Viikonloppu ohi - voi mälsä!

Katariina arvostaa viikonloppuja. Silloin emäntä valvoo myöhempään ja Katariina pääsee juoksemaan kun haluaa. Eli suunnilleen tuossa puolen yön tienoilla. Eilisiltana neiti ei halunnut näyttää sievää nenäänsä mökin ulkopuolella ennen yhtätoista ja koska minun piti mennä ajoissa nukkumaan ja migreenilääkekin väsytti, jäi Katariinan ulkoilutus eilen tekemättä. Ruuat Katariina sai ja tarvittavat siivouksetkin tehtiin, mutta liikunnan tyttö sai hoitaa ihan itse vaikka juoksupyörässään.
Tänä aamuna kahdeksan aikaan Katariinan piti sitten tulla ihan ulos asti paheksumaan, kun hänet niin julmasti hylättiin illalla. Lohdutukseksi Katariina sai yöpalaksi vähän tuoretta kukkakaalia.

Ylenpalttista söpöilyä

Jostain syystä Katariina on ollut tänään aivan luvattoman suloinen. Ja kuvat ovat luvattoman huonoja, koska mies kameransa kanssa on muilla mailla vierailla ja olen yrittänyt ottaa näitä kuvia pokkarilla dunan muovin läpi... Mutta todellista söpöyttä ei voi millään peittää, eihän?

Suursiivon aika

Enpähän ole muistanut kirjata mihinkään ylös näitä suursiivoja viime aikoina. Sen kesälomareissun jälkeen on kyllä siivottu kertaalleen, mutta koska en muista että milloin, päätin siivota nytkin.
Dunaan meni koko 20 litran pussillinen puhdasta Mörtti-Röpöä, se näytti niin hienolta kun on paksusti purua, mutta se tamppaantuu äkkiä Katariinan viuhtoessa pitkin ja poikin. Nyt on menossa hurjaakin hurjempi kaiveluoperaatio. En tiedä mitä Katariinan päässä oikein liikkuu, mutta kova ruoputus käy ja neiti itse on ihan puruissa. Ehkä se on kiva kaivella paksuissa, tuoreissa puruissa. Äsken niin tasainen purukerros on ihan kuoppainen jo, jostain paistaa pohja ja jossain on iso keko purua.

Esittelyssä henkilökunta

Koska molemmat hamsterimme, Katariina ja Karamelli ovat saaneet oman esittelynsä, tarvinnee henkilökunnastakin kertoa muutama sananen.

Suurimman osan blogiteksteistä kirjoittaa Sirpale/Sirpa, kirjoittamishetkellä karvaa vaille kolmikymppinen it-alan opiskelija ja työntekijä Tampereelta. Harrastuksiini kuuluu hamsterien lisäksi lukeminen, yleinen nörttäily, valokuvaus ja ulkoilu ainakin hyvällä säällä.
Kuten kirjoitin Karamellin esittelytekstissä, minulla ei ole aikaisempaa kokemusta pikkujyrsijöistä lemmikkinä. Lapsuudenkodissa maalla oli navettakissoja, jotka aikaa myöten siirtyivät lemmikkikissoiksi. Kuvittelinkin aina olevani ennen kaikkea kissaihminen! Itse en ole kuitenkaan ottanut lemmikkikissaa, olen asunut paljon opiskelijasoluasunnoissa, joihin ei saa lemmikkejä tuoda ja muutenkin kissa sitoisi paljon hamsteria enemmän. Vaikka kyllä aina joskus iskee pahimmanlaatuinen kissakuume, kun surffailee kissasivuja läpi...


Toinen henkilökunnan jäsen on mies, KH, Karri, teksteissä tulee yleensä käytettyä nimitystä mies, kuvien ©-merkinnöissä käytän nimikirjaimia KH ja joskus hän kirjoittaa tänne nimellä Karri. Kaikkien näiden nimitysten takaa paljastuu kuvassa leveästi hymyilevä mieshenkilö, 33-vuotias it-alan jatko-opiskelija, tutkija ja yrittäjä.

Karri oli se, joka alunperin vastusti Karamellin hankintaa ja kun vihdoin suostui siihen, tokaisi viimeisiksi sanoikseen "Mutta mä en kyllä sit hoida sitä". Puheet on jouduttu perumaan moneen kertaan Karamellin kotiuduttua, mutta tosi mies uskaltaa vaihtaa mielipidettään menettämättä kasvojaan, eikö totta? Karri on aivan yhtä myyty näiden suloisten vekkuleiden edessä kuin minäkin.
Karamelli oli enimmäkseen minun hamsteri, mutta Katariinan (sekä nyt myöhemmin Loviisan) hoitoon, omistamiseen ja kustannuksiin Karri osallistuu täysillä. Alunperin Karri suhtautui hieman nuivasti Hilmaan ja sen hankintaan. Hilma on onnistunut sulattamaan sydämen yhtä lailla kuin Karamellikin aikoinaan, vaikka syyrialaiset ovat edelleen niitä ykköshamstereita.

Karri on vastuussa kaikkein onnistuneimmista valokuvista, joita meidän hamstereista on otettu. Hän hallitsee hieman paremmin tuota valokuvausta kuin minä, kalustokin ja ennen kaikkea digijärkkärin käyttötaito ovat huomattavasti parempaa tasoa kuin minulla. Hänen ottamat valokuvat yritän aina muistaa merkitä tekstillä "© KH".
Niin ja pakko mainita vielä, että Karri määritteli lyhyesti, ytimekkäästi ja kaikenkattavasti syyrialaisnaaraan termeillä "ahne ja ovela".

Esittelyssä hamsterit: Katariina Pieni

Päätin blogin uusia lukijoita varten tehdä esittelyt meidän hamstereista. Nyt vuoron saa meidän kirjoittamishetkellä ainoa ja järjestyksessä toinen hamsterimme Katariina Pieni.

© KH
Karamellin kuoleman jälkeen aloimme miehen kanssa vaivihkaa katsella uutta hamsteria. Pari ensimmäistä kyselyä kasvattajilta eivät tuottaneet tulosta, joko tarjolla ei ollut poikasia eikä poikueitakaan suunnitteilla hetkiin tai sitten poikaset olivat uroksia, pitkäkarvaisia tai väriltään normaaleja. Karamelli oli vakuuttanut meidät tyystin siitä, että naarassyyrialaiset ovat se meidän juttu persoonallisuutensa ja fiksuutensa ja itsepäisyytensä takia. Urokset olisivat yleensä kai luonteeltaan helpompia, mutta me emme halunneet helppoa hamsteria, me halusimme persoonallisen pikkukaverin.

Petsien kautta törmäsin sitten helsinkiläiseen hamsterinomistajaan, jonka 28.12.2008 syntyneestä poikueesta oli vielä varaamatta yksi lyhytkarvainen, hunaja-kyyhkynharmaa naaras. Alunperin poikueen emän tosin luultiin olevan väriltään creme ja sen yhdistäminen keltapohjaiseen väriin (isä oli hunaja-kyyhkynharmaa) sotkisi keltaisen värin puhtauden eikä poikasia myyty lainkaan jalostuskäyttöön, vain lemmikeiksi. Meillehän se sopi hyvin, kasvatusta emme uskalla ajatellakaan ja olimme etsiskelemässä nimenomaan lemmikkiä. Tämä kuva vakuutti meidät täydellisesti hamsteritytön sopivuudesta juuri meille.

Haimme Katariina Pieneksi nimeämämme pontevan hamsterin Helsingistä 21.3.09. Katariinahan oli tuolloin jo kolmikuinen, ei siis enää mikään pieni, vasta emosta vieroitettu poikanen ja ehkä siksi se ei ollut pätkääkään arka vaan alusta asti todella terhakka pikkukaveri. Karamelliin verrattuna se on itsenäisempi ja muutenkin se on hyvin omanarvontuntoinen ja itsepäinen tyttö. Ja lisäksi se on todella vauhdikas. Siis aivan hurmaava neiti!

Niihin aikoihin kun haimme Katariinan, selvisi ettei sen emä olekaan creme väriltään vaan keltainen, joka yhdistettynä hunaja-kyyhkynharmaaseen ei ole lainkaan ongelmallinen vaan että Katariina on oikein hieno hunaja-kyyhkynharmaa. Niinpä uskaltauduimme Katariinan kanssa tutustumaan hamsterinäyttelyihinkin Tampereella 2.8.2009. Me emme olleet koskaan käyneet edes katsomassa sellaisia ja Katariina nyt tietysti oli ihan keltanokka näyttelytouhuissa myös. Näyttelyt kuitenkin sujuivat hyvin ja Katariina oli päivän tähti voittaessaan sekä syyrialaisten lemmikkiluokan että syyrialaisten koestandardiluokan ja lisäksi se sai kunniamaininnan turkistaan. Emme voisi olla enää ylpeämpiä!

Katariinan muut saavutukset näyttelyistä:
Tampere 2.8.09: L1, KS1, KuMa (turkki), PLH1, koe-/ei-standardi-BIS 2. sija, lemmikki-BIS 4. sija
Vaasa 10.10.09: L1, PLH2
Lempäälä 14.2.10: L1, lemmikkiluokasta KuMa (käsiteltävyys)
Vuoden voittaja 2009 lemmikkisyyrialaisten 3. sija

Mutta näyttelymenestystä tai ei, Katariina on meidän rakastettu lemmikki, joka on täyttänyt enemmän kuin hienosti Karamellin jättämän aukon. Se on myös vahvistanut käsitystämme siitä, että nimenomaan syyrialaisnaaraat ovat se meidän juttu.

Katariina kuoli valitettavan nuorena, vain vuoden ja 4 kuukauden ikäisenä 29.4.10. Siitä voi kyllä hyvällä syyllä sanoa: "Live fast, die young, leave a beautiful corpse" (elä nopeasti, kuole nuorena, jätä kaunis ruumis). Sillä vauhtia sen elämässä riitti ja se oli niin kaunis hamsteri kuin vain voi olla viimeiseen asti.

Esittelyssä hamsterit: Karamelli

Päätin blogin uusia lukijoita varten tehdä esittelyt meidän hamstereista. Ensimmäisenä vuoron saa kaiken pahan alku ja juuri, nyt jo edesmennyt vanha rouva Karamelli.


© KH

Karamelli oli lyhytkarvainen, musta valkokirjokilpikonna syyrialaisnaaras. Se oli syntynyt 11.7.2007 ja eläinkaupasta se päätyi alunperin veljentyttärelleni. Muuttojen takia Karamelli kuitenkin jäi ilman pysyvää kotia ja elokuussa 2008 veli kysäisi minulta ja mieheltä, josko me ehkä haluaisimme ottaa sen. Minä kyselin hamsterin hoidosta ja muusta tarkemmin ja ajattelin, että voisihan sen ottaa, vaikkei minulla mitään käytännön kokemusta ole mistään pikkujyrsijöistä. Mies sen sijaan suhtautui penseästi koko hamsteri-ideaan, mutta taipui sitten yhden illan lirkuttelin ja painostuksen jälkeen.
Karamelli saapui meille Tampereelle 4.10.2008 kaikkien tavaroidensa kanssa ja meidän elämä hamsterin kanssa alkoi. Emme osanneet kumpikaan, mies tai minä arvata lainkaan, miten ihastuttava lemmikki hamsteri oikeasti onkaan. Niin touhukas ja suloinen ja ovela! Karamelli kietoi meidät välittömästi tassunsa ympärille, yhtä lailla minut kuin miehenkin.
Jo ennen Karamellin tuloa meille olin hankkinut kaikkea mahdollista hamsteritietoa, mitä netistä oli löydettävissä. Mikään ei kuitenkaan valmistanut minua siihen, millaisia pieniä hurmureita nämä voivat olla.

Vuoden 2009 alussa Karamelli alkoi kuitenkin vanheta, se passivoitui selvästi, liikkui vähemmän ja varovasti. Kun helmikuun lopussa sillä alkoi ilmetä erilaisia sairausoireita, vein sen eläinlääkäriin ja totesimme yhteistuumin, että vuosi ja 7 kuukautta on ihan hyvä ikä hamsterille. Pikkurouvan oli aika päästä pois.

Mutta ei elämää ilman hamsteria. Karamellin kuoleman jälkeen aloimme etsiskellä uutta nakkihäntää, siitä olimme miehen kanssa sopineet jo kuukausia ennen kuin Karamelli lopetettiin. Karamelli tuleekin aina olemaan meille se hamsteri nro 1, joka hurmasi meidät touhuillaan, persoonallaan ja suloisuudellaan.

Ovatko talvikot tarpeellisia?

Meidän hemmoteltu ainokainen prinsessa ei välttämättä ole sitä mieltä:

Talvikoita omissa käsissä

Kuten kirjoitin, lähdin eilisiltana katsomaan talvikoita ja tutustumaan vähän kenties ja toivottavasti tulevan poikueen vanhempiin sekä myös isovanhempiin. Poikueen isähän on Veeran oma kasvatti ja sen vanhemmat ovat molemmat hänellä.

Pääsin itse jopa pitämään niitä käsissäni! Ensimmäinen huomionarvoinen seikka talvikoissa on koko. Ne ovat oikeasti todella pieniä! Eivät puolikastakaan Katariinasta, ehkä kolmanneksen. Aikuiset talvikot mahtuvat tuohon kämmenelle, pituus nenästä häntään on ehkä kolme tuumaa, maksimissaan. Katariinahan on ainakin vaaksan mittainen venytellessään. Ensimmäinen ajatus olikin, että herranjestas, talvikko menee rikki jos tätä vähän pitelee käsissään.

Toinen seikka oli talvikoiden suoranainen flegmaattisuus, varsinkin meidän turbo-Katariinaan verrattuna. Kädellä ne makasivat ensin mahallaan, ketarat sojottaen joka ilmansuuntaan. Siitä ne sitten lähtivät nuuskimaan ja katselemaan, että mikäs se tämmöinen käsi on kun haisee ihan vieraalle. Muutamat nuolivat käsiäni, pari kokeili jyrsiä paidanhihaa ja yksi yritti jyrsiä minun kynttäni. Ei siis puhettakaan siitä, että olisivat mitenkään panikoineet vieraissa käsissä vaan olivat oikein kiltisti.

Olin niin tohkeissani etten muistanut edes ottaa kuvia, vaikka minulla oli kamera mukanani. Aivan ihastuttavia pieniä palleroita ja toivon todella, että saisin jossain vaiheessa itselleni talvikkopojan. Jos astutus on tärpännyt ensimmäisellä yhdistämiskerralla, niin poikue saattaisi syntyä jo 29.8. tai joskus sen jälkeen. Ei siis auta muu kuin jännätä, että tuleeko ja koska tulee ja mitä tulee!

Talvikoita katsomaan!

Tänään olen vihdoin menossa Helsinkiin katsomaan talvikoita! Minunhan piti mennä lauantaina jo, mutta tuli peruutus ja nyt sitten tänään lähden suoraan töistä kohti Helsinkiä.
Kysehän on siis Veeran talvikoista, jonne kaavaillaan kovasti pentuetta, en tiedä onko astutus onnistunut vielä. Uroksen ja naaraan ensimmäinen yhdistämisyritys päättyi kuulemma painiotteisiin ja ne erotettiin.
Pentueen isä tulee olemaan Veeran oma kasvatti, normaalivärinen Uljas Uniprinssi ja emo helmiäisnormaali Karélie Kultakukka. Molempien vanhempien kerrotaan olevan todella hyviä luonteeltaan ja se on minulle ainakin tärkeintä.
Maltan tuskin odottaa, nuo talvikot ovat jotain niin suloista, että vain Katariina vetää niille vertoja! Ulkoilutin eilen neidin, jos nyt tarmokasta pahvilaatikon jyrsimistä voi ulkoiluksi sanoa ja se oli taas niin äärimmäisen suloinen kuin vain hamsteri voi olla. Tai no, ainahan se on.

Katariinan potta - Avain pakoon

"Jahah, tänne on taas henkilökunta tuonut jotain uutta ja tuntematonta", Katariina totesi nähdessään nurkkaan ilmestyneen sinisen muovikipon.

Tarkemman tarkastelun perusteella muovikippoon oli kerätty sitä samaa kaiveluun sopivaa maa-ainesta niin kuin siinä aikaisemmassakin soikeassa kaiveluastiassa. Jotain tuttuja puruja, papanoita ja ryöstettyjen varastojen jäänteitäkin oli samaan kippoon eksynyt. Selvästikin tässä oltiin nyt jonkin suuremman salaliiton jäljillä, Katariina tuumi kaivellen muovikipon sisustaa syvemmältä.

"Ei, mutta hetkinen, tämä kippohan on irrallaan pohjasta! Henkilökunta on selvästi tarkoittanut sen esteeksi minun ja vapauden välille! Tälläinen ei kyllä vetele! Syön ja kaivan itseni tästä läpi!" Katariina uhosi närkästyksissään ja ryhtyi tuumasta toimeen.

Yön pimeydessä purut vain pöllysivät ja kuului hiljainen muovin nakerrus Katariinan koettaessa hampaitaan uuteen pottaan. Aamulla henkilökunnan herätessä tarkastuskäynnille oli dunassa pottanurkka kaivettu täysin puhtaaksi Katariinan etsiessä pakoreittiä ja turhautumista oli selvästi purettu etsimällä vaihtoehtoisia reittejä myös muualta dunasta sekä järsimällä tunnelilaatikoita. Itse Katariina oli todennäköisesti vetäytynyt kypsyneenä nukkumaan ajatellen: "Pitäkää tunkkinne, minähän en mihinkään muovisankoon ala pissata, posliinia sen olla pitää".

Hamsterin potta

Katariinan pottaseikkailuistahan on ollut puhetta jo, neidille ei kelpaa soikea potta, sen pitää olla kulmikas. Kuulemma tyypillistä hamstereille. No, olen pitänyt silmät auki siltä varalta, että optimaalinen potta kävelee vastaan, mutta sitä ei ole toistaiseksi tapahtunut. Kävin kysymässä jo eräästä videovuokraamostakin, jos heillä olisi käytettyjä irtokarkkilaatikoita, mutta heillä on vain isoja laatikoita.
Tänään kävin muissa asioissa keskustan Vapaa-Valinnassa ja koska heti sisäänkäynnin vieressä on ensimmäisenä astiaosasto, päätin katsoa mitä sieltä löytyisi. Laiskana ihmisenä kuitenkin nappasin lähistöllä luumuilleen myyjän kiinni ja esitin asiani: "Olisiko teillä sellaista neliskanttista matalahkoa astiaa, kokoa suunnilleen tämän verran (näysin käsilläni), mielellään joko lasitettua keramiikkaa tai jotain metallia, mutta hätätilassa muovikin käy."
Myyjä totesi, että katsotaan mitä löytyy, mihin käyttöön se tulisi.

Öööh, tota noin. Arvoin mielessäni yksi-risti-kaksi, kertoako totuus eli se ettei meidän hamsterineiti osaa pissata soikeaan pottaan, mutista jotain epämääräistä vai keksiä nopeasti jokin uskottava hätävalhe. Koska en halua sekopään leimaa otsaani, valitsin vaihtoehdon kaksi, hätävalhe ja mutisin jotain koristetarkoituksista.

Valitettavasti Vapaa-Valinnasta ei sopivaa astiaa löytynyt, joten marssin sitten Noksoppiin ostamaan kulmavessan. Asennan sen paikoilleen viimeistään huomenna, katsotaanko muistaako Katariina kesällä opitun vessankäytön.

Pieni Katariina-sarjakuva

Paheks-paheks

Katariina esittää virallisen paheksuntansa paljaita sääriä kohtaan.
Varsinkin emännän paljaat kintut juoksutustuokion aikana ovat erityisen tuomittavat. Jos olisi pitkälahkeiset housut, niistä saisi tukevan otteen kynsilleen kun kiipeillään pitkin jalkoja (huomautus: emäntä istuu siellä vaatekomeron lattialla eli kovin korkealle meidän kamikaze-hamsteri ei jalkoja pitkin pääse). Nyt eivät kynnet pidä tyydyttävällä tavalla paljaalla iholla. Lisäksi on valitettava kiipeilytelineen huojuvasta laadusta, väittävät että Katariinan pienet kynnet muka raapivat ja/tai kutittavat neidin kiipeillessä pitkin paljaita jalkoja. Ja myös turkki kuulemma kutittaa, kun Katariina sujahtaa paljaan polvitaipeen alta.
Laittais ne pitkät housut jalkaan, niin ei tarttis kitistä että kutittaa, taukki! Kynsien lyhennys ei kelpaa ratkaisuksi.

(Emäntä vetoaa asunnon lämpöasteisiin ja saunan jälkeiseen yleiseen hikoiluun. Vetoomus hylätään yksimielisesti.)

Vaihteeksi Katariina

Tässä viime aikoina on nyt ollut paljon talvikkojuttuja ja lieneekin syytä muistuttaa itse kutakin, että kukas se valtakunnan ykköshamsteri oikeasti onkaan!


© KH. Nappisilmä nököttää.


Katariina miehen käsissä.


© KH. "Ja tuosta poikki". Katariina siementangon kimpussa.


© KH. Joskus Katariinan jyrsimisasennot ovat vähän vaikean näköisiä. Kuten esimerkiksi tämä, mutta tämä on ainoa konsti, jolla päästään hampaiksi pahvilaatikon alareunaan.

Talvikkokuumetta osa 2

Nonni! Viikon päästä lauantaina menen Helsinkiin katsomaan tarkemmin talvikoita kasvattajalle, jolta olen alustavasti varannut talvikkouroksen! Poikue syntyy toivottavasti joskus elokuun lopulla tai syyskuun alussa, jos hyvin käy ja siitä neljän viikon päästä poikaset olisivat luovutusiässä. Katsotaan sitten mitä poikueesta löytyy, onko uroksia ja jos on niin minkä värisiä. Sijoitushamsterinkin ottamisesta oli puhetta. Eli jos kaikki menee nappiin, meillä saattaa olla parin kuukauden päästä pieni talvikkopoika!
Mies ei ole viime aikoina suoranaisesti vastustanut hankintaa. Talvikko tulee meille kuitenkin samoilla ehdoilla kuin Karamelli aikoinaan: minä hoidan ja maksan kulut pääasiassa. Katsotaan sitten onnistuuko pikkupoika hurmaamaan miehen niin että jatkoa seuraa. Syyrialaisilla ja Katariinalla on kuitenkin varmasti aina ykköspaikka, olihan syyrialainen juuri se hamsteri, joihin ensimmäisenä tutustuimme.

Ja jotta kaikki tietäisivät millaisista söpöläisistä on kyse, niin tässä muutama kuva eri väreistä:
normaali
safiiri
helmiäisnormaali
helmiäissafiiri
Kaikki nämä ovat myös uroksia, mutta paljon ulkoisia sukupuolieroja ei talvikoilla taida olla. Syyrialaisissahan urokset ovat usein jopa selkeästi pienempiä kuin naaraat.
Kooltaan kääpiöt ovat nimensä mukaisia: kääpiöitä verrattuna syyrialaiseen. Siinä missä Katariina on ainakin yhtä pitkä kuin kämmeneni, on talvikko ehkä kananmunan kokoinen.

Talvikkokuumetta

Olenhan jo aikaisemminkin vihjaillut tässä blogissa, että myös kääpiöhamsterit, varsinkin talvikot olisivat erinomaisen suloisia pikku-vekkuleita. Viime viikonlopun näyttelyissä tuli sitten nähtyä näitä söpöläisiä sen verran, että ajatus ikioman talvikon hankinnasta kuulostaa aina vain paremmalta ja paremmalta. Viimeinen naula tähän arkkuun oli se, että sain eilen yhteydenoton eräältä muista yhteyksistä tutulta hamsteri-ihmiseltä ja hän kasvattaa pienimuotoisesti talvikkoja. Tuli siinä kyseltyä vähän noista hänen talvikoista ja poikassuunnitelmista.
Hänelle on tiettävästi syntymässä talvikkopoikue elokuun lopulla tai syyskuun alussa ja toinen vanhemmista on helmiäisnormaali, toinen normaali, joten luultavasti poikueessa saattaisi hyvällä onnella olla helmiäisnormaaleja poikasia. Värillähän ei tietysti ole niin väliä, mutta nuo melkein valkoiset helmiäisvärit ovat kyllä sulattaneet minun sydämen ihan täysin. On tosin myönnettävä, ettei normaali tai safiirikaan olisi yhtään huono värinä, ovat oikein kivoja toki. Ja huomioon on otettava sekin, että minä olen etsimässä ihan vain lemmikkihamsteria, minulle on siis aika turha myydä sitä poikueen lupaavinta näyttelytähteä ja jalostushamsteria vain siksi, että se sattuisi olemaan helmiäisnormaali.

Ihan vielä en tehnyt edes alustavaa poikasvarausta, vaikka mielessä kyllä kävi. Ja kun mieskin oli eilisiltana baarissa eikä esittämässä mutinoita asiasta...
Tärkeintä olisikin selvittää, miten paljon talvikon hoito ja käytös eroavat syyrialaisnaaraista, joista meillä nyt on jo vähän kokemusta. Lueskelin netistä hoito-ohjeita, mutta otin yhteyttä myös Satumetsän Niinaan, jolla on sekä syyrialaisia että talvikoita ja näinollen taatusti käytännön kokemusta näiden eläinten eroista.

Niinalta tulikin vastaus hyvin nopeasti. Talvikko syö melko tavalla samaa sapuskaa kuin syyrialainenkin, tosin ruoka voi olla kevyempää, koska talvikot saattavat olla herkempiä lihomaan. Prestigellä on myös myynnissä kääpiöille tarkoitettua ruokaa, joka on kuulemma ihan kohtuullista ravintoa. Tuoreruokinta menee saman kaavan mukaan, määrät vain ovat pienempiä kuin syyrialaisella.

Talvikon hoidon erot ovat lähinnä siinä, että urokselta täytyy säännöllisesti puhdistaa hajurauhanen, joka on mahassa ja kynnet kasvavat helpommin ylipitkiksi kuin syyrialaisilla. Lisäksi talvikko on syyrialaista kömpelömpi ja terraariossa tuleekin varmistaa, ettei se pääse kiipeämään ja putoamaan, jolloin se voi loukata itsensä. Sen sijaan puruja saa olla reilusti, koska ne pitävät kaivelusta. Kaivelun ja ulkonevien silmien takia on tärkeätä, ettei puru ole pölyävää, pöly saattaa aiheuttaa silmäongelmia.

Niinan kertoman mukaan talvikoilla on aika paljon vaihtelua luonteessa ja käyttäytymisessä, tosin urokset ovat yleensä lempeämpiä, naaraat saattavat varsinkin isommassa terraariossa käydä reviiritietoisiksi ja purra. Uros siis lienee parempi hankinta ensimmäiseksi talvikoksi. Sukupuolesta riippumatta on toki tärkeää, että hamsterin vanhemmat ovat kilttejä ja helppoja käsitellä. Luonne lienee jossain määrin periytyvää ja toisaalta poikaset varmaan katsovat emoltaan käytösmallia. Myös aktiivisuudessa on yksilökohtaisia eroja, toiset ovat vauhdikkaita, toiset eivät.
Yleisesti talvikot ovat kuulemma vähemmän epäluuloisia ja vähemmän ahneita ruuan perään kuin syyrialaiset, mutta samaan tapaan uteliaita. Eivätkä talvikot ole yhtä nerokkaita kuin syyrialaiset, varsinkin syyrisnaaraat, jotka meidän kokemuksen mukaan saattavat kehitellä vaikka minkälaisia tempauksia.
Tästä kertonee jotain se, että kun suunnittelimme Karamellin kuoleman jälkeen uuden hamsterin hankintaa, miehen ensimmäinen kommentti oli ettei muulla niin väliä, kunhan uusi tulokas on ahne ja ovela. Se kuvaakin syyrialaisnaarasta aivan erinomaisesti ja Katariina on täyttänyt molemmat vaatimukset enemmän kuin hyvin. Talvikko ei välttämättä sovellu tähän kuvaukseen niin hyvin kuin nuo pikku-Einsteinit, joita myös syyrialaisiksi kutsutaan. Voi siis olla, että talvikko jää enemmän minun jutukseni, mies ei välttämättä innostu niistä niin kuin Karamellista silloin aikoinaan.

Saa siis nähdä tosiaan, josko sitä rohkenisi ottamaan talvikon itselleen. Sopiva dunahan meillä olisi valmiina, Karamellin vanha, jos vain siihen löytyvät pohjan klipsut vielä jostain. Vaikka eipä tuollainen pieni duna kovin kummoisia maksa vaikka uudenkin ostaisi.

Joku on muuten kiristänyt siellä näyttelyissä Katariinan turboruuvia, se on nimittäin näyttelyiden jälkeen ollut todella aktiivinen ja vauhdikas kun ulkoilutan sitä vaatehuoneessa. Aiemmin se on saattanut keskittyä koko sen puoli tuntia, kolme varttia, tunnin ajan pahvilaatikon jyrsimiseen eikä vaatehuoneen juoksupyöräkään ole kiinnostanut viime aikoina. Mutta nyt se ei juuri järsi pahvilaatikkoa, juoksupyörällä otetaan vauhtia ja muutenkin se on hyvin eläväinen ja vipottaa pitkin poikin, kiipeileekin ihan uudella innolla.
Vai mahtoikohan se kuulla ulkomuototuomarin kommentin, että on hieman tuhti hamsteri, ajatteli pienessä päässään, että häntähän ei toiste tuhdiksi sanota ja päätti aloittaa kuntokuurin...

Lisää ruusukekuvia

Katariinan kuvaaminen ruusukkeiden kanssa osoittautui odotettua haastavammaksi, koska tähti itse ei ollut vähäisissäkään määrin kiinnostunut ruusukkeista tai paikoillaan pysymisestä. Salaatinlehdillä ja pähkinöillä saimme houkuteltua se ajoittain ruusukkeiden luo, mutta...


... Katariina on etevä keksimään suojautumiskeinoja vaikka lahjussalaatit kelpaavatkin.


"Mutta minä haluan pähkinän, en salaattia!"


Pähkinät on kerätty tarkasti talteen poskiin, mutta tässä kuvassa sentään näkyvät kaikki ruusukkeet, kunniamaininta-lappu ja Katariina.


"No ota nyt sitten se kuva..."


Kumpi virnistää leveämmin? (aka. mies joka ei halunnut hamsteria)

Kuvat © KH, lukuunottamatta alinta

Ensimmäinen ruusukekuva

Tässä Katariina poseeraa lemmikki-BIS-kehän kakkosruusukkeensa kanssa. Ei maailman paras kuva, mutta piti nyt laittaa. Luultavasti yritämme ainakin ottaa parempia ruusukekuvia vielä.

Dagen efter: mietteitä hamsterinäyttelyistä

Kun olen nyt vähitellen palailemassa takaisin maanpinnan läheisyyteen leijuttuani eilen muutaman tuuman ilmassa, on ehtinyt hieman pohtia noita hamsterinäyttelyitä yleisesti.
Mukavaa puuhaahan ne ovat, vaikka päivät pitkiksi venyvätkin. Hamsterit itse eivät niistä pahemmin tunnu stressaavan, suurin osa veteli eilenkin sikeitä bokseissaan ja niinhän näyttelykeltanokka Katariinakin teki, kunhan ensin rauhoittui boksiinsa. Eikä Katariina näyttänyt mitenkään kärsivältä tuomareiden käsittelyssä. Illalla Katariina oli poikkeuksellisen aikaisin aktiivinen, mutta vaikutti muuten ihan omalta itseltään, ei siis voinut havaita mitään stressaantumista tai väsymystä.

Näyttelyihin oli tuotu aivan uskomattoman ihania hamstereita. Niitä oli kiva katsella bokseissa, sikäli kun niistä näki mitään, mutta paras hamsteribongailupaikka oli tuomareiden pöytien liepeillä. Tuomarithan ottivat käsiinsä kaikki hamsterit arvostelua varten ja niin eläimet näki hyvin. Ja aina joskus onnistui kuulemaan myös kommentteja, joita tuomari saneli arvostelukaavakkeita täyttävälle sihteerilleen. Kaikkein paras oli kuitenkin Toivosen Niinan tuomaroima kääpiöiden lemmikkiluokka, Niina nimittäin kertoi arvostelunsa ääneen niin että yleisö kuuli sen. Opinpahan paljon kääpiöistä ja siitä, miten ne arvostellaan lemmikkiluokassa.
Kuitenkin tuomarien pöytien ympärillä kävi aika ajoin melkoinen vilske ja assistenttien on tietysti päästävä kantamaan bokseja pöydälle ja takaisin. Niinpä en ole yhtään varma siitä, miten järkevää tuomaripöytien liepeillä norkoilu lopulta on. Ja jos siinä tunteja aikoo seisoskella, niin käyhän se jalkojen päälle. Eilenkään ei näyttelytilassa ollut tuoleja turhan montaa ylimääräistä.

Tuomarien työskentelyn katseleminen oli kivaa, he eivät olleet sellaisia kyrmyotsaisia hapannaamoja, kuten joskus olen saanut vaikutelman kissa- ja erityisesti koiranäyttelytuomareiden käytöksestä. Lemmikkiluokkien arvostelu on ehkä siinä mielessä rennompaa kuin ulkomuotoluokan, koska lemmikkiluokassa ei tarvitse nojata standardeihin, aika pitkälle taitaa riittää kunhan hamsteri on hyvässä kunnossa ja persoonallinen hurmuri.
Ei se ulkomuototuomarointikaan näytä olevan ryppyotsaista puuhaa, Katariinakin oli tosiaan numerolla 72 eli aivan viimeisten joukossa ja tuomarilla oli takana jo liki seitsemänkymmenen hamsterin arvostelu, joten olisi kuvitellut tuomarin olevan siinä vaiheessa päivää niin leipääntynyt koko hommaan ja nähneen kaikkein suloisimmat hamsterit jo. Silti tuomari kommentoi Katariinaakin, että mikäs söpöläinen se täältä kurkkii.

Ensimmäisen näyttelyn pohjalta voisin tehdä muistilistan mukaanotettavista jutuista:
- kuivaruokaa hamsterille
- tuoreruokaa hamsterille
- pullollinen vettä, siitä riittää itselle ja tarvittaessa hamsterillekin
- välipalaa itselle ellei ole mahdollisuutta käydä syömässä kesken päivän
- teippi, näyttelynumerot on jotenkin kiinnitettävä boksin kanteen ja teippi on kroonisesti kateissa näyttelypaikalla
- kirja, internettabletti tai jokin muu ajanviete
- retkituoli tms jos ei muuten löydy istumapaikkoja
- muovipussi tai jokin muu pieneen tilaan menevä kassi siltä varalta, että kaikki palkinnot eivät mahdu muuten mukaan :)

Näyttelypostaus 6: loppuyhteenveto

Noita postauksia näyttelypaikalta on tullut useita, mutta koska käytössä oli ainoastaan kännykät ja Nokia N810-internettabletti eikä missään niistä ole sellainen näppäimistö, että niillä viitsisi kirjoittaa yhtään enempää kuin on ehdoton pakko, postaukset jäivät lyhyiksi. Tässä kuitenkin koko näyttelypäivän tunnelmat.

Jo aamulla kävi mielessä, että onkohan tämä nyt yhtään fiksu ajatus. Uniltaan herätelty Katariina ei olisi halunnut yhtään olla pienessä kuljetusboksissaan vaan ahtasi pesämateriaalit ja tarjotut ruuat poskiinsa ja lähti pakomatkalle. Pako ei kuitenkaan onnistunut, kas kun boksista ei hamsteri pääse kiemurtelemaan karkuun vaikka miten yrittäisi. Onneksi tänään ei ollut pahaa aamukarvaa!
Selvisimme kuitenkin kunnialla näyttelypaikalle asti, jonne oli ehkä viiden minuutin kävelymatka meiltä kotoa. Näyttelypaikalla saimme ulkomuotoluokan numerolapun boksin päälle ja jälki-ilmoittauduin myös lemmikkiluokkaan, vaikka aluksi jono tiskillä ei tuntunut vetävän yhtään ja ajattelin hiljaa mielessäni, että perhana, antaa olla. Ilmoittauduin kuitenkin.

Sitten odottelemaan. Syyrialaisia oli ulkomuotoluokassa tosiaan jotakuinkin 80 kappaletta ja Katariinalla oli numero 72, niin ettei ollut pelkoa siitä, että se olisi kovin nopeasti päässyt tuomarin arvioivan katseen alle. Katariinakin rauhoittui boksiinsa ja keräili pesätarpeensa pahvilaatikkoon, jonka olimme laittaneet sille pesäksi. Kun se lopulta rauhoittui, niin sen jälkeen unta riittikin ja se uinaili kaikessa rauhassa kuin paraskin näytelyveteraani.

Näyttelytila oli puolen päivän aikaan varsin kuuma ja tunkkainen, kääpiöiden lemmikkituomari sanoikin useaan otteeseen, että pitäkää huolta, etteivät hamsterit läkähdy. Moni kääpiöiden lemmikkiluokan osallistuja saikin huomautuksen siitä, ettei ollut tänään parhaimmillaan vaan vähän väsähtänyt. Koska Katariinan arvosteluvuoro oli niin loppupuolella, veimme sen hetkiseksi eteiseen, jossa oli viileämpää, kiitos tuulettimen ja auki olevan oven. Niin Katariinakin taisi vähän viilentyä, vaikkei se näyttänyt ainakaan kovasti kärsivän kuumuudesta. Kun tilan ikkuna saatiin auki ja varsinkin iltapäivän sadekuurojen aikana tilan lämpötila laski siedettäväksi ja ilmanala vähemmän tunkkaiseksi.

Katariina pääsikin ensimmäiseksi lemmikkituomarin arvosteltavaksi. Olin katsellut kauhusta kankeana, miten tuomari noin vain nappaa vieraan hamsterin käsiinsä, tarkistaa hampaat ja kaikki. Olin ihan varma, että Katariina esittää purevan mielipiteensä moisesta kauneusunien häirinnästä. Mutta ei! Se oli oikein kiltisti tuomareiden käsissä, ei edes yrittänyt tarjoilla hammaskalustoaan ja kaikin puolin se oli oma hurmaava itsensä.

Kädet täristen nappasin lemmikkiluokan arvostelukaavakkeen boksin päältä heti kun Katariinan boksi kannettiin tuomaripöydästä pois. Se näytti tältä:
Yleiskunto: erinomainen, varottava lihomista (toim. huom. juu, ei se laiha ainakaan ole!)
Turkki: puhdas ja pehmeä (toim. huom. kiitokset siitä kuuluu Katariinalle itselleen, sehän se turkkinsa hoitaa ja samettiturkiksi sitä tulee kotonakin sanottua)
Korvat, silmät, hampaat: kauniit suuret silmät
Kynnet: ok!
Käsiteltävyys: märätietoinen neiti, kuitenkin helppo käsitellä (toim. huom. siis tämähän on tiedetty kyllä koko ajan, että Katariina on kovin ponteva likka)
Yleisvaikutelma: kotiinvietävän oloinen <3 (toim. huom. onneksi ei tuomari kuitenkaan napannut Katariinaa mukaansa!)
Arvosana: erinomainen

Seurailinkin tuomaria kun hän arvosteli Katariinaa ja kyllä ensimmäinen kommentti boksin aukaistua oli, että onpas ihana. Hän pallottelikin Katariinaa pitkän aikaa käsissään ja vaikutti kovin ihastuneelta. Katariina tuotiin vielä toistamiseenkin tuomarin pöydälle kun hän valitsi lemmikkiluokan parhaita hamstereita ja pyysi assistenttia vielä ottamaan Katariinan pois boksista yhdessä muutaman muun hamsterin kanssa uudelleen katsomista varten.

Ulkomuotoluokan arvosteluun eli varsinaiseen missikisaan Katariina joutui melko nopeasti lemmikkiarvostelun jälkeen. Mieskin ehti kauppareissulta takaisin katsomaan Katariinan kohtalonhetkiä. Ulkomuototuomarinkin hyppysissä Katariina käyttäytyi oikein mallikelpoisesti. Arvostelukaavake ei kuitenkaan ollut niin ylistävä kuin lemmikkiluokassa:
Pää, silmät, korvat: pitkänomainen
Tyyppi: takapainoinen
Koko: hyvä
Perusväri, värimerkit, kuvio: hyvä hunaja, saisi olla paljon voimakkaampi kyyhkynharmaa
Turkki: hieno
Kunto: hieman tuhti
Luonne: hyvä
Arvosana: hyvä+
Lisäksi Katariina sai Laatu 1-maininnan, joka tarkoittaa sitä, että tuomarin mielestä on aivan jalostuskelpoinen yksilö ja jos nyt oikein muistan, niin tämä oikeuttaa myös rekisteröimään Katariinan SHY:n rekisteriin.
Eikä tässä vielä kaikki, ulkomuotoluokasta Katariina sai myös kunniamaininnan turkin tiheydestä ja laadusta. Oi että, olin jo tässä vaiheessa haljeta ylpeydestä.

Kun kaikki oli tuomaroitu, alkoi palkintojen jako. Syyrialaisten lemmikkiluokan palkinnot jaettiin heti lasten lemmikkiluokan jälkeen. Tuomari mainitsi antaneensa jokaiselle erinomaisen saaneelle joko kunniamaininnan tai PLH- (Paras Lemmikkihamsteri) sijat 1-5. Koska Katariina sai erinomaisen, jotain palkinnontynkää oli siis odotettavissa. Ja Katariinahan sai PLH1:n eli voitti koko syyrialaisten lemmikkiluokan! Olin haljeta ylpeydestä kun kävin pokkaamassa ruusukkeen, ensimmäisen. Luokan voitto tarkoitti myös sitä, että Katariina pääsi lemmikkiluokkien BIS-kehään, johon osallistuivat kaikkien kolmen lemmikkiluokan (kääpiöt, syyrialaiset, lasten lemmikki) voittajat. Siellä Katariina sijoittui toiseksi ja sai toisen ruusukkeensa.

Ulkomuotoluokasta en odottanut mitään, mutta jäimme silti kuuntelemaan palkintojenjaon. Yllätys oli suuri kun Katariina nappasi koestandardiluokassa voiton, tosin siinä oli vain 3 osallistujaa. Sertiä Katariina ei saanut, mutten ihmettelekään sitä yhtään, ei tuo arviointi niin huikaiseva ollut. Taas tuli ruusuke ja myös ruokapalkinto, pussillinen jotain herkkua ja Piltti-purkki. Ja myös pääsy koe-/ei-standardiluokkien BIS-kehään. Siellä Katariina jäi viimeiseksi, neljänneksi, mutta ruusuke tuli silti.

Niin, että meidän tyttö nappasi neljä ruusuketta ja mainetta ja kunniaa roppakaupalla. Sitä ei voi ylpeämpi enää ollakaan! Meillä on maailmantähti dunassa! Tähti itse muuten vetäytyi kiitollisena nukkumaan pesäänsä pitkän ja häirinnäntäyteisen päivän jälkeen ja saa nyt paljon hyvää ruokaa ja nukkua niin pitkään iltaan kuin haluaa.

Kaikkinensa päivä oli kiva, mutta pitkänlainen ja seisoskelu ja käveleskely tuntuu jaloissa. Näytteillä oli paljon ihania, upeita ja söpöjä hamstereita ja talvikkokuumeeni ei ota laantuakseen nyt kun näin niitä pikkusöpöläisiä ihan elävänäkin. Oikein ihania pikkuisia veijareita! Yllätys oli se, miten paljon aikuisia paikalla oli. Hamsteriharrastushan yleensä mielletään aika lailla pikkulasten hommaksi (mitä se suinkaan ei siis ole!), mutta tuolla oli mukana paljon aikuisia ihmisiä, jos toki oli nuoria ja lapsiakin.
Onnittelut meidän puolesta kaikille, jotka menestyivät näyttelyissä! Ja vaikka menestystä ei olisi tullutkaan, niin tietäähän sen jo muutenkin, että se oma hamsteri on kuitenkin aina kaikkein parhain.

Valokuvauksen puolesta näyttelyt eivät ole maailman paras paikka kuvata, mutta tässä muutamia, lähinnä suloisimpia nukkuma-asentoja

Ruusukkeita oli tarjolla varsin runsaasti.


Katariina itse ottaa lunkisti.


Tässä oli tummasävyinen, pitkäkarvainen hamsteri, joka nukkui tassut lasia vasten.


Täplikäs hamsteri lähellä Katariinan boksia veteli sikeitä.


Tämä kaveri ei turhia stressaa!

Näyttelypostaus 5

Katariina tuli toiseksi lemmikkien BIS-kehässä ja nappasi voiton koe-standardiluokassa muttei saanut sertifikaattia. Nyt vielä ulkomuotoluokan BIS-kehä.

Näyttelypostaus 4

Katariina voitti lemmikkiluokan ja osallistuu BIS-kehään. Ruusuke tuli, nyt jännätään tuleeko lisää.

Näyttelypostaus 3

Lemmikkiluokan arvostelu on takana! Katariina sai kokonaisarvosanaksi erinomainen, joka on paras. Kunto on kuulemma hyvä, turkki hieno ja määrätietoinen, mutta helppo käsitellä. Loppukommentt oli että kotiinvietävän oloinen.

Näyttelypostaus 2

Katariinaa ei ole vielä arvosteltu, syyrialaisia on ilmoitettu mukaan tosiaan suunnilleen kahdeksankymmentä ja Katariinan numero on 72. Tässä on siis vielä odottelemista kun nyt on menossa numero 50.
Näyttelytila on valitettavan kuuma ja tunkkainen. Katariinan kanssa kävimme vähän vilvoittelemassa eeteisessä, missä on viileämpää.

Näyttelypostaus 1

Näyttelypaikalla ollaan ja Katariina on ilmoitettu myös lemmikkiluokkaan. Katariina ei aluksi oikein arvostanut pientä näyttelyboksiaan vaan riekkui siellä ruuat poskissa. Nyt se on kuitenkin tyytynyt kohtaloonsa ja nukkuu boksissa kuin parempikin näyttelyveteraani.
Täällä on mahdottoman paljon ihania hamstereita, syyrialaisia on joka väriä ja turkkia. Kääpiöitä en ole ehtinyt vielä paljon katsoakaan.

I'm SO ready to show!

© KH


© KH
Mitä luulette, voiko ylipäänsä kukaan vastustaa näin viehkeää neitiä? No, se nähdään huomenna. Pitäkää peukut pystyssä Katariinan puolesta!