ovelasti.
Kunnon yh-äidin tavoin jouduin jättämään viikonlopun lomareissunkin puolitiehen. Minun piti viettää viime viikonloppu Nukarilla nauttimassa vilpoisesta talosta, maaseudun rauhasta, helteestä, ja kasvimaan nyppimisestä. Oli meillä siskon kanssa ihan asioitakin hoidettavana, kävimme perjantaina pankissa hoitamassa niitä raha-asioita, joita ei netissä voi hoitaa ja joiden hoitamiseen tarvitaan molemmat sekä iso kasa papereita.
Jo perjantaina lämpötila Tampereella oli pitkälle yli hellelukemien. Aamulla kotoa lähtiessäni olin salvannut kaikki ikkunat ja sulkenut sädekaihtimet siinä toivossa, että lämpö pysyisi siellä seinien ulkopuolella. Sisällä oli ihan tarpeeksi lämmin jo muutenkin. Hamstereiden dunat olin laskenut lattialle.
Meillä on olohuoneessa lämpötila-anturi, joka piirtää käyrää nettiin ja sen kautta voi siis asunnon lämpötilaa seurata etänä. Kun perjantai-iltapäivällä lämpötila nousi jo 26 asteeseen, totesin, että minun on lähdettävä jäähdyttämään hamstereita, ei auta muu. Erityisen huolissani olin Siristä, joka täyttää itse asiassa huomenna 2 vuotta ja 5 kuukautta. Meidän vanhus-parka ei kestäisi tällaisia helteitä.
Dunien jäähdytys on hoidettu pakastimessa jäädytettyjen vesipullojen ja kivien avulla. Näitä asetellaan dunan kattokalterien päälle ja kylmä ilmahan tunnetusti painuu alaspäin. Näillä konsteilla sain Sirin dunan sisälämpötilan pysymään 22-24 asteessa, vaikka työhuoneen lämpötila huiteli parhaimmillaan 28 asteessa. Suunnittelin jo hamstereiden viemistä Nukarille kesäsiirtolaan, siellä talo pysyy yleensä kivan viileänä. Tosin olisin kyllä itse mennyt sinne perässä.
Lämpöhalvauksen yksi oire on velttous (lähde) ja minun täytyy huojentuneena todeta, että lämpöhalvaus ja Siri eivät kyllä ole käyneet lähelläkään toisiaan. Siri on puuhaillut yhtä pontevana hellepäivinä kuin ennenkin. Sanoinkin jo siskolle, että se elää kyllä pelkällä pahalla sisullaan kolmivuotiaaksi.
21.5.14
Soittakaa eläinsuojeluun!
"Arvoisat bloginlukijat (jos teitä nyt vielä on jäljellä),
Meidän on esitettävä teille vakava pyyntö: ottakaa yhteyttä eläinsuojeluun, eläinten vapautusrintamaan, hamsteri-asiamieheen, ja muihin tarpeellisiin tahoihin, jotta me pääsisimme elämään hamsterinarvoista elämää. Sillä meidän elinolosuhteet ovat kerrassaan hirvittäviä ja meitä laiminlyödään mitä järkyttävimmillä tavoilla.
Katsokaa tätä blogia. Aiemmista hamstereista on roppakaupalla kuvia ja tekstiä. Meistä – ei mitään. No, ainakaan melkein ei mitään. Meitä ei ole edes valokuvattu riittävän tiheästi. Eikö meitä kunnioiteta? Eikö meillä ole merkitystä? Pelkäämme että tämä täyttää ikä- ja sukupuolisyrjinnän merkit, Siri on ylivoimaisesti vanhin hamsteri tässä taloudessa ikinä ja Moriarty ensimmäinen syyrialaisuros. Jälkimmäinen seikka herättää kysymyksen, että onko tässä siis kyse palleista? Niitä nyt ainakin pitäisi kuvata, komeat ovat.
Tämän vielä sietäisi, mutta tämän lisäksi myös perushoidossa on puutteita. Meille annetaan yksipuolista ja pahaa tuoreruokaa. Emme me voi syödä esimerkiksi keitettyä pastaa kahtena iltana peräkkäin. Ja kukkakaalia sekä lanttua olemme mutustaneet kyllä loppuelämän tarpeiksi, missä ovat kaikki hedelmät ja pähkinät? Tuoretta lihaakaan ei ole ollut tarjolla pariin viikkoon.
Kaikkein pahin sattui kuitenkin toissailtana: jäimme kokonaan ilman tuoreruokaa! Järkyttävää eikä henkilökunta huomannut virhettään kuin vasta seuraavana iltana. Oli kuulemma unohtanut tuoda kupit meille. Kupeissa tosin oli pahaa pastaa ja kukkakaalia, joten emme olisi niitä kuitenkaan syöneet, mutta ajatus on tärkein.
Muutenkin viimeisen reilun viikon aikana palvelutaso on ollut ala-arvoista ja henkilökunnan määrä alakantissa. Toista orjaa ei ole näkynyt ja olemme joutuneet tyytymään yhden siivooja-kokki-viihdyttäjän palveluihin. Pahinta on se, että juuri tämä orja on se, joka antaa pähkinöitä kitsaammin, asettelee purut (niitäkin on liian vähän) ihan väärin dunaan, ja lakanoitakin saamme vain kymmenen siivua per kuono.
Tämän on oltava väärin. Pyydämme, että autatte meitä hädässä.
Terveisin kärsivät Siri ja Moriarty"
Meidän on esitettävä teille vakava pyyntö: ottakaa yhteyttä eläinsuojeluun, eläinten vapautusrintamaan, hamsteri-asiamieheen, ja muihin tarpeellisiin tahoihin, jotta me pääsisimme elämään hamsterinarvoista elämää. Sillä meidän elinolosuhteet ovat kerrassaan hirvittäviä ja meitä laiminlyödään mitä järkyttävimmillä tavoilla.
Katsokaa tätä blogia. Aiemmista hamstereista on roppakaupalla kuvia ja tekstiä. Meistä – ei mitään. No, ainakaan melkein ei mitään. Meitä ei ole edes valokuvattu riittävän tiheästi. Eikö meitä kunnioiteta? Eikö meillä ole merkitystä? Pelkäämme että tämä täyttää ikä- ja sukupuolisyrjinnän merkit, Siri on ylivoimaisesti vanhin hamsteri tässä taloudessa ikinä ja Moriarty ensimmäinen syyrialaisuros. Jälkimmäinen seikka herättää kysymyksen, että onko tässä siis kyse palleista? Niitä nyt ainakin pitäisi kuvata, komeat ovat.
Tämän vielä sietäisi, mutta tämän lisäksi myös perushoidossa on puutteita. Meille annetaan yksipuolista ja pahaa tuoreruokaa. Emme me voi syödä esimerkiksi keitettyä pastaa kahtena iltana peräkkäin. Ja kukkakaalia sekä lanttua olemme mutustaneet kyllä loppuelämän tarpeiksi, missä ovat kaikki hedelmät ja pähkinät? Tuoretta lihaakaan ei ole ollut tarjolla pariin viikkoon.
Kaikkein pahin sattui kuitenkin toissailtana: jäimme kokonaan ilman tuoreruokaa! Järkyttävää eikä henkilökunta huomannut virhettään kuin vasta seuraavana iltana. Oli kuulemma unohtanut tuoda kupit meille. Kupeissa tosin oli pahaa pastaa ja kukkakaalia, joten emme olisi niitä kuitenkaan syöneet, mutta ajatus on tärkein.
Muutenkin viimeisen reilun viikon aikana palvelutaso on ollut ala-arvoista ja henkilökunnan määrä alakantissa. Toista orjaa ei ole näkynyt ja olemme joutuneet tyytymään yhden siivooja-kokki-viihdyttäjän palveluihin. Pahinta on se, että juuri tämä orja on se, joka antaa pähkinöitä kitsaammin, asettelee purut (niitäkin on liian vähän) ihan väärin dunaan, ja lakanoitakin saamme vain kymmenen siivua per kuono.
Tämän on oltava väärin. Pyydämme, että autatte meitä hädässä.
Terveisin kärsivät Siri ja Moriarty"
11.4.14
Hengissä ollaan
Tarttis vissiin joskus ottaa ihan oikeasti se kamera käteen eikä vain suunnitella. Meillä nimittäin olisi perin kuvauksellinen hamsteripoika! Tai ainakin Moriarty on ihan syötävän suloinen. Ei niin söpöä hamsteria voi olla olemassakaan. Siinä ei miehiset sukukalleudet haittaa yhtään. Väittäisin Moriartya maailman suloisimmaksi hamsteriksi, mutta siitä pitäisi varmaan saada kuvia otettua niin voisin todistaa väitteeni.
Ja kilttikin se on, mutta vähän kyllä ujo edelleen. Ehkä syy on meidän, emme ole sitä ehtineet käsitellä niin paljon kuin olisi suotavaa. Ei Moriarty kättä pelkää, muttei kyllä rakastakaan. Se on hyvin kohtelias väistellessään kättä, mutta sitten kun sen saa napattua, se on käsissä kyllä suht nätisti, ei puhettakaan mistään panikoinnista.
Ja Siri porskuttaa edelleen, 2 vuotta ja 3 kuukautta tuli täyteen muutama viikko sitten. Se muuttuu yhä vain kärttyisämmäksi iän myötä. Ja joo, se on aikamoinen piraija dunassaan, puree aina tavattaessa. Kunhan sen saa narrattua käsiin jollain konstilla, se on ihan nätisti. Tai ainakin seminätisti, jos alkaa käsissä oleminen kyllästyttää, se kyllä huomauttaa siitä näkertämällä sormia. Pirteä se on edelleen, puuhailee paljon kaikenlaista ja ruoka kiinnostaa.
Ja kilttikin se on, mutta vähän kyllä ujo edelleen. Ehkä syy on meidän, emme ole sitä ehtineet käsitellä niin paljon kuin olisi suotavaa. Ei Moriarty kättä pelkää, muttei kyllä rakastakaan. Se on hyvin kohtelias väistellessään kättä, mutta sitten kun sen saa napattua, se on käsissä kyllä suht nätisti, ei puhettakaan mistään panikoinnista.
Ja Siri porskuttaa edelleen, 2 vuotta ja 3 kuukautta tuli täyteen muutama viikko sitten. Se muuttuu yhä vain kärttyisämmäksi iän myötä. Ja joo, se on aikamoinen piraija dunassaan, puree aina tavattaessa. Kunhan sen saa narrattua käsiin jollain konstilla, se on ihan nätisti. Tai ainakin seminätisti, jos alkaa käsissä oleminen kyllästyttää, se kyllä huomauttaa siitä näkertämällä sormia. Pirteä se on edelleen, puuhailee paljon kaikenlaista ja ruoka kiinnostaa.
12.3.14
Moriarty kasvaa
Moriarty on ollut meillä nyt kuukauden ja ikää sillä on jo vähän yli kaksi kuukautta. Se olisi siis jo näyttelyikäinen, menisi nuorten luokkaan. Minusta se kuitenkin näyttää jo ihan isolta hamsterilta! Hiirimäisestä pikkuluikerosta on kasvanut kohtuullinen mötkäle. Kasvunvaraa kuitenkin lienee vielä, muutama päivä sitten punnitessa paino oli 138 grammaa. Kasvutahti on ollut siis oikein hyvä, Loviisa aikoinaan kasvoi tämän ikäisenä samaan tahtiin, 2-3 grammaa vuorokaudessa.
Eikä kasvaminen ole mikään ihme, Moriarty syö kuin hevonen tai ainakin varastoi. Mielestäni nämä meidän aikaisemmat naaraat eivät ole hoksanneet hamstraamisen jaloa aatetta ihan vielä poikasina, vaikka vanhempina ovatkin kiikuttaneet kaiken mahdollisen suojaan. Moriartylla kuitenkin on hirvittävät ruokavarastot pesämökissä. Tuoreruokakuppi tyhjenee yön aikana säännöllisesti ja kuivaruokaakin saa olla antamassa aina siivouksen jälkeen, kun kupista pohja paistaa. Ja minä kuvittelin, että naaraat ovat ahneita! Kyllä eivät ole mitään Moriartyyn verrattuna. Sukupuolenmäärityksessä ei kuitenkaan ole tapahtunut mitään mokaa, Moriartylla on niin selkeät sukukalleudet ahterin jatkona, ettei erehtymisen vaaraa kertakaikkiaan ole.
Pesämökistä löytyy siivottaessa, paitsi huolella kerätyt varastot, myös aimo kasa papanoita. Pikkuherra on järjettömän tuottelias, mielestäni aiemman syyrialaiset eivät ole tuollaista papanamäärää saaneet aikaiseksi kahdessa vuorokaudessa. Ja kun vessa-asioihin päästiin, niin ensimmäisen kerran meidän hamsteri on oppinut käyttämään erillistä vessaa. Kaikillehan olen tarjonnut vessakuppia nuorempana ja vanhempana, erilaisia astioita, pannut sinne hiekkaa ja pissaisia puruja, mutta ei: tytöt ovat tonkineet vessasta hiekat pihalle, haudanneet sen puruihin tai jyrsineet laatikon reunoja ja jatkaneet pissaamista mökkiin. Moriarty sen sijaan hoksasi heti mistä on kyse ja tekee nyt pissat vessalaatikkoon. On se vaan ihme epeli!
Eikä kasvaminen ole mikään ihme, Moriarty syö kuin hevonen tai ainakin varastoi. Mielestäni nämä meidän aikaisemmat naaraat eivät ole hoksanneet hamstraamisen jaloa aatetta ihan vielä poikasina, vaikka vanhempina ovatkin kiikuttaneet kaiken mahdollisen suojaan. Moriartylla kuitenkin on hirvittävät ruokavarastot pesämökissä. Tuoreruokakuppi tyhjenee yön aikana säännöllisesti ja kuivaruokaakin saa olla antamassa aina siivouksen jälkeen, kun kupista pohja paistaa. Ja minä kuvittelin, että naaraat ovat ahneita! Kyllä eivät ole mitään Moriartyyn verrattuna. Sukupuolenmäärityksessä ei kuitenkaan ole tapahtunut mitään mokaa, Moriartylla on niin selkeät sukukalleudet ahterin jatkona, ettei erehtymisen vaaraa kertakaikkiaan ole.
Pesämökistä löytyy siivottaessa, paitsi huolella kerätyt varastot, myös aimo kasa papanoita. Pikkuherra on järjettömän tuottelias, mielestäni aiemman syyrialaiset eivät ole tuollaista papanamäärää saaneet aikaiseksi kahdessa vuorokaudessa. Ja kun vessa-asioihin päästiin, niin ensimmäisen kerran meidän hamsteri on oppinut käyttämään erillistä vessaa. Kaikillehan olen tarjonnut vessakuppia nuorempana ja vanhempana, erilaisia astioita, pannut sinne hiekkaa ja pissaisia puruja, mutta ei: tytöt ovat tonkineet vessasta hiekat pihalle, haudanneet sen puruihin tai jyrsineet laatikon reunoja ja jatkaneet pissaamista mökkiin. Moriarty sen sijaan hoksasi heti mistä on kyse ja tekee nyt pissat vessalaatikkoon. On se vaan ihme epeli!
21.2.14
Hamstereiden kuulumisia
Minun piti ensin kirjoittaa otsikkoon "Moriartyn kuulumisia", mutta onhan meillä edelleen Sirikin, on toki. Siri on tehnyt jo meidän hamstereiden ikäennätyksen, 2v 2kk ja porskuttaa edelleen eteenpäin vaikkakin välillä vähän tutisevasti. Ja välillä se aiheuttaa pienimuotoisen sydänkohtauksen meille omistajille, kun se ei puruja rapisteltaessa tulekaan pesästään esille paheksumaan tunkeilijaa. Viimeksi tänään se jatkoi uniaan aivan häiriintymättä vaikka nostin mökkinä toimivan sillan pois sen päältä. Olin ensin tietysti vaihtanut veden pulloon, siirtänyt dunan vähän alemmalle tasolle siivottavaksi, tonkinut ruokakuppia, siivonnut ruokamökin alustan ja siirrellyt dunan kalusteita sinne tänne. Sitten vasta kun vähän tökin vessapapereita siinä ympärillä Siri alkoi heräillä silminnähden järkyttyneenä siitä, että mökki oli kadonnut kesken unien.
Ja Moriarty sitten taas... Joko minä en vain muista taas millaisia nuo syyrialaispoikaset ovat tai sitten meillä on tässä vähän tällainen ongelmallisempi kaveri. Sitä vaan ei kiinnosta käsi eikä karkaaminen kättä pitkin. Ei jaksa nähdä vaivaa yrittää kiivetä käsivartta pitkin pois kovin usein. Ja sitten se mieluummin kaivelee nurkissa ja sukii itseään kuin tulee edes katsomaan kättä tutustumisdunassa. Noin yleisesti se tuntuu olevan vähän arka äänille, se kuuntelee paljon Sirin rapinoita ja säntäilee helposti äkillisiä ääniä kuullessaan. Mielestäni meidän aiemman syyrialaiset eivät ole olleet tällaisia edes poikasina.
Lisäksi Moriarty on oppinut nähtävästi välttämään putkiloa, jolla se nostetaan kotidunasta tutustumisdunaan. Aiemmat syyrialaispoikaset ovat kerta toisensa jälkeen sujahtaneet sukkana putkeen kun sitä vähän tuodaan lähelle, muttei Moriarty. Kai se on hoksannut, että tuohon putkiloon mennessä joutuu taas siihen typerään pikkudunaan ja käsien lääpittäväksi ja karvat menee ihan sekaisin. Koska ei Moriarty käsiinkään halua tulla (enkä sitä vielä uskaltaisi siirtää käsissä mihinkään), tulee ihan mieleen vanha sanonta "ajaa käärmettä pyssyyn" kun yrittää houkutella ja välillä asiallisesti ottaen työntää sitä hamsteria putkiloon...
Moriartyn suosikkipuuhiin pikkudunassa kuuluu itsensä huolellinen ja pitkällinen peseminen ja rapsuttelu. Siisti mies, kerta kaikkiaan. Minä vain ihmettelen, että miten nuo naaraat eivät ole koskaan tuolla tavalla sukineet itseään meidän silmien alla? Lienevätkö ne siistineet itsensä ennen kuin suostuvat tulemaan ylipäänsä pesämökistä ulkosalle vai ovatko olleet suurpiirteisempiä siivoamisensa kanssa?
Ja yhtäkkiä Moriarty näyttää jo isolta hamsterilta! Sehän oli meille tullessaan sellainen kapeapäinen pikkusintti, nyt se näyttää ihan oikealta hamsterilta. Painoa en ole muutamaan päivään punninnut, mutta kyllä mennään jo yli sadassa grammassa. Tosin ei se ihme ole, ruoka maistuu loistavasti ja pähkinät varsinkin.
Ja Moriarty sitten taas... Joko minä en vain muista taas millaisia nuo syyrialaispoikaset ovat tai sitten meillä on tässä vähän tällainen ongelmallisempi kaveri. Sitä vaan ei kiinnosta käsi eikä karkaaminen kättä pitkin. Ei jaksa nähdä vaivaa yrittää kiivetä käsivartta pitkin pois kovin usein. Ja sitten se mieluummin kaivelee nurkissa ja sukii itseään kuin tulee edes katsomaan kättä tutustumisdunassa. Noin yleisesti se tuntuu olevan vähän arka äänille, se kuuntelee paljon Sirin rapinoita ja säntäilee helposti äkillisiä ääniä kuullessaan. Mielestäni meidän aiemman syyrialaiset eivät ole olleet tällaisia edes poikasina.
Lisäksi Moriarty on oppinut nähtävästi välttämään putkiloa, jolla se nostetaan kotidunasta tutustumisdunaan. Aiemmat syyrialaispoikaset ovat kerta toisensa jälkeen sujahtaneet sukkana putkeen kun sitä vähän tuodaan lähelle, muttei Moriarty. Kai se on hoksannut, että tuohon putkiloon mennessä joutuu taas siihen typerään pikkudunaan ja käsien lääpittäväksi ja karvat menee ihan sekaisin. Koska ei Moriarty käsiinkään halua tulla (enkä sitä vielä uskaltaisi siirtää käsissä mihinkään), tulee ihan mieleen vanha sanonta "ajaa käärmettä pyssyyn" kun yrittää houkutella ja välillä asiallisesti ottaen työntää sitä hamsteria putkiloon...
Moriartyn suosikkipuuhiin pikkudunassa kuuluu itsensä huolellinen ja pitkällinen peseminen ja rapsuttelu. Siisti mies, kerta kaikkiaan. Minä vain ihmettelen, että miten nuo naaraat eivät ole koskaan tuolla tavalla sukineet itseään meidän silmien alla? Lienevätkö ne siistineet itsensä ennen kuin suostuvat tulemaan ylipäänsä pesämökistä ulkosalle vai ovatko olleet suurpiirteisempiä siivoamisensa kanssa?
Ja yhtäkkiä Moriarty näyttää jo isolta hamsterilta! Sehän oli meille tullessaan sellainen kapeapäinen pikkusintti, nyt se näyttää ihan oikealta hamsterilta. Painoa en ole muutamaan päivään punninnut, mutta kyllä mennään jo yli sadassa grammassa. Tosin ei se ihme ole, ruoka maistuu loistavasti ja pähkinät varsinkin.
9.2.14
Moriartyn ensikuvia
Tänään tutustuminen jatkui ja Sirpa pääsi kesyttämään Moriartya. Itselläni on vähän flunssaa, joten hommakseni jäi vauhdikkaan herrasmiehemme kuvaaminen. Tässäpä siis ensimmäisiä enemmän tai vähemmän onnistuneita valokuvia uudesta tulokkaastamme.
Kättä enemmän kiinnostivat mahdollisuudet dunasta pois pääsyyn, joten seuraavat kuvat ovatkin sitten turvallisesta kotidunasta.
Ilmeisesti illan aktiviteetit olivat tarpeeksi jännittäviä ja väsyttäviä, sillä Moriarty päätti käpertyä torkkumaan paljaan taivaan alle. Kieltämättä ainakin minua huolestutti tälläinen, koska ensi kertaa näemme tälläistä syyrialaisilla. Perttihän (roborovski) meillä kasasi itselleen pesän vapaan taivaan alle. Aika varmaan näyttää, onko kyse siitä, että Moriarty on vielä poikanen, vai vain vapaudenhaluinen poikamies kuten Perttikin.
Kertaakaan ei ole muuten Moriarty kiroillut tänään, joten ilmeisesti henkilökunnan palvelualttius täyttää brittiherran standardit.
Ps. Moriarty joutui myös puntarille: 88 grammaa. Se on hyvin samankokoinen kuin Loviisa aikoinaan.
Kättä enemmän kiinnostivat mahdollisuudet dunasta pois pääsyyn, joten seuraavat kuvat ovatkin sitten turvallisesta kotidunasta.
Ilmeisesti illan aktiviteetit olivat tarpeeksi jännittäviä ja väsyttäviä, sillä Moriarty päätti käpertyä torkkumaan paljaan taivaan alle. Kieltämättä ainakin minua huolestutti tälläinen, koska ensi kertaa näemme tälläistä syyrialaisilla. Perttihän (roborovski) meillä kasasi itselleen pesän vapaan taivaan alle. Aika varmaan näyttää, onko kyse siitä, että Moriarty on vielä poikanen, vai vain vapaudenhaluinen poikamies kuten Perttikin.
Kertaakaan ei ole muuten Moriarty kiroillut tänään, joten ilmeisesti henkilökunnan palvelualttius täyttää brittiherran standardit.
Ps. Moriarty joutui myös puntarille: 88 grammaa. Se on hyvin samankokoinen kuin Loviisa aikoinaan.
8.2.14
Ensitutustuminen Moriartyyn
Sirpa jo varoittelikin edellisessä blogikirjoituksessa kuinka uusi syyrialaisemme, Moriarty, ei brittiläisistä sukujuuristaan huolimatta ole vielä ainakaan viileän charmantti herrasmies, jolla on moitteettomat tavat. Huolimatta Sirpan epäilystä, että meitä syytettäisiin hamsterin rääkkääjiksi päätin kuitenkin julkaista seuraavan videon Moriartyn ensikohtaamisesta uuden kotinsa kanssa. Varoitan jo etukäteen, että ääniä ei videosta kannata kääntää ihan yhdelletoista ja lisäksi haluan vielä vahvistaa, että videota kuvattaessa ei yhtään hamsteria vahingoitettu vaikka äänistä voisi toisinkin päätellä.
Kuten voitte huomata, meillä on nyt syyrialainen, joka ei epäröi tuoda mielipiteitään julki.
Moriarty on kotiutunut – ja se pitää pahaa ääntä!
Ei tullut meidän pojasta Picus Marvinia, vaikka ensin niin kaavailimmekin. Siitä tuli Picus Moriarty, 75-prosenttisesti englantilainen herrasmies satamajätkä. En ole koskaan aiemmin kuullut syyrialaisen rääkyvän samaan tapaan kuin Pertti tai Siri pienenä, mutta näemmä nekin osaavat pitää ääntä. Ja kun kokoa on enemmän kuin noilla kääpiöillä, niin äänikin sitten kasvaa samassa suhteessa: Moriarty kuulostaa lähinnä siltä kuin sikaa tapettaisiin. Jos Karri lataa sen ensimmäisen Moriartysta kuvatun videon nettiin, sen yhteyteen on pakko liittää teksti että tätä kuvattaessa ei ihan oikeasti vahingoitettu hamsteria, vaikka siltä se kuulostaakin. Moriarty ei epäröi ilmaista mielipidettään esimerkiksi herättämisestä, häiritsemisestä tai ylipäänsä muistakaan aiheista!
Moriartyn suku on tosiaan kolme neljäsosaa brittiläistä tuontiverta ja sen isä kuulemma oli samanlainen: nuorena rähisi ja oli hankala, mutta vanhentuessaan aivan hellunen tapaus. Emme siis vaivu epätoivoon Moriartyn kanssa, se on kuitenkin vasta viisi viikkoa ja päivän, ja meillä on aikaa kesyttää sitä. Tällä hetkellä pikku-ukko on uudessa dunassaan ja se saa olla siellä tämän illan ihan rauhassa, tutustua uuteen kotiinsa. Huomenna sitten katsotaan, miten pahasti se manaa meidät maan rakoon, kun uskallamme häiritä.
Moriartyn suku on tosiaan kolme neljäsosaa brittiläistä tuontiverta ja sen isä kuulemma oli samanlainen: nuorena rähisi ja oli hankala, mutta vanhentuessaan aivan hellunen tapaus. Emme siis vaivu epätoivoon Moriartyn kanssa, se on kuitenkin vasta viisi viikkoa ja päivän, ja meillä on aikaa kesyttää sitä. Tällä hetkellä pikku-ukko on uudessa dunassaan ja se saa olla siellä tämän illan ihan rauhassa, tutustua uuteen kotiinsa. Huomenna sitten katsotaan, miten pahasti se manaa meidät maan rakoon, kun uskallamme häiritä.
7.2.14
Tavaroiden tiskausta
Meillä on ollut tänään tällainen päivä:
Dunat, mökit, kuljetusboksit ynnä muut pestävät tavarat on tänään hinkattu puhtaiksi tiskiharjan ja mäntysuovan voimin (dunan pohjan pissatahroihin käytettiin etikkaa). Nyt ne ovat kuivumassa saunan lauteilla ja saunassa on kiuas päällä vähän aikaa. Nimittäin huomenna käymme hakemassa meille uuden perheenjäsenen! Treffit Jonnan kanssa on sovittu Tikkurilaan, Jonna on itse liikkeellä sillä suunnalla ja meidän on helppo poimia poika kyytiin radan varresta.
Nimi ei ole vielä ihan lukkoonlyöty, meillä on kaksi hyvin tasaväkistä nimiehdokasta ja katselemme nyt vähän aikaa, että kumpi niistä olisi sopivampi. Nimi julkaistaan sitten kun se on meillekin selvillä.
Dunat, mökit, kuljetusboksit ynnä muut pestävät tavarat on tänään hinkattu puhtaiksi tiskiharjan ja mäntysuovan voimin (dunan pohjan pissatahroihin käytettiin etikkaa). Nyt ne ovat kuivumassa saunan lauteilla ja saunassa on kiuas päällä vähän aikaa. Nimittäin huomenna käymme hakemassa meille uuden perheenjäsenen! Treffit Jonnan kanssa on sovittu Tikkurilaan, Jonna on itse liikkeellä sillä suunnalla ja meidän on helppo poimia poika kyytiin radan varresta.
Nimi ei ole vielä ihan lukkoonlyöty, meillä on kaksi hyvin tasaväkistä nimiehdokasta ja katselemme nyt vähän aikaa, että kumpi niistä olisi sopivampi. Nimi julkaistaan sitten kun se on meillekin selvillä.
3.2.14
Pieni poika varattuna
No niin, asiat etenevät taas. Nyt meillä on varattuna Jonnalta normaali lyhytkarvainen urospoikanen, syntynyt 3.1.14. Se tulee siis ensi perjantaina luovutusikään, jos laskin oikein. Milloin me sen varsinaisesti saamme, en tiedä vielä, täytyy sumplia vähän noita kuljetuksia Jonnan kanssa.
Nimeä pikkumiehellä ei vielä ole, saadaan itse päättää, mutta M-kirjaimella pitäisi alkaa. Saa nähdä keksimmekö me sille "hienon" virallisen nimen ja sitten mietimme lempinimen erikseen (kuten Tarinan Ahvatuuli aka Siri) vai onko sekä virallinen nimi että kutsumanimi lähes samat (kuten Katariina eli virallisesti Katariina Pieni). Ehkä urosten kohdalla luovumme näistä kuninkaallisten nimistä, koska ei tule ainakaan heti mieleen yhtään M:llä alkavaa monarkkia. Jos se on yhtään niin vauhdikas kuin nuo muut poikaset ovat olleet, Mansell voisi olla hyvä ehdokas nimeksi, mutta arvatenkin joudun tästä Karrin kanssa vielä tukkanuottasille.
Nimeä pikkumiehellä ei vielä ole, saadaan itse päättää, mutta M-kirjaimella pitäisi alkaa. Saa nähdä keksimmekö me sille "hienon" virallisen nimen ja sitten mietimme lempinimen erikseen (kuten Tarinan Ahvatuuli aka Siri) vai onko sekä virallinen nimi että kutsumanimi lähes samat (kuten Katariina eli virallisesti Katariina Pieni). Ehkä urosten kohdalla luovumme näistä kuninkaallisten nimistä, koska ei tule ainakaan heti mieleen yhtään M:llä alkavaa monarkkia. Jos se on yhtään niin vauhdikas kuin nuo muut poikaset ovat olleet, Mansell voisi olla hyvä ehdokas nimeksi, mutta arvatenkin joudun tästä Karrin kanssa vielä tukkanuottasille.
31.1.14
Ei elämää ilman hamsteria, joten...
Vaikka Jane lopetettiin tiistaina, löysin itseni jo eilen selailemasta Facebookin hamsteri-myyntiryhmän ilmoituksia ja kuvia. Erityisesti niitä kuvia: "Voi kun tuo olisi nätti! Ihananvärinen. Ja tuo tuollainen nallenaama... Onkohan se uros?" Niin kyllä, päätimme tällä kertaa hankkia urospoikasen! Lyhytkarvaisissa pysytään edelleen, mutta ajattelimme että voisihan sitä kokeilla uroshamsteriakin. Tietenkin taustalla pyörii ajatus, että jospa se nyt eläisi yli sen kahden vuoden (eikä vain muutamalla viikolla), mutta eihän noista koskaan voi mennä sanomaan.
Uroksien on sanottu olevan yleisesti helpompiluonteisia kuin naaraiden, ne eivät ole niin ahneita ruuan perään mutta liikunta saattaa maistua paremmin. Ne eivät ehkä ole yhtä itsepäisiä eivätkä välttämättä yhtä oveliakaan kuin naaraat. Urokset ovat yleensä myös pienikokoisempia kuin naaraat. Nämä siis ovat vain yleistettyjä väitteitä, omaa kokemustahan meillä ei ole ja yksilöitä nuo naaraatkin ovat olleet.
Minun on kuitenkin tunnustettava, että uroksien kohdalla on minulla tökkinyt ihan pelkkä ulkonäkösyy: aikuisilla syyrialaisuroksilla nimittäin on todella ulkonevat kivekset ja jos totta puhutaan, niin ne ovat minusta aika karmivan näköiset... Kaikille tällaisia ei kuitenkaan kehity, mutta olen sanonut monessa yhteydessä että naarailla on aina sievä takapuoli, siihen voi luottaa. Ja tietenkin minun tuurilla se meidän uros kasvattaa itselleen maailmanennätyspallit! Mutta jos se muuten on maailman herttaisin poika, niin onko sillä niin väliä?
Tikan Jonnan, Loviisan kasvattajan, kanssa tuossa jo juttelinkin poikasista, hänellä on tällä hetkellä useampikin syyrialaispoikue ja väreissä riittää valinnanvaraa. Kuvia katsoessaan Karri ihastui jo normaalin värisiin poikasiin ja minua kiehtoisi cinnamon. Molempia olisi siis tarjolla, mutta väriä ei ole vielä päätetty.
Uroksien on sanottu olevan yleisesti helpompiluonteisia kuin naaraiden, ne eivät ole niin ahneita ruuan perään mutta liikunta saattaa maistua paremmin. Ne eivät ehkä ole yhtä itsepäisiä eivätkä välttämättä yhtä oveliakaan kuin naaraat. Urokset ovat yleensä myös pienikokoisempia kuin naaraat. Nämä siis ovat vain yleistettyjä väitteitä, omaa kokemustahan meillä ei ole ja yksilöitä nuo naaraatkin ovat olleet.
Minun on kuitenkin tunnustettava, että uroksien kohdalla on minulla tökkinyt ihan pelkkä ulkonäkösyy: aikuisilla syyrialaisuroksilla nimittäin on todella ulkonevat kivekset ja jos totta puhutaan, niin ne ovat minusta aika karmivan näköiset... Kaikille tällaisia ei kuitenkaan kehity, mutta olen sanonut monessa yhteydessä että naarailla on aina sievä takapuoli, siihen voi luottaa. Ja tietenkin minun tuurilla se meidän uros kasvattaa itselleen maailmanennätyspallit! Mutta jos se muuten on maailman herttaisin poika, niin onko sillä niin väliä?
Tikan Jonnan, Loviisan kasvattajan, kanssa tuossa jo juttelinkin poikasista, hänellä on tällä hetkellä useampikin syyrialaispoikue ja väreissä riittää valinnanvaraa. Kuvia katsoessaan Karri ihastui jo normaalin värisiin poikasiin ja minua kiehtoisi cinnamon. Molempia olisi siis tarjolla, mutta väriä ei ole vielä päätetty.
29.1.14
Jane 20.4.12 – 28.1.14
Ei sitten uudet lääkkeet ehtineet ajoissa. Eilisiltana Janen hännän alla ei ollut tuoretta verta, mutta sen sijaan verta oli nenänpielissä, selkeästi sieraimista tullutta. Jos kyseessä oli siis tulehdus, se oli ehtinyt jo levitä tai sitten hengityselimiin oli iskenyt jokin toinen pöpö vastutustuskyvyn heikennyttyä. Niin jouduimme viemään Janen viimeiselle piikille. Asiaa ei yhtään auttanut se, että klinikalle päästyämme Jane pöhelsi kuljetuskopassaan kuin ei mitään heikkoa olisikaan eikä tietenkään voinut estää taas sitä tuttua ajatusta: "Jos se nyt kuitenkin vielä...".
Tosin pirteyteen saattoi vaikuttaa se, että huolimatta lopetuspäätöksestä olimme antaneet sille illan satsin kipulääkettä ja uutta antibioottia. Varsinkin jos se kipulääke alkoi jo toimia, niin tokihan olo oli varmasti parempi. Ja sen verran voin sanoa, että se Baytril ei taida olla yhtään niin hyvänmakuista kuin Ditrim, sillä sen syöminen näytti olevan Janelle ehdottoman vastenmielistä. Jos siis jotain edes vähän positiivista tästä yrittää keksiä, niin eipä tarvitse kiusata Janea ilmeisen pahanmakuisella lääkkeellä kerran päivässä kahden viikon ajan. Muuten mieli on kyllä maassa ja postimerkkeily on melkein vakavastiotettava vaihtoehto.
Tosin pirteyteen saattoi vaikuttaa se, että huolimatta lopetuspäätöksestä olimme antaneet sille illan satsin kipulääkettä ja uutta antibioottia. Varsinkin jos se kipulääke alkoi jo toimia, niin tokihan olo oli varmasti parempi. Ja sen verran voin sanoa, että se Baytril ei taida olla yhtään niin hyvänmakuista kuin Ditrim, sillä sen syöminen näytti olevan Janelle ehdottoman vastenmielistä. Jos siis jotain edes vähän positiivista tästä yrittää keksiä, niin eipä tarvitse kiusata Janea ilmeisen pahanmakuisella lääkkeellä kerran päivässä kahden viikon ajan. Muuten mieli on kyllä maassa ja postimerkkeily on melkein vakavastiotettava vaihtoehto.
28.1.14
Kovemmat lääkkeet
Tosiaan, edellisessä postauksessa oltiin toiveikkaita Janen suhteen, muttei julistettu vielä mitään. Ja hyvä olikin, sillä eilisiltana oli hännän alla taas tuoretta verta. Vielä ei heitetty hanskoja tiskiin ihan kokonaan, soittelin tilanteesta eläinlääkärille ja hän määräsi kovempaa antibioottia ja kipulääkettä sen lisäksi. Nyt tuli sitä tuttua Baytriliä, 0,1 milliä kerran päivässä kahden viikon ajan. Kipulääkkeeksi määrättiin Loxicomia 0,2 milliä kerran päivässä 5 päivän ajan.
Baytrilin pitäisi nyt kuitenkin ruveta tehoamaan tuon kipulääkekuurin kestäessä ja tietenkään yleisvoinnissa ei saa tapahtua mitään laskua. Mutta jos se ei auta, niin sitten edessä on se viimeinen piikki. NYT sopisi kaikkien lukijoiden pitää niitä sormia ja varpaita pystyssä, että antibiootti alkaisi todella tehota. Meillä ei olisi mitään halua lopettaa tätäkin hamsteria alta kaksivuotiaana – olkoonkin että ne naaraat ovat lyhytikäisempiä –, mutta eihän siinä auta muukaan jos toinen sairastaa ja pahimmassa tapauksessa kärsii. Ja kun nämä pienet penteleet eivät edes näytä sitä kipuaan ja huonoa oloaan jos vain voivat ne peittää.
Näinä päivinä kuitenkin mielessä käy yhä useammin ajatus siitä, että jos sitä keskittyisi harrastamaan saintpaulioiden kasvatusta. Ei saintpaulioita. Nekin kuolevat kaikki. Vain postimerkkien keräämistä.
Baytrilin pitäisi nyt kuitenkin ruveta tehoamaan tuon kipulääkekuurin kestäessä ja tietenkään yleisvoinnissa ei saa tapahtua mitään laskua. Mutta jos se ei auta, niin sitten edessä on se viimeinen piikki. NYT sopisi kaikkien lukijoiden pitää niitä sormia ja varpaita pystyssä, että antibiootti alkaisi todella tehota. Meillä ei olisi mitään halua lopettaa tätäkin hamsteria alta kaksivuotiaana – olkoonkin että ne naaraat ovat lyhytikäisempiä –, mutta eihän siinä auta muukaan jos toinen sairastaa ja pahimmassa tapauksessa kärsii. Ja kun nämä pienet penteleet eivät edes näytä sitä kipuaan ja huonoa oloaan jos vain voivat ne peittää.
Näinä päivinä kuitenkin mielessä käy yhä useammin ajatus siitä, että jos sitä keskittyisi harrastamaan saintpaulioiden kasvatusta. Ei saintpaulioita. Nekin kuolevat kaikki. Vain postimerkkien keräämistä.
25.1.14
Janen kuulumisia
Terveisiä sairastuvalta. Janelle meni juuri äsken viides annos Ditrimiä. Lääkkeen antaminen on sujunut nätisti, Jane ei ole lainkaan niin kettuuntunut käsittelystä kuin Pertti oli. Näyttäisi vähän siltä, että ilmeisen makealta maistuva Ditrim (ainakin se haisee sellaiselta makealta) saattaisi Janesta olla jopa hyvää. Ainakin se nuolee huulensa lääkkeen antamisen jälkeen huolella, jos on vähänkään mennyt lääkettä ohi suun.
Janen vointi on vaikuttanut normaalilta, nytkin se tonkii dunassaan puruja. Tänään ei ole ainakaan toistaiseksi näkynyt tuoretta verta hännän alla, vanhaa kuivunutta vain, jota olemme yrittäneet pyyhkiä pois kostealla vanulapulla. Eikä se nyt haissutkaan. Vielä ei uskalla kuitenkaan sanoa sitä eikä tätä, mutta toivomme edelleen, että Jane tuosta toipuisi.
Janen vointi on vaikuttanut normaalilta, nytkin se tonkii dunassaan puruja. Tänään ei ole ainakaan toistaiseksi näkynyt tuoretta verta hännän alla, vanhaa kuivunutta vain, jota olemme yrittäneet pyyhkiä pois kostealla vanulapulla. Eikä se nyt haissutkaan. Vielä ei uskalla kuitenkaan sanoa sitä eikä tätä, mutta toivomme edelleen, että Jane tuosta toipuisi.
24.1.14
Jane sairastaa
Voi mitä murheita meillä taas onkaan.
Tarina alkaa tiistailta, jolloin Karri huomasi vaatekomeroulkoilulla, että Jane on vähän vaisu, ei viipota ja hengityskin on kovin näkyvää. Tosin se oli kyllä kesken uniensa herätetty ulkoilemaan (eli pois häkinsiivouksen alta), mutta silti. Erityistarkkailu siis päälle. Itse huomasin keskiviikkona, että sen hännänalus on likainen. Siis ripulia, kun se otus vähän haiskahtikin. Seurauksena tuoreruokapaasto.
Eilisiltana pikkupotilas taas kaahittiin dunastaan esille, tällä kertaa se oli pirteä ja tuli ihan itse käsiin poisnostettavaksi. Hännän alla oli enemmän sotkua, mutta tarkemmassa syynissä se paljastuikin vereksi. Ja se haisi edelleen. Kiireesti sitten puhelu pieneläinpäivystykseen ja kun en osannut edes sitä tarkentaa, oliko veri peräisin peräaukosta vai emättimestä, lähdimme kiikuttamaan neitiä päivystykseen.
Eläinlääkäri selvitti veren alkuperän, se tulee emättimen aukosta ja ensimmäinen epäily on kohtutulehdus. Siihen saattaisi viitata paha hajukin. Klinikalla Jane oli oma pirteä itsensä, jyrsi raivoisasti kuljetusboksiaan ja räpiköi hyvinkin terhakkaasti. Antibioottikuurin se sai, Ditrimiä pitää syöttää viikon ajan aamuin illoin pieni tippanen. Jos verinen vuoto ei lopu tai yleiskunnossa tapahtuu heikentymistä, kipin kapin takaisin lääkäriin.
Ell antoi vaihtoehdoksi kohdunpoistoleikkauksen, jos ei antibiootti tehoa tai tulehdus toistuu. Nokian pieneläinklinikalla kuulemma olisi tietotaitoa tehdä tällaisia, mutta itse epäröin, että kannattaako moinen Janen kannalta, jos sitä leikkausta nyt joudutaan miettimään. Ensinnäkin Jane ei ole kovin nuori enää, riskit pienen eläimen nukuttamisessa ja operoinnissa ovat suuret, kivunlievitys pikkujyrsijöillä on vähän kysymysmerkki ja miten sen muka saa olemaan repimättä tikkejä tai riehumatta niin, että haava ei parannu. Minä olen vähän sitä mieltä, että jos Jane ei antibiooteilla parannu, emme me sitä leikkauta. Täytyy neuvotella Karrin kanssa.
Minä ehdin FB:n hamsterikeskustelussa jo murehtia sitä, että kuinka meillä nämä hamsterit aina kuolevat näin nuorina, ennen kahden vuoden ikää. Pari kokeneempaa harrastajaa sanoi, että heidän kokemuksensa perusteella naaraat kuolevat usein nuorempina, urokset ovat pitkäikäisempiä. Sinänsä tietysti lohduttavaa, että ehkä meidän hoitotavoissa ei ole mitään perusteellisen väärin, mutta tällä hetkellä ei lohduta yhtään ajatus siitä, että pahimmassa tapauksessa Jane joudutaan lopettamaan pikapuolin. Joten nyt kaikki sormet ja varpaat pystyyn, että tuo antibiootti tehoaisi!
Tarina alkaa tiistailta, jolloin Karri huomasi vaatekomeroulkoilulla, että Jane on vähän vaisu, ei viipota ja hengityskin on kovin näkyvää. Tosin se oli kyllä kesken uniensa herätetty ulkoilemaan (eli pois häkinsiivouksen alta), mutta silti. Erityistarkkailu siis päälle. Itse huomasin keskiviikkona, että sen hännänalus on likainen. Siis ripulia, kun se otus vähän haiskahtikin. Seurauksena tuoreruokapaasto.
Eilisiltana pikkupotilas taas kaahittiin dunastaan esille, tällä kertaa se oli pirteä ja tuli ihan itse käsiin poisnostettavaksi. Hännän alla oli enemmän sotkua, mutta tarkemmassa syynissä se paljastuikin vereksi. Ja se haisi edelleen. Kiireesti sitten puhelu pieneläinpäivystykseen ja kun en osannut edes sitä tarkentaa, oliko veri peräisin peräaukosta vai emättimestä, lähdimme kiikuttamaan neitiä päivystykseen.
Eläinlääkäri selvitti veren alkuperän, se tulee emättimen aukosta ja ensimmäinen epäily on kohtutulehdus. Siihen saattaisi viitata paha hajukin. Klinikalla Jane oli oma pirteä itsensä, jyrsi raivoisasti kuljetusboksiaan ja räpiköi hyvinkin terhakkaasti. Antibioottikuurin se sai, Ditrimiä pitää syöttää viikon ajan aamuin illoin pieni tippanen. Jos verinen vuoto ei lopu tai yleiskunnossa tapahtuu heikentymistä, kipin kapin takaisin lääkäriin.
Ell antoi vaihtoehdoksi kohdunpoistoleikkauksen, jos ei antibiootti tehoa tai tulehdus toistuu. Nokian pieneläinklinikalla kuulemma olisi tietotaitoa tehdä tällaisia, mutta itse epäröin, että kannattaako moinen Janen kannalta, jos sitä leikkausta nyt joudutaan miettimään. Ensinnäkin Jane ei ole kovin nuori enää, riskit pienen eläimen nukuttamisessa ja operoinnissa ovat suuret, kivunlievitys pikkujyrsijöillä on vähän kysymysmerkki ja miten sen muka saa olemaan repimättä tikkejä tai riehumatta niin, että haava ei parannu. Minä olen vähän sitä mieltä, että jos Jane ei antibiooteilla parannu, emme me sitä leikkauta. Täytyy neuvotella Karrin kanssa.
Minä ehdin FB:n hamsterikeskustelussa jo murehtia sitä, että kuinka meillä nämä hamsterit aina kuolevat näin nuorina, ennen kahden vuoden ikää. Pari kokeneempaa harrastajaa sanoi, että heidän kokemuksensa perusteella naaraat kuolevat usein nuorempina, urokset ovat pitkäikäisempiä. Sinänsä tietysti lohduttavaa, että ehkä meidän hoitotavoissa ei ole mitään perusteellisen väärin, mutta tällä hetkellä ei lohduta yhtään ajatus siitä, että pahimmassa tapauksessa Jane joudutaan lopettamaan pikapuolin. Joten nyt kaikki sormet ja varpaat pystyyn, että tuo antibiootti tehoaisi!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)