Lähetin juuri ilmoittautumiseni PiNan järjestämiin näyttelyihin 13.6. Siellä on lemmikkiluokat hamstereille ja vaikka tuomaria ei olekaan vielä ilmoitettu, ajattelin että kaiketi nuo molemmat tytöt voi sinne viedä esitteille. Loviisa on tuolloin 2 kuukautta ja 8 päivää, eli nipin napin näyttelyikäinen (raja on 2kk) ja tuo näyttely saa toimia Loviisan debyyttinä. Katsotaan sitten, miten se pikku elohopeaneiti käyttäytyy.
Loviisan väristä on muuten juteltu SHY:n foorumilla ja se ei lienekään vn cinnamon umborous kuten alunperin arveltiin vaan todennäköisesti cinnamon valkokirjokilpikonna, käsittääkseni joko umborousilla tai ilman. Kilpikonnan keltaisia laikkuja ei turkissa kyllä näy, mutta tuo perusväri on niin lähellä keltaista, että vaikea niitä olisi erottaakaan sieltä.
Hunaja umboroustakin ehdotettiin väriksi ja geneettisesti se olisi kai sopinutkin, mutta pohjakarvan sinertävä väri paljasti, ettei se ole hunaja. Hunajan pohjakarva olisi vaalea, kun taas cinnamonilla se on sinertävä, sellainen teräksenharmaa. Ongelmana tässä on kuitenkin se, että käsittääkseni cinnamon vkkk menee näyttelyissä standardi-luokkaan, mutta cinnamon vkkk umborous on ei-standardiväri. Jos Loviisaa nyt ylipäänsä tullaan näyttelyttämään yhtään enempää, niin tuo väri pitäisi kyllä selvittää, että tietää edes mihin luokkaan se menee. Lemmikkinäyttelyissä ei värillä ole väliä.
30.5.10
Uusia juttuja
Se on aina hieno asia kun lapsukaiset oppivat uusia juttuja.
Loviisa oppi eilen, mikä on juoksupyörän tarkoitus: vauhti! Se on parina iltana ulkoiluaitauksessaan vähän kokeillut sitä pyörää, muttei ole oikein saanut juonesta kiinni. Eilen illalla kuitenkin alkoi löytyä vauhtiakin pyörän kanssa. Sitä Loviisa ei ihan vielä tajua, että vaikka kuinka juoksisi, niin aina lopulta kuitenkin päätyy samaan paikkaan. Juoksupyörä ei ole sen häkissä, vaan juoksuaitauksessa tarjolla käytettäväksi iltaulkoilun yhteydessä.
Ja oppi se toisenkin asian jo toissailtana. Nimittäin sen, että kiipeämällä voi päästä pois aitauksesta. Tosin ei se kauas pääse, aina on kädet ottamassa vastaan ja nostamassa karkulaisen takaisin aitaukseen. Mutta vahtimatta sitä ei voi tuohon aitaukseen jättää hetkeksikään. Tuon konstin se kyllä olisi voinut jättää opettelematta, mutta myöhäistä se nyt on.
Painoakin on kertynyt taas ja 120 grammaa meni jo rikki. Eilisen paino oli 122 grammaa.
Loviisa oppi eilen, mikä on juoksupyörän tarkoitus: vauhti! Se on parina iltana ulkoiluaitauksessaan vähän kokeillut sitä pyörää, muttei ole oikein saanut juonesta kiinni. Eilen illalla kuitenkin alkoi löytyä vauhtiakin pyörän kanssa. Sitä Loviisa ei ihan vielä tajua, että vaikka kuinka juoksisi, niin aina lopulta kuitenkin päätyy samaan paikkaan. Juoksupyörä ei ole sen häkissä, vaan juoksuaitauksessa tarjolla käytettäväksi iltaulkoilun yhteydessä.
Ja oppi se toisenkin asian jo toissailtana. Nimittäin sen, että kiipeämällä voi päästä pois aitauksesta. Tosin ei se kauas pääse, aina on kädet ottamassa vastaan ja nostamassa karkulaisen takaisin aitaukseen. Mutta vahtimatta sitä ei voi tuohon aitaukseen jättää hetkeksikään. Tuon konstin se kyllä olisi voinut jättää opettelematta, mutta myöhäistä se nyt on.
Painoakin on kertynyt taas ja 120 grammaa meni jo rikki. Eilisen paino oli 122 grammaa.
26.5.10
Loviisan kuulumisia ja vähän Hilmankin
Loviisasta on tullut jo iso tyttö! Tai ainakin melkein iso, tämän päivän paino oli 117 grammaa. Paino on ollut tasaisessa noususuunnassa, paitsi toissapäivänä, jolloin tuli jostain syystä vähän takapakkia ja paino oli pudonnut edelliseltä päivältä. En tiedä mikä tähän oli syynä, mutta nyt suunta on jatkunut taas nätisti ylöspäin. Tietenkään mittaukset eivät ole ihan grammalleen tarkkoja, kun mitattava kohde on hieman liikkuvaista sorttia ja mittaustuloksissa on helposti virhemarginaali ± 2g.
Juttelin viikonloppuna Minskin kanssa, joka on kasvattanut useita poikueita ja hänen mukaansa tämän ikäiselle hamsterille on vallan hyvä kasvuvauhti 2-3 grammaa päivässä. Sen verran Loviisakin on kartuttanut painoaan. Saa nähdä, saammeko aikaiseksi jollain konstilla tehdä netissä näkyvän, punnitusten mukaan päivittyvän kasvukäyrän Loviisasta. Oli vähän suunnitelmissa sellainen.
Olemme alkaneet ulkoiluttaa Loviisaa pikkudunan lisäksi myös isommassa aitauksessa, jossa se pääsee paremmin liikunnan makuun. Isossa aitauksessa vain on se huono puoli, että siellä ei meidän kädet kiinnosta lainkaan ja käsittelyharjoituksia varten Loviisa saa viettää aikaansa edelleen myös pikkudunassa. Eilen esittelimme Loviisalle ensimmäistä kertaa myös juoksupyörän siellä ulkoiluaitauksessa, mutta ihan vielä se hoksannut ainakaan täysin jutun ideaa.
Pikkudunassa Loviisa suorastaan rakastaa käsiä, se on melkein jatkuvasti tassut ojossa odottamassa, että joku käsi tulisi. Tietenkin sillä on toiveissa, että jos vaikka vahingossa pääsisi karkuun käsiä pitkin kiipeilemällä. Sitä ei onneksi ole tapahtunut (koputetaanpas puuta), mutta tarkkana sen kanssa saa olla, sen verran vikkelä kaveri se on.
Yleensä annan Loviisan kiivetä vähän matkaa kättä pitkin ja nappaan sen siitä käsivarrelta sitten toisella kädellä ja pallottelen sitä vähän aikaa käsissäni ennen kuin lasken sen takaisin dunaan. Se sujuu oikein hyvin, mutta edelleenkään Loviisa ei pidä yhtään siitä, että se tullaan maasta nappaamaan käsiin. Sitä pitäisi harjoitella kovasti, mutta milläs harjoittelet, kun mokomaa pikkuviikaria ei ole toiveissakaan saada kiinni. Se osaa kyllä väistää nappausta suunnittelevan käden.
Sen sijaan putkeenmenon se on oppinut melkeinpä kiitettävästi. Nostan Loviisan nimittäin aina pois dunasta ja takaisin dunaan talouspaperiputken avulla. Otan putken käteen ja tarjoilen sen toista päätä Loviisalle, joka sinne hyvin nopeasti vilahtaakin. Sitten laitan kädet molempien päiden eteen ja nostan putkilon pois. Sillä tavalla Loviisan siirtely sujuu turvallisesti ja mukavasti. Paitsi ne pari kertaa, jolloin L. on koittanut hampaitaan kämmeneen siltä varalta, että tielle tullut este olisi jyrsittävissä pois... No, onneksi se ei ole kovaa haukannut.
Pari iltaa sitten Loviisalla oli myös ensimmäinen aivan selkeä kiima. Se on haiskahdellut joinain iltoina, mutta nyt maanantaina se ei niinkään haissut, mutta jäykisteli heti kun vähän koskikin siihen. Sen illan käsittelyharjoitukset jäivätkin vähälle, eihän siitä tullut mitään, kun toinen tönöttää jatkuvasti häntä pystyssä.
Hilmasta ja sen jyrsimispuuhista sunnuntain näyttelyissä on tullut yleinen naurunaihe kyseisen näyttelyn keskustelussa. Kaikkien sen touhun nähdeiden mielestä se oli koko näyttelyn hauskin hamsteri. Tässä muutama lainaus:
Mietinkin tässä, että jos niissä 13.6. PiNan näyttelyissä on kääpiöillä sama tuomari (Saana Kankare), niin kehtaankohan minä viedä Hilmaa sinne näytille lainkaan. Ei muuten, mutta jos (ja todennäköisesti kun) se pitää samanlaista veuhtaamista, niin tuomari varmasti tunnistaa, kuka on kyseessä...
Hilma on Loviisan tulon myötä päässyt herkuttelemaan. Katariinan aikanahan meillä ei ollut mössöjä tarjolla kuin ehkä kerran tai pari viikossa, ei aina niinkään usein. Nyt erilaisia mössöjä on melkein joka ilta ja monessa niistä on myös lihaa mukana tai sitten mukana tulee maitorahkaa tai juustoa, kasvava hamsteri tarvitsee ravitsevaa ruokaa. Kun Loviisalle kerran lastataan tällaiset herkkuateriat, Hilmakin saa niistä osansa. Mössöjen kanssa on tietysti se, että ne kestävät jääkaapissa avattuina vain pari vuorokautta ja koska yhdelle hamsterille ei edes pieni purkki mene parin, kolmen illan aikana, niin osa on pakko pakastaa. Antamalla myös Hilmalle mössöjä, vähennän tuota pakastettavan mössön määrää, koska inhoan folioiden ja muovipussien kanssa nysväämistä (pakkaan näet mössöt kerta-annoksina folioon tai pieneen muovipussiin.
Juttelin viikonloppuna Minskin kanssa, joka on kasvattanut useita poikueita ja hänen mukaansa tämän ikäiselle hamsterille on vallan hyvä kasvuvauhti 2-3 grammaa päivässä. Sen verran Loviisakin on kartuttanut painoaan. Saa nähdä, saammeko aikaiseksi jollain konstilla tehdä netissä näkyvän, punnitusten mukaan päivittyvän kasvukäyrän Loviisasta. Oli vähän suunnitelmissa sellainen.
Olemme alkaneet ulkoiluttaa Loviisaa pikkudunan lisäksi myös isommassa aitauksessa, jossa se pääsee paremmin liikunnan makuun. Isossa aitauksessa vain on se huono puoli, että siellä ei meidän kädet kiinnosta lainkaan ja käsittelyharjoituksia varten Loviisa saa viettää aikaansa edelleen myös pikkudunassa. Eilen esittelimme Loviisalle ensimmäistä kertaa myös juoksupyörän siellä ulkoiluaitauksessa, mutta ihan vielä se hoksannut ainakaan täysin jutun ideaa.
Pikkudunassa Loviisa suorastaan rakastaa käsiä, se on melkein jatkuvasti tassut ojossa odottamassa, että joku käsi tulisi. Tietenkin sillä on toiveissa, että jos vaikka vahingossa pääsisi karkuun käsiä pitkin kiipeilemällä. Sitä ei onneksi ole tapahtunut (koputetaanpas puuta), mutta tarkkana sen kanssa saa olla, sen verran vikkelä kaveri se on.
Yleensä annan Loviisan kiivetä vähän matkaa kättä pitkin ja nappaan sen siitä käsivarrelta sitten toisella kädellä ja pallottelen sitä vähän aikaa käsissäni ennen kuin lasken sen takaisin dunaan. Se sujuu oikein hyvin, mutta edelleenkään Loviisa ei pidä yhtään siitä, että se tullaan maasta nappaamaan käsiin. Sitä pitäisi harjoitella kovasti, mutta milläs harjoittelet, kun mokomaa pikkuviikaria ei ole toiveissakaan saada kiinni. Se osaa kyllä väistää nappausta suunnittelevan käden.
Sen sijaan putkeenmenon se on oppinut melkeinpä kiitettävästi. Nostan Loviisan nimittäin aina pois dunasta ja takaisin dunaan talouspaperiputken avulla. Otan putken käteen ja tarjoilen sen toista päätä Loviisalle, joka sinne hyvin nopeasti vilahtaakin. Sitten laitan kädet molempien päiden eteen ja nostan putkilon pois. Sillä tavalla Loviisan siirtely sujuu turvallisesti ja mukavasti. Paitsi ne pari kertaa, jolloin L. on koittanut hampaitaan kämmeneen siltä varalta, että tielle tullut este olisi jyrsittävissä pois... No, onneksi se ei ole kovaa haukannut.
Pari iltaa sitten Loviisalla oli myös ensimmäinen aivan selkeä kiima. Se on haiskahdellut joinain iltoina, mutta nyt maanantaina se ei niinkään haissut, mutta jäykisteli heti kun vähän koskikin siihen. Sen illan käsittelyharjoitukset jäivätkin vähälle, eihän siitä tullut mitään, kun toinen tönöttää jatkuvasti häntä pystyssä.
Hilmasta ja sen jyrsimispuuhista sunnuntain näyttelyissä on tullut yleinen naurunaihe kyseisen näyttelyn keskustelussa. Kaikkien sen touhun nähdeiden mielestä se oli koko näyttelyn hauskin hamsteri. Tässä muutama lainaus:
Ammie: Toinen hamsteri, joka mulle jäi mieleen, oli Sirpan talvikko, joka oli aivan ihana tapaus. Voi jösses sillä veijarilla riitti puhtia ja intoa tuhota sitä wc-paperirullaa ja ei siltä tyylipisteitäkään voi vähentää.
Minski: ...millä tyylillä ja vauhdilla Hilma sen homman teki; aaina vaan uudestaan pahviputken sisään, käännös selälleen ja hampailla hirvee putken järsintä selällään maaten, sitten pois putkesta, kierros boksia ympäri ja taas selälleen putken sisään järsimään, tätä toistui varmaan kymmenisen kertaa. Ja kaikki oli Marlan "syytä", joka assarina kantoi boksia ja Hilma oli siellä putken sisässä silloin ja se putki vähän keikahti ja Hilma pyörähti siellä putkessa ja sitten se päätti kostaa koko episodin putkelle.
Mietinkin tässä, että jos niissä 13.6. PiNan näyttelyissä on kääpiöillä sama tuomari (Saana Kankare), niin kehtaankohan minä viedä Hilmaa sinne näytille lainkaan. Ei muuten, mutta jos (ja todennäköisesti kun) se pitää samanlaista veuhtaamista, niin tuomari varmasti tunnistaa, kuka on kyseessä...
Hilma on Loviisan tulon myötä päässyt herkuttelemaan. Katariinan aikanahan meillä ei ollut mössöjä tarjolla kuin ehkä kerran tai pari viikossa, ei aina niinkään usein. Nyt erilaisia mössöjä on melkein joka ilta ja monessa niistä on myös lihaa mukana tai sitten mukana tulee maitorahkaa tai juustoa, kasvava hamsteri tarvitsee ravitsevaa ruokaa. Kun Loviisalle kerran lastataan tällaiset herkkuateriat, Hilmakin saa niistä osansa. Mössöjen kanssa on tietysti se, että ne kestävät jääkaapissa avattuina vain pari vuorokautta ja koska yhdelle hamsterille ei edes pieni purkki mene parin, kolmen illan aikana, niin osa on pakko pakastaa. Antamalla myös Hilmalle mössöjä, vähennän tuota pakastettavan mössön määrää, koska inhoan folioiden ja muovipussien kanssa nysväämistä (pakkaan näet mössöt kerta-annoksina folioon tai pieneen muovipussiin.
Yön pimeydessä talvikko vaanii saalistaan...
Tällä kertaa lievästi epäonnistuneessa, mutta ah niin taiteellisessa kuvassa talvikkomme Hilma:
23.5.10
PiNan lemmikkinäyttelyt tänään
Tänään pidettiin mainostamani lemmikkinäyttelyt Ikurin Virelässä. Meidän Hilma oli siellä kilpailemassa kääpiöluokassa, joita oli ilmoitettu mukaan vain kahdeksan, mutta seitsemän taisi lopulta saapua paikalle. Olin niin tohkeissani, etten muistanut napsia tytön kynsiä ennen arvostelun alkua, saati pyytää ketään kokeneempaa talvikkoihmistä näyttämään miten leikkaus pitäisi oikeaoppisesti tehdä (ts. miten se räpistäjä pidetään paikoillaan, niin että varpaat olisivat saksien ulottuvilla).
Olin ilmoittanut itseni nakkilistalle työtehtäviä silmällä pitäen. Hamstereille oli sihteeri ja halukkaita assistentteja ilmoittautunut kyllä, muilla lajeilla sen sijaan oli vähän pulaa. Minä päädyin sitten yhden kanituomarin sihteeriksi. Kanituomareita oli paikalla onneksi kolme kappaletta, kullekin tuli reilu 30 kania arvosteltavaksi eli ei mikään kohtuuton homma. Minullahan ei ole mitään käsitystä kaneista, mutta sihteerinhomma kyllä sujui suomenkielisen tuomarin kanssa. Vaikka huomasin vastailevani kirjoittamisen lomassa: "Yes... yes... yes..." Suloisia kaneja siellä oli, ei käy kiistäminen, mutta kyllä minä pysyttelen näissä hamstereissa silti.
Kaninkarvoja on nyt silmissä, suussa, nenässä ja vaatteista en halua edes puhua. Monella kanilla oli karvanlähtöä menossa ja turkki tutkittiin tarkoin, joten niitä karvoja oikeasti pölisi ympäriinsä.
Hilma oli aamulla vähintäänkin kummastunut kun tulin kopistelemaan sitä ulos mökistään puoli yhdeksän kierteillä. Sitten alkoikin The Hilma Show, joka jatkui kai aina siihen asti, kunnes tuomarointi oli ohitse. Se ei menomatkalla rauhoittunut nukkumaan ollenkaan vaan puuhaili ahkerasti kuljetusboksissaan. Tuomarin se hurmasi makaamalla vessapaperiputkessa selällään jyrsien sitä ja tuomarin käsissä se vilisti siihen malliin, että tuomari vertasi sitä roborovskeihin (kääpiölajeista kaikkein vilkkain).
Arvostelu näytti tältä:
Yleiskunto: Ikäisekseen erinomaisessa kunnossa, oikean korvan takana pari rupea, jotka ovat jo parantumaan päin
Turkki: Jo hieman iän tuomaa harvenemista, muuten mukavassa kunnossa
Korvat, silmät, hampaat: Hampaat ok, korvat löytyy, kauniit nappisilmät
Kynnet: Leikkaamisen varaa
Käsiteltävyys: Todella energinen pakkaus. Antaa käsitellä hyvin ja on kiltti
Yleisvaikutelma: Ennen boksista ottoa hamsteri huvitti itseään syömällä pahviputkea selällään.
Ja kokonaisarvosanaksi tuli erittäin hyvä - (tuo miinus saattoi tulla noista kynsistä, joten se menee minun piikkiini).
Niin että meillä on varsin pirteä, vetreä ja hyvässä kunnossa oleva veteraanitalvikko. Se lämmitti mieltä kovasti. Sijoitusta noilla arvosanoilla ei kuitenkaan tullut, mutta pienen erikoispalkinnon se sai tuon jyrsimistouhunsa takia. Kotiintuomisina oli siis pikkuinen ruusuke ja tuollainen puuhaporkkana. Hyvä Hilma!
Olin ilmoittanut itseni nakkilistalle työtehtäviä silmällä pitäen. Hamstereille oli sihteeri ja halukkaita assistentteja ilmoittautunut kyllä, muilla lajeilla sen sijaan oli vähän pulaa. Minä päädyin sitten yhden kanituomarin sihteeriksi. Kanituomareita oli paikalla onneksi kolme kappaletta, kullekin tuli reilu 30 kania arvosteltavaksi eli ei mikään kohtuuton homma. Minullahan ei ole mitään käsitystä kaneista, mutta sihteerinhomma kyllä sujui suomenkielisen tuomarin kanssa. Vaikka huomasin vastailevani kirjoittamisen lomassa: "Yes... yes... yes..." Suloisia kaneja siellä oli, ei käy kiistäminen, mutta kyllä minä pysyttelen näissä hamstereissa silti.
Kaninkarvoja on nyt silmissä, suussa, nenässä ja vaatteista en halua edes puhua. Monella kanilla oli karvanlähtöä menossa ja turkki tutkittiin tarkoin, joten niitä karvoja oikeasti pölisi ympäriinsä.
Hilma oli aamulla vähintäänkin kummastunut kun tulin kopistelemaan sitä ulos mökistään puoli yhdeksän kierteillä. Sitten alkoikin The Hilma Show, joka jatkui kai aina siihen asti, kunnes tuomarointi oli ohitse. Se ei menomatkalla rauhoittunut nukkumaan ollenkaan vaan puuhaili ahkerasti kuljetusboksissaan. Tuomarin se hurmasi makaamalla vessapaperiputkessa selällään jyrsien sitä ja tuomarin käsissä se vilisti siihen malliin, että tuomari vertasi sitä roborovskeihin (kääpiölajeista kaikkein vilkkain).
Arvostelu näytti tältä:
Yleiskunto: Ikäisekseen erinomaisessa kunnossa, oikean korvan takana pari rupea, jotka ovat jo parantumaan päin
Turkki: Jo hieman iän tuomaa harvenemista, muuten mukavassa kunnossa
Korvat, silmät, hampaat: Hampaat ok, korvat löytyy, kauniit nappisilmät
Kynnet: Leikkaamisen varaa
Käsiteltävyys: Todella energinen pakkaus. Antaa käsitellä hyvin ja on kiltti
Yleisvaikutelma: Ennen boksista ottoa hamsteri huvitti itseään syömällä pahviputkea selällään.
Ja kokonaisarvosanaksi tuli erittäin hyvä - (tuo miinus saattoi tulla noista kynsistä, joten se menee minun piikkiini).
Niin että meillä on varsin pirteä, vetreä ja hyvässä kunnossa oleva veteraanitalvikko. Se lämmitti mieltä kovasti. Sijoitusta noilla arvosanoilla ei kuitenkaan tullut, mutta pienen erikoispalkinnon se sai tuon jyrsimistouhunsa takia. Kotiintuomisina oli siis pikkuinen ruusuke ja tuollainen puuhaporkkana. Hyvä Hilma!
21.5.10
PiNan lemmikkinäyttelyt 13.6. Tampereella
Pirkanmaan Nakertajat järjestävät 13.6. jyrsijänäyttelyn (lemmikkiluokat) Tampereella, Ikurin Virelässä (Tuohikorventie 27-29) eli samassa paikassa kuin ensi sunnuntainkin näyttelyt.
Hamstereiden tuomarista ei ole vielä tietoa, mutta jos se on SHY:n virallinen tuomari, niin luultavasti lähden tuonne. Loviisa olisi silloin jo yli kaksikuinen ja siis osallistumiskelpoinen. Tuo lemmikkiluokka voisi siis toimia neidin näyttelydebyyttinä, jos muuten tuntuu siltä, että se kannattaisi ottaa mukaan. Hilmasta saan arvion nyt sunnuntaina ja sen jälkeen katson, onko mitään järkeä viedä sitä esitteille toistamiseen.
Tuon ensi sunnuntain näyttelyn eläinmäärät julkistettiin. Syyrialaisia on 25 kappaletta ja kääpiöitä vain 8. Tosin tuomarina toimii yksi Tampereen alueen suurimmista kääpiökasvattajista ja luonnollisesti hän ei voi tuoda näyttelyyn omia hamstereitaan. Muistissa on vielä hyvin PetExpon satapäinen osallistujamäärä, joten tällaiset pikkunäyttelyt saadaan pidettyä varmasti varsin nopeasti.
Tällä kertaa hamsterituomarilla on jo valmiiksi sihteeri ja assistentti, mutta muilla lajeilla (kanit, chinchillat, hiiret, rotat, ilmeisesti myös gerbiilit) on kuulemma heikommin saatavilla assistentteja ja ehkä sihteereitäkin. Ilmoittauduin jo vapaaehtoiseksi sihteeriksi muille paitsi kaneille. Kaneja on näet ilmoitettu näyttelyyn toista sataa ja kiitos, mutta en minä sellaista ala sihteeröimään, kun ei kerran ole pakko. Kanien assistentti myös kantaa eläimet itse tuomarin pöydälle ja takaisin ja sitäkään minä en ala tehdä. En ole ikinä koskenut kaneihin, joten voisi olla vähän harjoittelua se homma... Muilla jyrsijöillä assarointi toimii kaiketi samalla tavalla kuin hamstereillakin.
Hamstereiden tuomarista ei ole vielä tietoa, mutta jos se on SHY:n virallinen tuomari, niin luultavasti lähden tuonne. Loviisa olisi silloin jo yli kaksikuinen ja siis osallistumiskelpoinen. Tuo lemmikkiluokka voisi siis toimia neidin näyttelydebyyttinä, jos muuten tuntuu siltä, että se kannattaisi ottaa mukaan. Hilmasta saan arvion nyt sunnuntaina ja sen jälkeen katson, onko mitään järkeä viedä sitä esitteille toistamiseen.
Tuon ensi sunnuntain näyttelyn eläinmäärät julkistettiin. Syyrialaisia on 25 kappaletta ja kääpiöitä vain 8. Tosin tuomarina toimii yksi Tampereen alueen suurimmista kääpiökasvattajista ja luonnollisesti hän ei voi tuoda näyttelyyn omia hamstereitaan. Muistissa on vielä hyvin PetExpon satapäinen osallistujamäärä, joten tällaiset pikkunäyttelyt saadaan pidettyä varmasti varsin nopeasti.
Tällä kertaa hamsterituomarilla on jo valmiiksi sihteeri ja assistentti, mutta muilla lajeilla (kanit, chinchillat, hiiret, rotat, ilmeisesti myös gerbiilit) on kuulemma heikommin saatavilla assistentteja ja ehkä sihteereitäkin. Ilmoittauduin jo vapaaehtoiseksi sihteeriksi muille paitsi kaneille. Kaneja on näet ilmoitettu näyttelyyn toista sataa ja kiitos, mutta en minä sellaista ala sihteeröimään, kun ei kerran ole pakko. Kanien assistentti myös kantaa eläimet itse tuomarin pöydälle ja takaisin ja sitäkään minä en ala tehdä. En ole ikinä koskenut kaneihin, joten voisi olla vähän harjoittelua se homma... Muilla jyrsijöillä assarointi toimii kaiketi samalla tavalla kuin hamstereillakin.
19.5.10
Loviisa kasvaa melkein silmissä
Punnitsin Loviisan taas tänään parin päivän tauon jälkeen. Nyt meni jo 100 grammaa rikki, tänään painoa oli 102 grammaa! Varsin hurjaa vauhtia tuo pikkuinen kasvaa. Tai enhän minä tiedä, kun en tiedä millaista vauhtia hamsterien kuuluu kasvaa tässä iässä. Pitäisi ehkä kysellä joltain kasvattajalta tai pitkäaikaiselta harrastajalta, ovatko he pitäneet minkäänlaista kirjaa hamsterinpoikasten kasvamisesta ja miltä käyrä näyttää tässä 5-6 viikon kohdalla.
Ja muuttuu muutenkin, huomasin tänään, että sen silmät alkavat olla enemmän mustat kuin punaiset. Meille tullessaan Loviisan silmät olivat selkeän punaiset, mutteivät enää. Vaan niinpä Loviisa täyttikin viime maanantaina 6 viikkoa.
Hilmakin muuten joutui punnitukseen. Sen paino on lähestulkoon sama kuin muutama viikko sitten, tänään se oli 54 grammaa.
Ja muuttuu muutenkin, huomasin tänään, että sen silmät alkavat olla enemmän mustat kuin punaiset. Meille tullessaan Loviisan silmät olivat selkeän punaiset, mutteivät enää. Vaan niinpä Loviisa täyttikin viime maanantaina 6 viikkoa.
Hilmakin muuten joutui punnitukseen. Sen paino on lähestulkoon sama kuin muutama viikko sitten, tänään se oli 54 grammaa.
18.5.10
Uusi hamsteriblogi
Löysin yllättäen SHY:n foorumin kautta kiinnostavan hamsteriblogin: Satumetsän Vein Anterior ja Sigfrid. Blogissa seikkailee viime marraskuussa syntynyt pk vn kyyhkynharmaa syyrialaispoika Satumetsän Vein Anterior eli Java ja robotyttö Sigfrid. Blogi keskittyy enimmäkseen kuviin ja onpa nuo molemmat hamsterit varsin kuvauksellisia!
Itse mietiskelin, että miksi ihmeessä tuo Satumetsän Vein Anterior kuulostaa niin tutulta, mutta helmikuussa PiNan näyttelyissä Lempäälässä se oli blogin mukaan lemmikkiluokassa paras nuori ja tuomarin suosikki. Ja nimen perusteella luulen, että Javan veli lienee Satumetsän Vein Digitalis, joka puolestaan oli samassa näyttelyssä lyhytkarvaisten syyristen ulkomuotoluokassa (jonka minä sihteeröin) tuomarin suosikki ja KUMAnkin sai.
Itse mietiskelin, että miksi ihmeessä tuo Satumetsän Vein Anterior kuulostaa niin tutulta, mutta helmikuussa PiNan näyttelyissä Lempäälässä se oli blogin mukaan lemmikkiluokassa paras nuori ja tuomarin suosikki. Ja nimen perusteella luulen, että Javan veli lienee Satumetsän Vein Digitalis, joka puolestaan oli samassa näyttelyssä lyhytkarvaisten syyristen ulkomuotoluokassa (jonka minä sihteeröin) tuomarin suosikki ja KUMAnkin sai.
17.5.10
Päivän Loviisa
Loviisa on meillä ollut nyt viikon ja päivän. Ilta illalta se tulee vain rohkeammaksija rohkeammaksi, tänään sain jo ihan oikeasti pideltyä sitä käsissäni vähän pidemmän aikaa kuin vain sen sekunnin, ennen kuin Loviisa tajuaa, mitä tapahtui.
Ja kasvanutkin se on! Viikossa on tullut yli 10 grammaa painoa lisää, eilisen tulos oli nimittäin 95 grammaa. No, kyllä ruoka maistuukin siihen tahtiin, etten ihmettele yhtään.
Ja kasvanutkin se on! Viikossa on tullut yli 10 grammaa painoa lisää, eilisen tulos oli nimittäin 95 grammaa. No, kyllä ruoka maistuukin siihen tahtiin, etten ihmettele yhtään.
14.5.10
Loviisa: tutustumista ja käsittelyharjoituksia
Olemme ensimmäistä iltaa lukuunottamatta (tosin Loviisa teki silloinkin sen omaehtoisen tutustumis-/karkausyrityksen) käsitelleet Loviisaa joka ilta. Pikkudunassa on meidän "hamsterinkesytysaitaus", olemme nostaneet Loviisan sinne ja sieltä pois pahviputken avulla. Käsiin sitä ei uskalla vielä ottaa, se on sen verran livakasti liikkuva otus ja täysin arvaamaton liikkeissään.
Aluksi Loviisa vähän ujosteli meidän käsiä, ei suoranaisesti pelännyt, mutta vähän vältteli. Aina kuitenkin ajan kuluessa se on hoksannut, että kättä pitkin pääsee ylöspäin = karkuun ja kerta kerralta se on aina vain nopeammin tullut kiipeilemään kättä pitkin. Eilen silittelin sitä jo vähäsen, noin ohimennen kun se yritti jyrsiä dunan juomapulloaukkoa. Pari kertaa tein myös pienen nappauksen, otin Loviisaa kiinni vartalon ympäriltä. Se ei tuntunut oikein kunnolla edes huomaavan moista, se oli niin keskittynyt dunan jyrsimiseen.
Tänään taas jatkettiin siitä mihin eilen jäätiin. Tällä kertaa saimme kumpikin miehen kanssa jo silitellä sitä enemmän, edelleen eniten silloin kun se on jyrsimässä eli teoriassa ainakin vähän aikaa paikoillaan. Ja useita kertoja saimme jo otettua sen käteenkin lyhyeksi ajaksi eikä Loviisa ollut moksiskaan. Rohkea tyttö se on ja kaikin tavoin vaikuttaa mukavalta pikkukaverilta. Hieno lemmikkihamsteri me siitä vielä saadaan.
Tässä vielä parsakaalikuva parin päivän takaa.
Aluksi Loviisa vähän ujosteli meidän käsiä, ei suoranaisesti pelännyt, mutta vähän vältteli. Aina kuitenkin ajan kuluessa se on hoksannut, että kättä pitkin pääsee ylöspäin = karkuun ja kerta kerralta se on aina vain nopeammin tullut kiipeilemään kättä pitkin. Eilen silittelin sitä jo vähäsen, noin ohimennen kun se yritti jyrsiä dunan juomapulloaukkoa. Pari kertaa tein myös pienen nappauksen, otin Loviisaa kiinni vartalon ympäriltä. Se ei tuntunut oikein kunnolla edes huomaavan moista, se oli niin keskittynyt dunan jyrsimiseen.
Tänään taas jatkettiin siitä mihin eilen jäätiin. Tällä kertaa saimme kumpikin miehen kanssa jo silitellä sitä enemmän, edelleen eniten silloin kun se on jyrsimässä eli teoriassa ainakin vähän aikaa paikoillaan. Ja useita kertoja saimme jo otettua sen käteenkin lyhyeksi ajaksi eikä Loviisa ollut moksiskaan. Rohkea tyttö se on ja kaikin tavoin vaikuttaa mukavalta pikkukaverilta. Hieno lemmikkihamsteri me siitä vielä saadaan.
Tässä vielä parsakaalikuva parin päivän takaa.
Näyttelyt 23.5.2010
Pirkanmaan Nakertajat järjestää kevätnäyttelyt 23.5.2010 Ikurissa. Tänään on viimeinen ilmoittautumispäivä ja ilmoitinkin juuri äsken Hilman mukaan. Hamstereille on tarjolla lemmikkiluokat, tuomarina on Saana Kankare.
Aion ennen tuomarin pöydälle joutumista pyytää jotain kokeneempaa talvikkoihmistä näyttämään, miten tuon vipottajan kynnet muka leikataan kaikki kerralla. Kuten kirjoitin jo aikoja sitten, Hilman kynsienleikkuu on vähän pitkällinen projekti, kun kerralla saa leikattua vain kynnen tai pari, Hilma ei näet pysy paikoillaan sitten yhtään. Ehkä minulla on vain kiinnipitotekniikassa hiomista tai en muuten vain osaa...
Ihan mielenkiintoista kuitenkin kuulla, mitä mieltä tuomari on meidän tytön kunnosta. Onko se pulska, onko se hoikka, millainen sen turkki on, mitä sen luonteesta ollaan mieltä ja niin edelleen. Hilma on ollut vuosi sitten näyttelyissä kertaalleen, mutta vain ulkomuotoluokassa ja sai sieltä kelvolliset arvioinnit (sain kaikki paperit mukaan Hilman ostaessani), mutta lemmikkiluokassa se kai ei ole ollut koskaan.
Aion ennen tuomarin pöydälle joutumista pyytää jotain kokeneempaa talvikkoihmistä näyttämään, miten tuon vipottajan kynnet muka leikataan kaikki kerralla. Kuten kirjoitin jo aikoja sitten, Hilman kynsienleikkuu on vähän pitkällinen projekti, kun kerralla saa leikattua vain kynnen tai pari, Hilma ei näet pysy paikoillaan sitten yhtään. Ehkä minulla on vain kiinnipitotekniikassa hiomista tai en muuten vain osaa...
Ihan mielenkiintoista kuitenkin kuulla, mitä mieltä tuomari on meidän tytön kunnosta. Onko se pulska, onko se hoikka, millainen sen turkki on, mitä sen luonteesta ollaan mieltä ja niin edelleen. Hilma on ollut vuosi sitten näyttelyissä kertaalleen, mutta vain ulkomuotoluokassa ja sai sieltä kelvolliset arvioinnit (sain kaikki paperit mukaan Hilman ostaessani), mutta lemmikkiluokassa se kai ei ole ollut koskaan.
12.5.10
Kyllä sille sintille sapuska kelpaa
"Oooh, ruokaa!"
"Hei, toisessakin kupissa on ruokaa!"
"Kesäkurpitsa täytyy tunkea poskiin" (sinne meni muuten monta kesäkurpitsan palaa)
"Puurokin kelpaa"
"Pähkinä mahtuu vielä! Ainakin melkein."
11.5.10
Esittelyssä hamsterit: Hilma
Blogin mahdollisesti uusia lukijoita varten olen kirjoitellut esittelyt meidän kaikista hamstereista ja nyt on vuorossa meidän talvikkovahvistus, Cheersbigears Queen of the Nightclubs aka Hilma.
© KH
Olin ihastellut suloisten talvikoiden kuvia jo kauan, mutta näin niitä livenä enemmän vasta ensimmäisissä hamsterinäyttelyissä, 2.8.2009. Ja siitä sai alkunsa pahimmoinen talvikkokuume. Mies ei koskaan ole innostunut talvikoista niin paljon kuin minä ja talvikon hankkiminen olikin vähän niin kuin ilmoitusluonteinen asia: meille tulee talvikko, piste. Mutinoita ei kuunnella.
Otinkin yhteyttä Veeraan, jonka tunsin netin kautta jo muista yhteyksistä ja hän kasvattaa talvikoita. Yksi poikue oli juuri sopivasti suunnitteilla alkusyksyksi ja kävinkin katsomassa kaavailtuja vanhempia Helsingissä ja muutenkin tutustumassa näihin pikkuotuksiin.
Poikueen kanssa oli kuitenkin ongelmia. Ensin ei naaras tullut tiineeksi, toisella yrittämällä se tuli, mutta se hylkäsi muutaman päivän ikäiset poikasensa ja myöhemmin uudelleen yritettäessä se sai kaksi poikasta. Toinen oli varattu toiselle kasvattajalle ja urospoikasen Veera piti itse. Minulle ei siis riittänyt hamsterinpoikasta.
Veeralla oli kuitenkin ehdotus: jospa haluaisin jo aikuisen talvikkonaaraan? Hänellä olisi yksi vuoden 2009 alussa syntynyt naaras, jonka suvusta on löytynyt hybridiepäilyjä ja näinollen sitä ei siis käytetä enää jalostukseen. Kasvatuksen kannalta se on siis turha, mutta lemmikkinä hyvin herttainen. Niinpä kävin marraskuun puolivälissä hakemassa Hilman meille!
Alunperin minulla oli haaveissa helmiäisvärinen urostalvikko, mutta en voi sanoa olevani pettynyt, kun todellisuus onkin safiiri naarastalvikko. Hilma on osoittautunut varsin mielenkiintoiseksi pikkukaveriksi. Pienen, pyöreän ulkomuodon ei kannata antaa huijata. Hilma osaa nimittäin halutessaan olla vikkelääkin vikkelämpi! Sitä ei usko, millaisella vauhdilla se vipottaa käsissä ja puuhaboksissaan. Se puuhailee paljon päivisinkin ja niinpä tämä hamsterielo onkin rytmittynyt hyvin, kun Hilma on hereillä päiväsaikaan ja syyrialaiset enemmän taas iltaisin. Hilma on kova tyttö kehittelemään kaikenlaisia sisustusprojekteja, joihin liittyy kaivamista, jyrsimistä ja muuta sutimista pahviputkien sisällä.
Ajan mittaan mieskin on ihastunut Hilmaan, vaikka syyrialaiset ovatkin valloittaneet ykkössijan. Hilma on varsin mukava vekkuli ja luulenpa, että meillä tulee jatkossakin olemaan talvikoita, vaikka ehkä joskus haluaisin kokeilla muitakin kääpiölajeja.
Hilma alkoi vanhentua kesällä 2010, sen turkki harveni ja se laihtui melkoisesti. Muuten se pysyi vielä pirteänä ja puuhakkaana. Se lopetettiin joulukuussa 2010, koska sillä ilmeni silmäoireita ja paino- ja turkkiongelmat viittasivat mitä luultavimmin jonkin sisäelimen vajaatoimintaan. Olihan Hilmalla ikääkin jo 1 vuosi ja 11 kuukautta.
© KH
Olin ihastellut suloisten talvikoiden kuvia jo kauan, mutta näin niitä livenä enemmän vasta ensimmäisissä hamsterinäyttelyissä, 2.8.2009. Ja siitä sai alkunsa pahimmoinen talvikkokuume. Mies ei koskaan ole innostunut talvikoista niin paljon kuin minä ja talvikon hankkiminen olikin vähän niin kuin ilmoitusluonteinen asia: meille tulee talvikko, piste. Mutinoita ei kuunnella.
Otinkin yhteyttä Veeraan, jonka tunsin netin kautta jo muista yhteyksistä ja hän kasvattaa talvikoita. Yksi poikue oli juuri sopivasti suunnitteilla alkusyksyksi ja kävinkin katsomassa kaavailtuja vanhempia Helsingissä ja muutenkin tutustumassa näihin pikkuotuksiin.
Poikueen kanssa oli kuitenkin ongelmia. Ensin ei naaras tullut tiineeksi, toisella yrittämällä se tuli, mutta se hylkäsi muutaman päivän ikäiset poikasensa ja myöhemmin uudelleen yritettäessä se sai kaksi poikasta. Toinen oli varattu toiselle kasvattajalle ja urospoikasen Veera piti itse. Minulle ei siis riittänyt hamsterinpoikasta.
Veeralla oli kuitenkin ehdotus: jospa haluaisin jo aikuisen talvikkonaaraan? Hänellä olisi yksi vuoden 2009 alussa syntynyt naaras, jonka suvusta on löytynyt hybridiepäilyjä ja näinollen sitä ei siis käytetä enää jalostukseen. Kasvatuksen kannalta se on siis turha, mutta lemmikkinä hyvin herttainen. Niinpä kävin marraskuun puolivälissä hakemassa Hilman meille!
Alunperin minulla oli haaveissa helmiäisvärinen urostalvikko, mutta en voi sanoa olevani pettynyt, kun todellisuus onkin safiiri naarastalvikko. Hilma on osoittautunut varsin mielenkiintoiseksi pikkukaveriksi. Pienen, pyöreän ulkomuodon ei kannata antaa huijata. Hilma osaa nimittäin halutessaan olla vikkelääkin vikkelämpi! Sitä ei usko, millaisella vauhdilla se vipottaa käsissä ja puuhaboksissaan. Se puuhailee paljon päivisinkin ja niinpä tämä hamsterielo onkin rytmittynyt hyvin, kun Hilma on hereillä päiväsaikaan ja syyrialaiset enemmän taas iltaisin. Hilma on kova tyttö kehittelemään kaikenlaisia sisustusprojekteja, joihin liittyy kaivamista, jyrsimistä ja muuta sutimista pahviputkien sisällä.
Ajan mittaan mieskin on ihastunut Hilmaan, vaikka syyrialaiset ovatkin valloittaneet ykkössijan. Hilma on varsin mukava vekkuli ja luulenpa, että meillä tulee jatkossakin olemaan talvikoita, vaikka ehkä joskus haluaisin kokeilla muitakin kääpiölajeja.
Hilma alkoi vanhentua kesällä 2010, sen turkki harveni ja se laihtui melkoisesti. Muuten se pysyi vielä pirteänä ja puuhakkaana. Se lopetettiin joulukuussa 2010, koska sillä ilmeni silmäoireita ja paino- ja turkkiongelmat viittasivat mitä luultavimmin jonkin sisäelimen vajaatoimintaan. Olihan Hilmalla ikääkin jo 1 vuosi ja 11 kuukautta.
Loviisan kuulumisia
Sisustin eilen pikkudunaan hamsterinkesytysaitauksen eli vähän purua pohjalle ja yksi mökki suojaksi. Sain vielä napattua Loviisan kiikkiin pahviputkeen, jonka avulla siirsin sen turvallisesti tähän uuteen ympäristöön. Loviisa tutkiskeli ahkerasti uutta paikkaa ja ajatus on yleensä ihan sama kuin Katariinallakin: "Pääsisköhän täältä jostain karkuun?".
Aluksi Loviisa hieman ujosteli dunassa roikkuvaa kättä, mutta vähitellen se rohkaistui ensin nuuskimaan ohimennessään, sitten ottamaan kädestä vähän tukea kiivetessään mökin katolle ja lopulta se lähti kiipeämään miehen kättä pitkin ylös vapauteen. Valitettavasti ne yritykset tyrmättiin hellästi mutta päättäväisesti ja pikkusintti joutui takaisin alas miettimään uusia pakosuunnitelmia. Loviisa vaikuttaa varsin rohkealta pieneltä hamsterilta, mutta toisaalta mekin kyllä käsittelemme sitä kuin kukkaa kämmenellä, ettei pieni vain pelästyisi.
Loviisan ensimmäiset ateriat uudessa kodissa ovat koostuneet porkkana-perunamössöstä ja sen ohessa se on saanut myös tuoreita kasviksia. Eilen kasvismössöön oli sekoitettu hieman kermaviiliä, joka kelpasi nähtävästi hyvin. Tänään vuorossa on kaura-riisipuuroa, jota äsken tuossa juuri keittelin. Hilma-parkakin joutuu katselemaan puuroa kupissaan, vaikka viimeksi se ei kelvannut lainkaan. Punnitsin Loviisan eilen ja meillä on 82-grammainen pieni hamsterityttö.
Loviisa eilen pikkudunassa. Ja se on oikeasti punasilmäinen, "paholaishamsteri". Silmät tummuvat iän myötä, eihän Katariinankaan silmät olleet punaiset enää meille tullessaan, vaikka poikasena olivatkin.
Aluksi Loviisa hieman ujosteli dunassa roikkuvaa kättä, mutta vähitellen se rohkaistui ensin nuuskimaan ohimennessään, sitten ottamaan kädestä vähän tukea kiivetessään mökin katolle ja lopulta se lähti kiipeämään miehen kättä pitkin ylös vapauteen. Valitettavasti ne yritykset tyrmättiin hellästi mutta päättäväisesti ja pikkusintti joutui takaisin alas miettimään uusia pakosuunnitelmia. Loviisa vaikuttaa varsin rohkealta pieneltä hamsterilta, mutta toisaalta mekin kyllä käsittelemme sitä kuin kukkaa kämmenellä, ettei pieni vain pelästyisi.
Loviisan ensimmäiset ateriat uudessa kodissa ovat koostuneet porkkana-perunamössöstä ja sen ohessa se on saanut myös tuoreita kasviksia. Eilen kasvismössöön oli sekoitettu hieman kermaviiliä, joka kelpasi nähtävästi hyvin. Tänään vuorossa on kaura-riisipuuroa, jota äsken tuossa juuri keittelin. Hilma-parkakin joutuu katselemaan puuroa kupissaan, vaikka viimeksi se ei kelvannut lainkaan. Punnitsin Loviisan eilen ja meillä on 82-grammainen pieni hamsterityttö.
Loviisa eilen pikkudunassa. Ja se on oikeasti punasilmäinen, "paholaishamsteri". Silmät tummuvat iän myötä, eihän Katariinankaan silmät olleet punaiset enää meille tullessaan, vaikka poikasena olivatkin.
9.5.10
Ei se ole hamsteri, se on saippuanpalanen
Just, meitä kyllä on varoitettu livakkaliikkeisistä hamsterinpoikasista, mutta että se oikeasti on tuollainen liukas liero! Eihän sitä saa pideltyä edes käsissä. Loviisa onnistui nimittäin livahtamaan meiltä jo karkuun. Laitoin käteni häkkiin korjatakseni pajusillan asetusta ja Loviisa tuli uteliaana katsomaan, että hei, mikä juttu tää on. Sitten se livisti käsivarttani pitkin ylös ja sitä kautta pitkin niskaa, vaikka mies yritti sitä ottaa kiinni. Ei toivoakaan... Se päätyi lattiallekin, onneksi ei pudonnut korkealta ja lattialta saimme sen kiinni vain vaivoin, ämpärin avulla. Loviisa itse ei vaikuttanut puoliksikaan niin säikähtäneeltä kuin me, päinvastoin, tämä on kiva leikki. Me olemme erittäin toista mieltä. Tämä hamsterin omistaminen käy kyllä pumpun päälle.
© KH
"Että minäkö mitään karkaamista koskaan suunnittelisin? Näin viattoman näköinen hamsteri muka?"
© KH
"Että minäkö mitään karkaamista koskaan suunnittelisin? Näin viattoman näköinen hamsteri muka?"
Loviisa III on kotiutunut!
Meidän hamsterityttö, Loviisa III on nyt kotiutunut monen mutkan kautta kasvattajansa luota Lapinjärveltä! Valitettavasti vielä ei ole kuvia saatavilla, koska pikkuneiti on linnoittautunut pesämökkiinsä. Ilmeisesti uni maittaa, se nukkui sikeästi koko kotimatkan.
Vielä siis en osaa sanoa Loviisasta muuta kuin että se on on suloinen pikku punasilmä!
Vielä siis en osaa sanoa Loviisasta muuta kuin että se on on suloinen pikku punasilmä!
6.5.10
Hamsterinpoikanen ja sen kesyttäminen
Meille on tosiaan sunnuntaina tulossa pieni tyttönen ja minua jännittää kovasti jo etukäteen, että miten mahdamme pärjäillä sen kanssa. Meillähän ei ole kokemusta hamsterinpoikasista! Katariina oli viikkoa vajaa kolmikuinen kun se tuli meille, aivan kesy ja umpikiltti, sitä ei tarvinnut kesytellä yhtään. Hilma ja Karamelli taas ovat olleet jo ihan aikuisia meille tullessaan. Miten siis toimia viisiviikkoisen pikkuhamstraajan kanssa, kas siinä pulma!
Ruokintakuviot alkavat olla selvillä, kiitos avuliaan kasvattajan, joka on niitä ruokintajuttuja selvittänyt. Poikasiakin on kuulemma käsitelty kasvattajan luona ja ovat sinänsä kesyjä, mutta tietysti uusi koti ja uudet ihmiset järkyttävät varmasti rohkeintakin hamsteria. Onneksi netistä on löytyny ohjeita kesyttämiseen ja alkukäsittelyyn, SHY:n sivuilta löytyy ohjeita nuoren hamsterin kesyttämiseen, samoin Satumetsän sivuilta. Noista artikkeleista olenkin saanut jo paljon hyviä vinkkejä. Ajattelin sisustaa meidän pikkudunasta "hamsterinkesytys-aitauksen".
Ruokintakuviot alkavat olla selvillä, kiitos avuliaan kasvattajan, joka on niitä ruokintajuttuja selvittänyt. Poikasiakin on kuulemma käsitelty kasvattajan luona ja ovat sinänsä kesyjä, mutta tietysti uusi koti ja uudet ihmiset järkyttävät varmasti rohkeintakin hamsteria. Onneksi netistä on löytyny ohjeita kesyttämiseen ja alkukäsittelyyn, SHY:n sivuilta löytyy ohjeita nuoren hamsterin kesyttämiseen, samoin Satumetsän sivuilta. Noista artikkeleista olenkin saanut jo paljon hyviä vinkkejä. Ajattelin sisustaa meidän pikkudunasta "hamsterinkesytys-aitauksen".
4.5.10
Mörtti Röpö vs. Olympian Haapanen
Pölyämättömyyden takia olemme käyttäneet miltei alusta asti hamstereilla Mörtti Röpöä eli haapahaketta. Mörttiä on tarjolla miltei kaikissa lemmikkiliikkeissä 20 litran pusseissa ja aika monesta paikasta sitä saa myös 100 litran pussissa. Mörtti on osoittautunut käytössä mainioksi, sen paremmin minä kuin hamsteritkaan eivät ole oireilleet pölyallergian suuntaan missään vaiheessa. Mörtin huono puoli on se, että se ei ole kaivelumateriaalina ehkä kaikkein parasta, talvikot voisivat arvostaa enemmän sellaista kuiviketta, jota saisi paremmin kaiveltua ja tehtyä tunneleita. Toisaalta talvikoiden ulkonevat silmät ovat erityisen alttiit juuri pölylle, joten sori vain Hilma, saat tyytyä kasailemaan Mörttikasoja.
Pirkkalan Citymarketin yhteydessä olevasta lemmikkiliikkeestä ei kuitenkaan löytynyt Mörttiä, kun siellä joskus kävimme. Siellä oli kuitenkin vastaavaa, Olympian Haapanen-haapahaketta, suunnilleen samankokoinen pussi (20l) ja suunnilleen samanhintaista kuin Mörttikin. Ajattelin että otanpa sitä sitten pari pussillista.
Haapanen on ihan kelvollista tavaraa, muttei yhtä tasalaatuista kuin Mörtti. Viimeksimainitun palakoko on nimittäin varsin tarkkaan pakkauksessa ilmoitettu 4*4*1 mm, sen sijaan Haapanen tuntuu olevan hieman pienempää, mutta vaihtelua siinä on enemmän. Mikä Haapasessa on vikana, niin se että sieltä on löytynyt muutaman sentin mittaisia puutikkuja pari kappaletta. En suostu uskomaan, että ne olisivat mitenkään erityisen terveellisiä hamstereille. Mörtistä ei ole toistaiseksi tällaisia yllätyksiä löytynyt, vaikka sitä onkin käytetty ahkerasti. Me tulemme jatkossakin pysymään Mörtissä, vaikka ei kai tuossa Haapasessa sinänsä mitään vakavaa vikaa ole, se täytyy vain tarkistaa silmämääräisesti.
Tämmöinenkin löytyi Olympian säkistä.
Pirkkalan Citymarketin yhteydessä olevasta lemmikkiliikkeestä ei kuitenkaan löytynyt Mörttiä, kun siellä joskus kävimme. Siellä oli kuitenkin vastaavaa, Olympian Haapanen-haapahaketta, suunnilleen samankokoinen pussi (20l) ja suunnilleen samanhintaista kuin Mörttikin. Ajattelin että otanpa sitä sitten pari pussillista.
Haapanen on ihan kelvollista tavaraa, muttei yhtä tasalaatuista kuin Mörtti. Viimeksimainitun palakoko on nimittäin varsin tarkkaan pakkauksessa ilmoitettu 4*4*1 mm, sen sijaan Haapanen tuntuu olevan hieman pienempää, mutta vaihtelua siinä on enemmän. Mikä Haapasessa on vikana, niin se että sieltä on löytynyt muutaman sentin mittaisia puutikkuja pari kappaletta. En suostu uskomaan, että ne olisivat mitenkään erityisen terveellisiä hamstereille. Mörtistä ei ole toistaiseksi tällaisia yllätyksiä löytynyt, vaikka sitä onkin käytetty ahkerasti. Me tulemme jatkossakin pysymään Mörtissä, vaikka ei kai tuossa Haapasessa sinänsä mitään vakavaa vikaa ole, se täytyy vain tarkistaa silmämääräisesti.
Tämmöinenkin löytyi Olympian säkistä.
3.5.10
Hamsterinpoikanen varattu!
Kun Karamellin kuoleman jälkeen aloin katsella uutta hamsteria, siinä meni kolmisen viikkoa ennen kuin uusi tulokas meille kotiutui, vaikka olinkin aloittanut etsinnän melkein heti Karamellin kuoltua. Koska tälläkin kertaa on selvää, ettei ole elämää ilman syyrialaista, lähdin katselemaan sopivia poikasia taas.
Esimerkiksi Minskillä olisi juuri nyt kolmiviikkoinen poikue, jossa olisi aiiivan ihania poikasia ja mitä upeimmissa väreissä, olisi mustaa kilpparia, mustaa ja kyyhkynharmaata valkokirjokilpparia. Minä tietysti jo kyselin varaustilannetta. Alustavasti kaikkia poikasia on kyselty ja toisaalta meidän kannalta harmillista on se, että poikueen emo on pitkäkarvainen, joten osa poikasistakin tulee varmasti olemaan pitkäkarvaisia ja meillä taas ei pitkäkarvainen ole toivelistalla. Vaikka kyllä minä jo uhkasin käydä yön pimeinä tunteina varastamassa yhden kilpparitytön sieltä, jos muuten ei asia luonnistu...
No, murtovarkaaksi ei kuitenkaan tarvitse ryhtyä, sillä SHY:n foorumilta bongailin toki muitakin myynti-ilmoituksia ja haaviin tarttui eräs 5.4. syntynyt poikue, josta olisi vielä tarjolla lyhytkarvaisia valkonauhaisia cinnamon-tyttöjä. Yksi tällainen onkin nyt sitten varattu! Käyn hakemassa sen mitä luultavimmin ensi sunnuntaina jo, kun sattui kyyti niin sopivasti, lapinjärveläinen kasvattaja on silloin tulossa käymään Tikkurilan korvilla ja minä olen silloin myös lähistöllä. Poikanen tuleekin meille melkoisella vauhdilla, olin varautunut vähintään siihen muutaman viikon odotteluun.
Poikasesta itsestään löytyy kasvattajan ottama kuva, meidän poikanen on tuo oikean alalaidan valkonauhainen pikkuinen. Aikuisena cinnamon-väri näyttää tällaiselta, varsin kaunis väri minusta! Erona Katariinan hunaja-kyyhkynharmaaseen on se, että cinnamon on ns. värimerkkinen väri, kun taas huky on yksivärinen. Cinnamonilla on siis vaalea vatsapuoli (näkyy tuossa aikuisen hamsterin kuvassa), poskimerkit, rintanauha, vaaleat puolikuut poskien tienoilla ja mitä muita noiden värimerkkisten tuntomerkkejä nyt olikaan.
Pienokaisella ei ole vielä nimeä, kasvattaja kysyi meiltä ehdotuksia ja nimen pitäisi alkaa L:llä. Ehkä tästä ei sitten tule Kanelia, mikä minulla kävi mielessä ja joka sopisi Karamellin ja Katariinan jatkoksi hyvin. Mutta tämä onkin ihan oma persoonansa!
Esimerkiksi Minskillä olisi juuri nyt kolmiviikkoinen poikue, jossa olisi aiiivan ihania poikasia ja mitä upeimmissa väreissä, olisi mustaa kilpparia, mustaa ja kyyhkynharmaata valkokirjokilpparia. Minä tietysti jo kyselin varaustilannetta. Alustavasti kaikkia poikasia on kyselty ja toisaalta meidän kannalta harmillista on se, että poikueen emo on pitkäkarvainen, joten osa poikasistakin tulee varmasti olemaan pitkäkarvaisia ja meillä taas ei pitkäkarvainen ole toivelistalla. Vaikka kyllä minä jo uhkasin käydä yön pimeinä tunteina varastamassa yhden kilpparitytön sieltä, jos muuten ei asia luonnistu...
No, murtovarkaaksi ei kuitenkaan tarvitse ryhtyä, sillä SHY:n foorumilta bongailin toki muitakin myynti-ilmoituksia ja haaviin tarttui eräs 5.4. syntynyt poikue, josta olisi vielä tarjolla lyhytkarvaisia valkonauhaisia cinnamon-tyttöjä. Yksi tällainen onkin nyt sitten varattu! Käyn hakemassa sen mitä luultavimmin ensi sunnuntaina jo, kun sattui kyyti niin sopivasti, lapinjärveläinen kasvattaja on silloin tulossa käymään Tikkurilan korvilla ja minä olen silloin myös lähistöllä. Poikanen tuleekin meille melkoisella vauhdilla, olin varautunut vähintään siihen muutaman viikon odotteluun.
Poikasesta itsestään löytyy kasvattajan ottama kuva, meidän poikanen on tuo oikean alalaidan valkonauhainen pikkuinen. Aikuisena cinnamon-väri näyttää tällaiselta, varsin kaunis väri minusta! Erona Katariinan hunaja-kyyhkynharmaaseen on se, että cinnamon on ns. värimerkkinen väri, kun taas huky on yksivärinen. Cinnamonilla on siis vaalea vatsapuoli (näkyy tuossa aikuisen hamsterin kuvassa), poskimerkit, rintanauha, vaaleat puolikuut poskien tienoilla ja mitä muita noiden värimerkkisten tuntomerkkejä nyt olikaan.
Pienokaisella ei ole vielä nimeä, kasvattaja kysyi meiltä ehdotuksia ja nimen pitäisi alkaa L:llä. Ehkä tästä ei sitten tule Kanelia, mikä minulla kävi mielessä ja joka sopisi Karamellin ja Katariinan jatkoksi hyvin. Mutta tämä onkin ihan oma persoonansa!
Marketit ja jyrsijätarvikevalikoima
Hölmö otsikko, koska nuo kaksi eivät näemmä sovellu mitenkään päin yhteen.
Kuten kirjoitin, torstai-illan tavaroiden keitto-operaatiossa meni Hilman juomapullo kelvottomaksi muovisen pullon kupruiltua itsensä muodottomaksi. Onneksi hätä ei ole tämännäköinen, koska meillä on varapullo kyllä, mutta varapullo ei ole osoittautunut kovin hyväksi.
Kävimme eilen Turtolan Citymarketissa ja sen vieressä olevassa Kodin Ykkösessä. Turtolan Faunatar ei ollut sunnuntain takia auki. Mieleeni tuli ajatus, että onhan näissä tavallisissa marketeissakin lemmikkiosasto, ruokaa ja joitain tarvikkeita, kai sieltä nyt yksi jyrsijän juomapullokin löytyisi?
Citymarketista ei löytynyt, mutta siellä tarvikevalikoima oli muutenkin niukka. Kodin Ykkösestäkin etsin lemmikkiosaston, jonka muistin siellä jossain nähneeni. Siellä ei ollut tarjolla ruokia vaan kaikenlaista muuta tavaraa kissoille ja koirille. Mutta ei jyrsijöille! Ihan oikeasti, siellä oli yksi hyllyväli täynnä kissojen ja koirien tavaroita, oli kuulkaa makuupaikkoja, ruokakuppeja, harjoja, leluja, turkinhoitoaineita, valjaita, flexejä ja vieläpä strassikoristeisia kaulapantoja, mutta ei yhtä ainoata perusjuomapulloa jyrsijöille.
Kuten kirjoitin, torstai-illan tavaroiden keitto-operaatiossa meni Hilman juomapullo kelvottomaksi muovisen pullon kupruiltua itsensä muodottomaksi. Onneksi hätä ei ole tämännäköinen, koska meillä on varapullo kyllä, mutta varapullo ei ole osoittautunut kovin hyväksi.
Kävimme eilen Turtolan Citymarketissa ja sen vieressä olevassa Kodin Ykkösessä. Turtolan Faunatar ei ollut sunnuntain takia auki. Mieleeni tuli ajatus, että onhan näissä tavallisissa marketeissakin lemmikkiosasto, ruokaa ja joitain tarvikkeita, kai sieltä nyt yksi jyrsijän juomapullokin löytyisi?
Citymarketista ei löytynyt, mutta siellä tarvikevalikoima oli muutenkin niukka. Kodin Ykkösestäkin etsin lemmikkiosaston, jonka muistin siellä jossain nähneeni. Siellä ei ollut tarjolla ruokia vaan kaikenlaista muuta tavaraa kissoille ja koirille. Mutta ei jyrsijöille! Ihan oikeasti, siellä oli yksi hyllyväli täynnä kissojen ja koirien tavaroita, oli kuulkaa makuupaikkoja, ruokakuppeja, harjoja, leluja, turkinhoitoaineita, valjaita, flexejä ja vieläpä strassikoristeisia kaulapantoja, mutta ei yhtä ainoata perusjuomapulloa jyrsijöille.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)