Salaisuus

*psst* Älkää kertoko avomiehelleni että paljastin asian täällä, mutta Karamelli on kietonut miehenkin tiukasti pikkutassunsa ympärille.
Mies jo juttelee Karamellille ihan noin huomaamatta ja silloin kun luulee etten minä kuule. Häkkiin ilmestyy pientä aivojumppaa hiirulle, milloin on laitettu pähkinöitä vessapaperihylsyn sisälle, milloin löytyy hyväntuoksuista ruokaa pahvilaatikon päältä. Ja nyt mies kuulemma jo uskaltautui tarjoamaan Karamellille syötävää kädestä. Nähtyään Karamellin minulle aiheuttamat puremavammat mies piti mieluummin kätensä pois hampaiden ulottuvilta, mutta nyt sitten näemmä on uskaltautunut tekemään lähempää tuttavuutta. Ja paljonhan me molemmat vietämme aikaa dunan vierellä katsellen hiirulaisen edesottamuksia. Niissä riittääkin seuraamista!

Olen lähdössä viikonlopuksi pois ja tuli puhetta Karamellista, sanoin että se pärjäilee kyllä pari päivää ilman varsinaista hoitoakin, kunhan lähtiessä katsoo että on vettä ja on kuivaa ruokaa, joka ei pilaannu. Mies totesi, että jos hän jää viikonlopuksi kotiin, niin eiköhän hiirun voi ruokkia. Sama mies hamsterinhankintaa suunnitellessa totesi, ettei hän sitten ainakaan hoida sitä. En aio muistuttaa miestä tuosta lauseesta.

Karamellista itsestään muutama sananen. Olemme huomanneet, että sitä kiinnostaa ruoka enemmän silloin, kun se ei ole kupissa vaan jossain vähän haastavammassa paikassa. Mökkinsä yläkerrasta se kokoaa auringonkukansiemenet tarkasti talteen vaikka sama tavara saa ruokakupissa olla ihan rauhassa. Katon ritilään kiinnitettävä siementanko myös järsitään alta aikayksikön ja pahvilaatikon katolla olevia ruokia himoitaan suurella sitkeydellä, laatikon päälle pääseminen vaatii nimittäin hieman urheilua. Mutta että sama sapuska ruokakupissa? Booriing.

Valtakunnassa kaikki hyvin

Kaikki on valtakunnassa taas hyvin: Karamelli viipottaa puuhakkaana ympäriinsä ja on aivan yhtä täynnä energiaa kuin aina ennenkin. Siis väärä hälytys, vaikka onnistui tuo pieni kyllä pahemman kerran minut ja avomiehenkin säikäyttämään.

Se on nyt vasta oikeastaan herännyt ja arvatenkin touhuilee jonkin aikaa, tunnin, puolitoista, rauhoittuu sitten vähän, saattaa ottaa pienet tirsatkin ja alkaa luultavasti tuossa yhdentoista aikaan taas vipeltää. Ruoka ei maistu eikä kiinnosta heti aamusta (siis alkuillasta). Ruokakuppi käydään tsekkaamassa kyllä josko jotain erikoisherkkua olisi tarjolla, mutta muuten sapuskat jäävät oman onnensa nojaan, askartelu pahviputkien ja pesän kanssa on huomattavasti kiinnostavampaa. Yön aikana ruuat kyllä katoavat, joten ei tuo paastoa vietä.

Vielä se elää

Taisi olla eilinen väärä hälytys. Olen melkoisen varma siitä, että Karamellin suurin "vaiva" oli kiima.
No ensinnäkin se haiskahti koko elukka. Siksi epäilin ripulia vaikka hännänalus oli ihan siisti. Kiima-aikaan syyrialaisnaaraat saattavat todellakin haista sellaiselle jokseenkin epämääräiselle, haju tarttuu helposti käsiin ja vaatteisiin. Ainakaan Karamellilla haju ei kuitenkaan ole niin voimakas, että se juuri dunan ulkopuolelle haisisi.
Hajuun ja kiimaan liittyy myös se rapsuttelu ja peseskely, Karamelli levittelee hajujaan ympäriinsä.
Ensimmäistä kertaa näin myös sellaisen sahapukkiasennon, Karamelli jäykistyi seisomaan silitellessäni sitä, häntäkin sojotti jäykkänä ylöspäin. Pelästyin totaalisesti, olin varma, että nyt se sai shokin, halvauksen ja jäykkäkouristuksen yhtä aikaa ja kuolee ihan varmasti. Hetken päästä se kuitenkin lähti siitä liikkeelle niin kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan.

Mitä tulee siihen rauhallisuuteen, niin kellon lähestyessä puolta yötä se vilkastui taas, liekö riehunut itsensä väsyksiin alkuillasta kun me emme olleet kotona vai oliko muuten vain väsypäivä. Luulen siis ettei akuuttia hätää taida olla. Ruoka kelpaa, vesi kelpaa, papanoi normaalisti, näyttää ihan normaalilta. Tunnen itseni jokseenkin tyhmäksi, mutta myös kovin, kovin helpottuneeksi.

Huoli taas

Ambulanssi, palokunta, poliisi tai ihan kuka vain, joku nyt auttamaan!
Karamelli on ollut tämän illan kovin vaisu. Tulimme tosin kotiin yhdeksän jälkeen, yleensä Karamellilla on pahin riehumisvaihe heti heräämisen jälkeen eli suunnilleen kahdeksasta yhdeksään. Mutta silti tuo pieni vaikuttaa varsin rauhalliselta ja tapojensa vastaisesti kyyhöttelee dunan nurkissa, kun yleensä se menee pesäänsä tai jonnekin koloon nukkumaan. Ja lisäksi se taas peseskelee itseään usein, rapsutteleekin.
Satumetsän hoito-ohjeet joutuivat taas suurennuslasin alle syyniin kun yritin selvittää mikä hiirua mahtaa vaivata. Ripulia ei näytä olevan, ummetuksesta en tiedä, mutta kyllä se on papanoita tehnyt nyt illankin aikana. Silti täytyy huomenissa hankkia vaikka vehnänalkioöljyä ja ananasmehua, ei siitä kai haittaakaan ole jos sitä silloin tällöin antaa. Vettä tuo näyttää juovan kyllä, joten nestehukasta tuskin kärsii. Ja syökin se kyllä, joten poskipusseihin ei liene jäänyt mitään kiinni.

On vain niin avuton olo ja suuri huoli, kun ei tiedä onko joku oikeasti vialla ja mikä on ja mitä pitäisi tehdä. Ja kun juuri nyt ei oikeasti voi tehdä mitään, kello 23 illalla. Pitäisi olla joku vuorokauden ympäri päivystävä hamsteri-hätänumero, johon voisi edes soittaa!

Näytti tuolle nyt muutaman omenanpala kelpaavan. Ja nyt se liikuskeleekin, äänestä päätellen on jonkun pahvilaatikkonsa kimpussa hampaineen. En malta silti mennä nukkumaan, vaikka aamulla pitäisi töihin mennä.

Asumisjärjestelyjä

Pitäähän sitä nyt hamsterilla oma alppilinna olla. Niinpä minä menin ostamaan sille Natural living linnan. Tuo on kyllä mitoitettu marsuille, mutta mahtuupahan pikkukaveri sinne ainakin kunnolla.
Olen vähän tympääntynyt siihen, kun hamstereita on isoja (tämä syyrialainen) ja kääpiöhamstereita ja jos jostain tuotteesta sanotaan sen sopivan hamstereille eikä tarkenneta sen enempää, mistäs sen tietää mille hamsterille se on sopiva. Kääpiöiden mökit ainakin ovat ihan liian pieniä syyrialaisille! Se ostamani siltamökkikin oli kuulemma hamstereille mitoitettu, mutta kas kummaa kun oviaukko oli 5 cm leveä. Syyrialaisille suositellaan 6 senttiä tai vähän enempää. Kyllähän Karamelli viiden sentin oviaukosta mahtui, ei sen puoleen, mutta oli se silti vähäsen... niukka. Ja kovan koivuvanerin käsittely puukolla tai viilalla ei ole oikein palkitsevaa puuhaa, voin sanoa.
No, Karamelli hylkäsi sen siltamökkinsä viimeisimmän varastotuhon (lue: siivoamisen) yhteydessä ja siirtyi sekä nukkumaan että varastoimaan ostamaani omenamökkiin, joka vilahtaa tuossa isossa dunassa. Uutta alppilinnaa se ei ole pesäkseen ottanut, mutta se kelpaa hyvin kiipeiluharjoituksiin, jyrsimiseen ja yleiseen meuhkaamiseen.

Ja sitten söpöilyvaroitus. Kaikkien kuvien © KH (avomies innostui vähän kuvailemaan heidän pikkuhirmu-hiirulaista)

Kuin parempikin linnanneito. Tässä nyt näkee sitä alppilinnaa ja sen kokoa suhteessa hamsteriin. Nuo tikkaat katolta on itse laitettu, ne eivät kuulu linnan varustukseen.


Poski turvoksissa! Tosiasiassa hamstereilla on mielettömän poskipussit ja tässä kuvassa toinen puoli on täynnä tavaraa, luultavasti ruokaa ja ehkä vähän pehmikkeitä.


Jyrsimispuuhissa.


Awwww...

Terroristirotta

Kerroinhan aikaisemmin laittaneeni Karamellille wc-laatikon, muovisen karkkilaatikon, johon laitoin pohjalle ostamaani LindoRod-jyrsijähiekkaa, puruja ja vähän vanhoja papanoita malliksi. En tiedä osaako Karamelli sitä ihan sataprosenttisesti käyttää, mutta on sinne ainakin parit pisut ja kääkänät ilmestyneet. Kaiveluun ja tonkimiseen Karamelli sitä kuitenkin eniten käyttää, jopa niin että hieman pölyävä hiekka kuorrutti dunan vaalealla pölyllä sisältä ja ulkoa!

No, pari yötä se sai olla rauhassa, mutta sitten pottaterroristi iski ja jyrsi muovilaatikon rikki. Vaihdoin nyt wc-laatikoksi pienemmän, pyöreän kiviastian, jota se taatusti ei saa jyrsittyä, mutta se on kuitenkin vähän liian pieni tonkimiseen. Ajattelin lähteä etsiskelemään tänään kaupungilta jotain sopivaa keraamista kukkaruukkua tai vastaavaa, joka kestäisi meidän hirviöhiiren hampaat. Sokoksen sisustusosastolla näin joitain aikoja sitten kukkaruukkuja, matalia soikionmuotoisia ja keramiikasta tehtyjä. Tyttöhamsterille sopivasti kyljessä oli vielä jotain ruusukoristeita ja keraaminen astia taitaisi olla sen verran painavakin ettei Karamelli saa sitä kaadettua vaikka myllertäisikin vähän ronskimmin.

Viime viikolla kävin ihan muilla asioilla kaupungilla ja kiertelin joutessani myös Pentikin liikkeessä. Siellä näin jonkun astian, josta ajattelin heti että tuo voisi olla Karamellille sopiva vessa-astia. Itseänikin alkoi jo naurattaa: meilläpäs onkin niin fiini hamsteri, että sillä on Pentikin potta!

Päivän jyrsijäkuvat

Maailman paras syy ostaa After Eight-suklaata

Tarvitseeko lisätarkennusta? Ei varmaan.

Vesipullohuolia

Kerroinhan ostaneeni Karamellille uuden, hienon vesipullon, jonka voi kiinnittää imukupeilla dunan kylkeen. Pullossa oli hieman erilainen suusysteemi kuin aiemmissa, jotka ovat yksinkertaisia putki&kuula-systeemejä. Tässä oli sellainen pidempi suora putki, jota piti työntää ylöspäin ja sitten sen kärkeen tuli tippa.
Katselin tuossa Karamellin touhuja ja ihmettelin kun se kävi useasti juomassa. Tarkistin että mekanismi toimii. Sitten katsoin tarkemmin: Karamelli yritti lipoa putkea hieman sivusta eikä sillä tavalla herunut tippaakaan vettä. Väkivaltaisemmat yritykset hampaiden kanssakaan eivät tuottaneet tulosta, putki ei painunut sisään. Raukkahan ei saa vettä!
Valoakin nopeammin ryntäsin vaihtamaan vesipullon vanhaan kuulapulloon. Olkoon sitten rautalanka-teippi-viritelmä tai mikä tahansa, mutta vettä on elukan saatava. Vanha pullo on parempi kuin pussillinen uusia, tuumi Karamelli ja joi.

Terveellinen harrastus

Hamsterin omistaminen on terveellistä, väitän.
Laittelin Karamellille tänään tuoretta ruokaa dunaan, myös muutaman omenanpalan, koska omena on osoittautunut suosikiksi. Kukapa ei kotona kasvatetuista melkein-luomuomenista pitäisi! Kuitenkin pienelle hamsterille menee vain pieni palanen omenaa, joten seisoin keittiössä pikkuisen veitsellä lovettu omena kädessäni, kuten niin monena iltana aiemminkin: "Mitäs tälle loppuomenalle pitäisi tehdä? No, syödään se itse." Näin on käynyt monelle porkkanallekin. Tämän jos olisi tiennyt, olisi tilannut kotipuolesta vähän enemmänkin porkkanoita.
Ja omena päivässähän pitää lääkärin loitolla.

Sitten pari kuvaa, omenoita ei näissä kuvissa kyllä näy.

Vieläkin vähän pihalla

Annoin Karamellin olla eilen melko rauhassa uudessa dunassaan, annoin vain ruuat sinne ja uuden wc-rullahylsyn. Karamelli on edelleen vähän kuin eksyksissä, mutta on se kelpuuttanut nukkumapaikakseen jo sen siltamökin. Ruokavarastoa sen sijaan ei ole tainnut löytyä, koska ruuat ovat aika lailla koskematta. Se minua huolestuttaakin, kun ei se näytä syövän kovinkaan paljoa. No jaa, kyllä sille ensimmäisenä iltana kelpasivat jo omenanpalat. Vessalaatikonkaan tarkoitusta Karamelli ei ole ymmärtänyt, se pemotti sieltä melkein kaikki purut pois ja käy siellä nyt vain huvikseen pyörimässä.

Ostin eilen Noksopista uuden juomapullon, sellaisen jonka saa kiinnitettyä dunan ulkopuolelle imukupeilla. Virittelin sen eilen paikoilleen ja se vaikuttaa ihan hyvältä. Kuvia tulee myöhemmin.

Ei halvalla hyvää saa

Jos metrinen duna maksaa 61 euroa, on se halvaksi luettavissa, monista saa pulittaa satasenkin. Mutta 61 eurolla ei saa satasen dunaa (en tosin tiedä millaisia ne ovat laadultaan).
En siis ole yhtään tyytyväinen Gabber Garda-dunan laatuun, harkitsin jopa sen palauttamista, mutta koska hiirulle se nyt kuitenkin on ihan turvallinen, niin annan asian olla. Lisäksi palauttamisesta aiheutuu sen verran kuluja ja ylimääräistä sähläämistä, että kiitos ei.

Ensimmäisen ongelman huomasin jo purkaessani dunaa paketistaan. Siinä ei ole minkäänlaisia klipsejä, jotka kiinnittäisivät pohjan yläosaan kiinni. Yläosa vain lasketaan pohjan päälle. Onhan se tietysti sen verran iso ja painava, ettei Karamelli saa sitä yläosaa ängettyä paikoiltaan ja pääse karkaamaan, mutta silti tuntisin oloni kyllä turvallisemmaksi, jos siinä olisi jonkinlainen kiinnityssysteemi. Varsinkin kun netissä olevissa kuvissa tällaisia on näkynyt! En tiedä olenko saanut jonkin maanantaikappaleen vai minkä.

Toinen pettymys oli muovin laatu, erityisesti pohjan. Iso pohja tuntuu yksikseen käsitellessä varsin "pletkulta", löysältä ja taipuisalta eikä yhtään jämäkältä. Toki se on yläosan kanssa duna vaikuttaa kohtuullisen jämerältä. Vaan ei se yläosankaan kovempi, läpinäkyvä muovi mitään priimatavaraa ole, käsitellessä sen reunaan tuli jo pieni särö vaikken suinkaan paiskonut sitä. Vai mahtoiko särö olla jo ennen paketin avaamistakin, kuljetusdamagea tai jotain? No, se on kuitenkin sellaisessa paikassa ettei se näy eikä se haittaa mitenkään, joten toistaiseksi se on ihan vain kosmeettinen ongelma.

Sen sijaan dunan viimeistely on ala-arvoista tasoa. Siellä täällä on teräväksi jääneitä kulmia ja itse asiassa koko yläosan ulkoreuna on suorastaan veitsenterävä. Teloin jo varpaani siihen pestessäni uutta dunaa kylppärin lattialla. Sisäpuolelta duna kuitenkin on turvallinen, sen tarkistin huolellisesti ja Karamelli ei pääse itseään loukkaamaan mihinkään terävään. Ainoa, joka siis repii itseään on dunaa käsittelevä omistaja eli minä.

Dunan luukkuunkaan en ole tyytyväinen, koska se on naurettava. Katossahan on iso ritilä, jonka kyllä saa pujotettua kokonaan irti, mutta siinä ritilässä on vain pieni luukku. Sen luukun kautta ei ylety edes dunan sisäkulmiin, joten jos jotakin aikoo tehdä dunan sisällä, on koko ritilä otettava pois. Se ei sinänsä ole mikään kovin monimutkainen homma mutta koska sitten dunan katto on kokonaan auki, ei sitä parane jättää hetkeksikään vahtimatta.

Kaikenkaikkiaan tuon dunan kanssa siis pystyy elämään, joten siinäkin yksi syy miksen sitten kuitenkaan palauta sitä. Missään määrin tyytyväinen en ole enkä voi kellekään suositella Gabberin dunia, jos ne ovat kautta linjan tätä laatua.

Karamelli kuitenkin kotiutettiin eilen uuteen dunaansa. Voi sitä nuuskutuksen, vipellyksen ja ihmettelyn määrää! Olin ripotellut suurimman osan vanhan häkin puruista uuteen dunaan, uusien kuivikkeiden sekaan. Raukkaparka oli silti ihan pyörällä päästään eikä tiennyt edes minne perustaisi pesän. Yhdessä vaiheessa se tunki poskipussinsa aivan tupaten täyteen vessapaperisilppua ja lähti kuljettamaan sitä, ajatellen kai sisustaa pesänsä sillä, mutta kun sitten ei tuttua pesää löytynytkään. Se juoksi ympäri dunaa, kaivoi, juoksi juoksupyörässäkin, mutta ei. Ja aina välillä se kävi ahtaamassa lisää tavaraa poskiinsa niin että me miehen kanssa jo pelkäsimme sen joko tukehtuvan tai ainakin halkaisevan poskensa. Pitkällisen etsinnän jälkeen se tyhjensi posket siltamökkiinsä, jonne olin siirtänyt vanhasta pesästä osan sen vanhoja ruokavarastoja, mutta Karamelli ei tainnut niitä juuri arvostaa. Edes ruoka ei sitä suunnattomasti kiinnostanut, koska eihän sillä ole paikkaa, minne varastoida. Jopa kattoon ripustettu Prestigesin siementanko sai olla rauhassa, mikä on jo melkein huolestuttavaa.

Aamulla Karamelli oli kuitenkin asettunut johonkin nukkumaan ja ajoittaisesta rapistelusta päättelin, ettei se ole kerännyt yön aikana kaikkea tahdonvoimaansa ja teleportannut itseään jonnekin huomattavasti tutumpiin ympyröihin. Eiköhän se sopeudu kuitenkin uuteen dunaansa. Ja on sillä nyt ainakin ruhtinaallisesti tilaa!

Vesipullolle täytyy kuitenkin keksiä jokin fiksumpi kiinnityssysteemi. Nyt se roikkuu häkin ulkopuolella epämääräisessä rautalanka-teippi-virityksessä. Siihen on oltava fiksumpikin konsti.

Ennen ja jälkeen

Ennen:

Jälkeen (kansiverkko puuttuu ja hiirukin on vielä pöydän reunalla olevassa kuljetusboksissa):

Jatkan tuosta uudesta dunasta juttua huomenna, nyt en enää ehdi enkä jaksa. Karamellilla on kauhea homma nuuskuttaa joka paikka läpi ja päättää, kelpaako mokoma asunnoksi lainkaan. Edes ruoka ei kiinnosta! Toisaalta, mitä ruualla tekee kun ei ole vielä löytynyt kelvollista varastopaikkaa?!

Virtahepo työhuoneessa

Kävin hakemassa sen uuden dunan äsken ja voin sanoa että se on hirvittävä! Nimittäin hirvittävän iso! Yksi pieni hamsteri häviää sinne. No mitä, onhan se melkein metrin pitkä ja puoli leveä, marsuille kai pääasiassa tarkoitettu, niin että Karamellille on kyllä ruhtinaallisesti tilaa. Saa nähdä mitä se tuumaa siitä...

Isompi duna!

Sain tänään vihdoin ja viimein ilmoituksen Matkahuollosta, että pakettisi on saapunut. Paketti sisältää yhden kappaleen Pikkulinnasta tilattuja Gabber Garda-dunia. Vihdoin ja viimein! Tilasinhan sen dunan jo puolitoista viikkoa sitten ja kun maanantaihin mennessä ei tilauksesta ollut kuulunut mitään, otin yhteyttä Pikkulinnaan sähköpostitse. Heillä on ongelmia järjestelmän automaattisissa lähetystoiminnoissa, joten en ollut saanut tilausvahvistusta lainkaan. Sain sen kuitenkin sähköpostilla, maksoin sen ja duna laitettiin heti tulemaan. Ja nyt se on täällä!

Mitähän Karamelli mahtaa tuumata uudesta dunastaan? Sinne mahtuu nyt hyvin siltamökki, juoksupyörä ja muuta aktiviteettia. Ajattelin varustaa sinne myös oman vessanurkan, jos se oppisi tekemään tarpeensa sinne. Helpottuisi häkin siivoaminenkin. Yksi asia vain mietityttää: mitenköhän sinne saa asennettua juomapullon? Onko dunan kyljessä reikää juomapullolle vai täytyykö itse alkaa säveltää jotakin? Luulen kuitenkin että kyljessä on valmiiksi reikä, eikö siltä näytä ainakin tämän kuvan perusteella? Veljeltä sain ison vesipullon, jonka saa sitten metallilangalla kiinni dunan luukkuun.

Huvittava pikkuotus

Täytyy sanoa, ettenpä olisi uskonut hamsterin olevan näin HAUSKA lemmikki. Sen puuhailuja on mukava seurailla ja sen älynväläyksille on kyllä irronnut jo ihan naurutkin.

No, eilen pohdimme miehen kanssa, miten saisimme Karamellin kiinnostumaan JR Farmin mansikkaherkkutikun jämästä. Ne Prestigen herkkutikut järsitään alta aikayksikön aivan loppuun asti, mutta se mansikkatikku ei ilmeisesti ollut yhtään niin hyvä, koska siitä jäi yläosa syömättä, sieltä mihin ei yltänyt enää helposti. Otin tikun irti dunan kattoritilästä ja laitoin alas, mutta se ei oikein kelvannut.
Pari päivää se lojui lipaston reunalla odottamassa aikoja parempia. Kokeilimme eilen laittaa sen häkkiin uudestaan. Ritilästä roikkuen se ei jaksanut kiinnostaa, mutta kun mies tiputti sen häkkiin kokonaan, Karamelli innostui. Se nappasi koko tikun hampaisiinsa ja lähti kiikuttamaan sitä kohti pesäänsä! Mitä sitä nyt turhaa jyrsimään palasia kun voi sen viedä suoraan pesäänsä? Olimme varmoja että matka tyssää viimeistään pesän ovelle, josta tikku ei poikittain mahdu sisään, mutta pah. Karamelli muilutti tikun pesäänsä oikein kätevästi.

Keksimme eilen Karamellille pienen älytehtävänkin. Hiiru on hulluna pähkinöihin, joten taittelin wc-rullan hylsyn toisen pään kiinni, laitoin sisälle pähkinöitä ja taitoin toisenkin pään puoliksi kiinni, niin ettei Karamelli mahtunut rullan sisälle. Kauniiksi lopuksi työnsin rullan toisen pään onton puun yhteen reikään, jolloin Karamelli ei saanut kääntelemällä pähkinöitä itselleen. Kuva selittänee enemmän.

Karamelli haistoi pähkinät putkesta ja yritti ensin joka puolelta kierrellä, että miten putkilon sisälle pääsee käsiksi. No ei oikein mitenkään. Äly ei nyt auta, on käytettävä väkivaltaa, totesi Karamelli. Se kääri kuvaannollisesti hihat ja kävi hampaiksi hylsyyn. Enpä ole aiemmin sen nähnyt tuhoavan rullaa niin nopeasti kuin nyt! Rullasta tuli suikaleita ja hiiru sai pähkinänsä, jotka vietiin tarkasti talteen.

Tänään hankin Karamellille isomman pahviputken, jotain 7-8 cm halkaisijaltaan, jonne se mahtuu sisälle hienosti. Ja äänestä päätellen siihen sopii hampaitaankin sovitella. Karamelli innostui putkesta ja viettää nytkin siellä aikaansa. Täytin ruoka-astian ja laitoin sen nurkkaan, suoraan putken suuaukolle. Miksi kuljettaa sapuskoita osa kerrallaan poskipusseissaan, kun tuon koko kupin voisi saada vedettyä piiloon, tuumi Karamelli putkessaan ja kävi kupin reunaan kiinni vetääkseen sen putken sisälle. Mutta voi! Kuppi olikin isompi kuin putkilon halkaisija eikä siis mahtunut mitenkään sisälle, vaikka Karamelli kokeili jyrsiä ensin putkea ja sitten kuppia. Tarmokkaasti se kuitenkin raastoi kuppia. Minä kuitenkin tylsänä ihmisenä päätin ettei tuo ole kiva leikki ja siirsin kupin pois putken lähettyviltä.

"You has a flavor"

Ei ihan Karamellin näköinen, mutta ajatus on kuitenkin sama. Oppineena viime viikkoisesta haukkauksesta yritän välttää panemasta käsiäni Karamellin häkkiin jos olen käsitellyt jotain syötäväksi kelpaavaa. Hamstereiden hajuaisti on kuitenkin ylivoimainen, uteliaisuus aina tyydytettävä ja ahneus loputon. Niinpä monta kertaa on käynyt niin että ensin Karamelli ensin nuuskii sormea ja päättää sitten kokeilla sitä hampaillaan. Jos se olisi sittenkin syötävää? Tosin nyt osaan hieman väistää hampaita eikä Karamellikaan ole tosissaan, kunhan kokeilee.

Hamsteri lemmikkinä

Hamsteri on mainio lemmikki tällaiselle työssäkäyvälle ihmiselle. Sen voi aivan hyvällä omalla tunnolla jättää aamulla häkkiinsä vetelemään sikeitä, eikä tarvitse murehtia, että siellä se nyt yksikseen joutuu taas olemaan pitkän päivän. Töiden jälkeen voi lähteä vielä kaupungillekin muutamaksi tunniksi ilman kalvavaa ajatusta, että raukalla on jo kupla otsassa kun ei pääse ulos pissalle.
Vasta kahdeksan aikoihin viiksikuono kömpii ulos mökistään makeasti venytellen, ikään kuin sanoen: "No mutta huomenta, nukuinpas minä makeasti. Mitäs tänään on aamupalana?"

Yksi vika siinä kuitenkin on. Illalla ei malttaisi millään mennä nukkumaan kun pikkuhirmu on hereillä. Ja se taas tarkoittaa sitä, että aamulla väsyttää ja katselen kateellisena dunaa, josta voi melkein kuulla tyytyväisen tuhinan hamsterin kääntäessä kylkeä ja jatkavan uniaan.

Tärähtäneitä kuvia

Tärähtämätöntä kuvaa tuosta pikkuhiirulaisesta ei kyllä saa. Paitsi ehkä ruokakupilla.






Tänään oli sekä siivous- että shoppauspäivä. Kävin paikallisessa Musti&Mirrissä, jossa nimestä huolimatta on myös joitain jyrsijätarvikkeita myytävänä. Ostin säkillisen Mörtti Röpöä eli käsittelemätöntä haapahaketta, joka ei pölise niin paljoa kuin edellinen puru. Lisäksi ostin sieltä Rodon siemensekoitusta, jota aion tarjoilla Prestigesin kanssa.
Siivosin tänään taas häkin, kun se tuntui hieman haisevan. Tosin syy hajuun voi olla alkavan migreenin takia yliherkkä nenäni, mutta tulipahan kuitenkin siivottua. Laitoin kaikki vanhat purut tällä kertaa häkkiin, jotta sain ne pois jaloista. Purua on taas aika reilusti ja Karamellilla materiaalia kaivamiseen. Se on kyllä ihan hirveä pöllyttämään puruja, taivaan kiitos sillä on duna, koska missään häkissä purut eivät pysyisi.

Touhua ja tohinaa

Joo-o, Karamelli vaatii isomman dunan. Ajattelin tarjoilla sille vähän vaihtelua ja laitoin ostamani siltamökin sen dunaan. Koska en viitsi ottaa juoksupyörää pois enkä vanhaa mökkisysteemiä (koska sitten minulla ei olisi paikkaa vesipullolle), niin dunasta tuli aika ahdas. Mutta ai että se siltamökki on ihana Karamellin mielestä! Se möngertää mökin sisällä puruissa, käy välillä mönkimässä mökin ulkopuolellakin ja kokeilee mökkiin hampaitaan. Vimmattu pölinä ja nuuskutus vain käy! Onpahan pikkuhiirulle siinä tekemistä ensi yöksi.

Funtsin tuota viimeksi kirjoitettua allergiaepäilyjuttua. Se kieriskely ja rapsuttelu sopisi hyvin siihen hajuhommaan eli Karamelli yrittää epätoivon vimmalla saada puruista tutunhajuisia. Nimittäin nyt kieriskely ja rapsuttelu on vähentynyt liki olemattomiin. Tosin Karamelli on löytänyt sisäisen myyränsä, se tonkii puruissa kuin parempikin maamyyrä!
Sille karvattomalle laikulle voisi olla muitakin selityksiä kuin allergia. Ensinnäkään se ei ole karvaton, huomasin sen kun tutkiskelin touhon takalistoa tarkemmin. Siinä on lyhyempi karva, mutta kalju se ei ole. Se olisi voinut kulua jossakin ahtaammassa paikassa. Tai sitten kyse on vanhenevan naaraan hormonitoiminnan vähenemisestä ja sen aiheuttamasta karvattomuudesta, nämä selityksen karvattomille tai huonokarvaisille laikuille tarjosi Satumetsän oireita ja ohjeita-sivu.

Satumetsän sivuilta löytyi toinenkin kiinnostava artikkeli: Mitä hamsteri on. Viikon kokemuksen perusteella tuo pitää kyllä paikkaansa. Karamelli on ahne, muttei tyhmä. Päättäväinen ja rohkea. Ovelakin tarvittaessa ja itsepintainen. Ja tälläkin hetkellä kuuluvasta kuopsutuksesta päätellen kuten kaikki naiset: innokas sisustaja.
Kuvaa en saanut tänäänkään otettua. Karamelli ei tule mökistään ulos vaan touhuaa siellä.

Omituista kutinaa

Monta päiväähän Karamelli ehti meillä ollakin ennen ensimmäisiä ongelmia. Se kutisee ja sillä on takaosassa laikku, josta on karvaa ilmiselvästi lähtenyt tai ainakin ohentunut. Soittelin eilen veljelle, että onko hän tällaista huomannut aiemmin, niin ei kuulemma ole. Tietysti aina joskus jostain kohtaa kutittaa, muttei nyt niin kovin usein. Nyt Karamelli vaikuttaa levottomalta ja kieriskelee paljon raapiessaan.

Ulkoloiset eivät tule ensimmäisenä mieleen, mistä se niitä nyt ihan yhtäkkiä olisi saanut? Allergia olisi ehkä todennäköisempi selitys. Koska kuitenkin tuota samaa kuiviketta ja siemensekoitusta on käytetty aiemminkin ilman ongelmia, en usko ihan heti sen niistä johtuvan.
Epäiltyjen listalla on ensimmäisenä ne tarjoilemani herkkutikut, josko niissä olisi ollut jokin allergisoiva ainesosa. On muuten erittäin ylimalkaiset tuoteselosteet noissa eläinten ruuissa, voin kertoa!
Toinen uusi juttu häkissä on ollut se ontto puu, jonka tosin otin pois joku ilta sitten. Olisiko se käsitelty jollain kemikaalilla tai onko siitä vähän irtoava pöly sitten aiheuttanut kutinaa? En pessyt sitä puuta mitenkään ennen häkkiin laittoa. Häkkiin on kyllä varmasti jäänyt sitä pölyä siitä puusta, joten jos sitä epäillään, niin lienee purujen vaihto ja häkin pesu paikallaan.

Tosin, etsiskelin infoa Hamsteriyhdistyksen foorumilta ja sieltä löytyi hyvin samankaltainen huoli jonkun toisenkin syyrialaisnaaraan omistajalta: "Onko ihan normaalia, kun syrkkinaaraani kutisee vähän väliä, ja se raapii itseään, ja piehtaroi häkissä yrittäessä saada kutinaa pois?" Vastaus ei antanut aihetta suureen huoleen: kuulemma purujen vaihto ja häkin pesu saattavat aiheuttaa tällaista käytöstä, hamsteri levittelee omia hajujaan pitkin häkkiä. Ja minulta taisi lörähtää niitä puruja häkkiin vähän reilummanlaisesti, niin että siellä on nyt paljon puruja muljattavana. Se karvaton kohta kyllä epäilyttää silti, se ei sovi tähän kuvaan.

Vai voikohan hamsterin kehittää stressireaktion, kuten joskus kuulee kissojen tai koirien tekevän? Stressi vaikkapa elinolojen muutoksesta on aiheuttanut niille iho-onhelmia, karvattomia läiskiä ja kutinaa. Tosin Karamellin duna sinänsä ei ole muuttunut, käsittelijä vain.

Funtsin tuossa eilen illalla noita hamsterin ruoka-asioita. Todellakin, siemensekoituspussin kyljessä lukee seuraavaa: viljaa, "derivatives of vegetable origin" (eli jotain vihannesperäisiä johdannaisia/sivutuotteita), vihanneksia, hedelmiä, mineraaleja. Mitä viljaa/viljoja, mitä vihanneksia, mitä hedelmiä? Olisi kiva tietää, koska mielessä kävi ajatus että mitenköhän vaikeata olisi luoda hamsterille hyvä ruokavalio ilman noita kaupan siemensekoituksia, jotka ilmeisesti voivat olla ihan mitä tahansa. Eli hankkisi siis itse kauraa, ohraa tai mitä viljoja nyt tarvitaankaan, kuivattuja vihanneksia, hedelmiä, pähkinöitä ja ilmeisesti myös kivennäisvalmisteita.
Taatusti käsittelemätöntä viljaa löytyisi varmasti naapurista yhden hamsterin tarpeisiin; porkkanaa ja omenaa voisi kuivata itse omasta puutarhasta, eivät ne nyt ihan luomutavaraa ole, mutteivät juuri muutakaan ja Tampereelta löytyy vaikkapa näitä "Punnitse ja säästä"-liikkeitä, joissa on ihmisille tarkoitettuja kuivattuja hedelmiä sun muuta, valikoisi niistä ne sokerittomat ja lisäaineettomat versiot. Ei se niin kalliiksi varmasti tulisi, kun yksi hamsteri ei aivan järkyttävän suuriruokainen elukka ole. Tietäisipähän ainakin tarkalleen, mitä hiirulainen syö! Nyt mennään ihan vain pussien perusteella ja luotetaan siihen, että ruokavalmistajat ajattelevat vähän eläinten hyvinvointiakin rahankahminnan keskellä.

Mitä tauteja hamsterinpuremasta saa?

Aina sitä oppii uutta. Esimerkiksi sen, että kun on syönyt sipsejä, on parempi mennä pesemään kädet ennen kuin lykkää ne hamsterin häkkiin. Ilmeisesti suola, rasva ja mausteet olivat Karamellin mielestä niin houkuttelevan tuoksuisia, että sitä piti ensin nuuskia ja sitten maistaa. Ja se rouhaisi minua sormesta! Iho meni rikki, joten tuleekohan tässä nyt kaikki sairaudet rutosta raivotautiin?

Aiemmin Karamelli ei ole yrittänyt minua purra, ei edes sen maanantaisen kiinniotto-operaation yhteydessä. Käsissäkin se vain räpisteli, muttei yrittänytkään sovitella hampaitaan minun sormiini. Ja muuten se on tullut vain uteliaana nuuskimaan. Tämänkin kyllä panen ihan omaan piikkiini, sitäkös en pessyt käsiäni...

Sydämenmurskaaja

Avomies suhtautui alkuunsa hamsterin adoptointiin vähän penseästi: "Plääh, mutta jos nyt on ihan pakko, niin menköön..." Ääni on muuttunut kellossa aika täydelleen, vaikkei mies sitä varmasti suostu ääneen myöntämään. Joka tapauksessa vilkkaan ja suloisen otuksen touhuilu kiinnostaa kovasti myös miestäkin, ei vain minua. Vähältä piti ettemme saaneet aikaiseksi jo nahistelua häkin sisustuksesta. Päällystin juoksupyörän paperilla, jottei Karamellin jalat lipsuisi sen välistä. Mies oli sitä mieltä, että Karamellin epäluuloinen haistelu tarkoittaa sitä, ettei se pidä uudistuksesta vaikkakin juoksemaan pääsee nyt paremmin.
Häkin viereen täytyy kyllä sijoittaa kohta toinenkin nojatuoli, että mahdumme molemmat katselemaan uutta perheenjäsentä.

Tällä hetkellä Karamelli vetelee vielä sikeitä, joten kuvaa ei ole tarjolla.

Melkein vahinko

Ajattelin tänään siivota hieman Karamellin asumusta. Olen antanut sille muutaman porkkananpalan ja ruokapiilot pitäisi päivittäin tarkistaa ettei jää tuoreruokaa pilaantumaan. Koska Karamelli ei ole vielä läheskään käsikesy, mietin operaatiota vähän aikaa: minun pitäisi siirtää se häkistään kuljetusboksiin. Ja mitenköhän ihmeessä sekin onnistuisi?

Otus pysytteli itsepintaisesti pesämökissään enkä raaskinut mennä sitä sinne häiriköimään. Yritin houkutella sitä ulos sieltä tarjoamalla herkkupaloja. Ensimmäinen toimi, mutta kiinniottoyritys epäonnistui. Tyhmä se kaveri ei ole, koska sen jälkeen eivät kädestä tarjotut lahjukset enää kiinnostaneet.

Sain kuin sainkin sen kiinni, mutta liukas veijari räpisteli itsensä irti ja putosi! Oli niin onni onnettomuudessa, että siinä alla sattui juuri olemaan paperikassi, joka oli melkein täynnä rutattua lahjapaperia. Karamellin pudotus oli siis varsin pehmeä. Minä nostelin paperit pois ja Karamelli kökötti paperipussin pohjalla. Sieltä se oli helppo ottaa uudelleen kiinni ja heivata kuljetusboksiinsa. Olin laittanut boksiin seuraksi vanhoja puruja, ruokakupin ja vessapaperirullan. Aikansa elämöityään hiiru päätti kaiketi yrittää asettua taloksi ja silppusi rullan sisustustarpeiksi.

Ja hyvä olikin että tein tupatarkastuksen! Ruokapiilosta löytyi muutama porkkananpalanen, jotka oli jätetty odottamaan niukempia aikoja. Koska niitä ei tule, siivosin ne kylmästi pois. Huuhtelin häkin kuumalla vedellä, ajattelin etten ihan kaikkia vanhoja hajuja pese pois vielä mäntysuovan kera. Laitoin häkin uudelleen kondikseen ja boksista häkkiin siirto tapahtui ilman suurempia välikohtauksia. Puru varmaan täytyy vaihtaa johonkin toiseen, koska siitä irtoava pöly tuntui käyvän omaan nenääni jonkin verran. Nyt pikkukaveri touhuilee siellä ja kiire on kova kun pitää taas hamstrata ja varastoida.

Tässä päivän kuva, tarkennus on päin mäntyä, koittakaa kestää.

Uusi duna tulossa

Tilasin eilen illalla Karamellille Pikkulinnasta uuden dunan, maxi-version Gabber Garda dunasta. Kokoa tuolla on 95*50*35 cm ja hintaa tuo 61 euroa plus kymppi kotiinkuljetuksesta. Hintavertailu taitaa kannattaa, koska joillain muilla liikkeillä tuo sama tai jonkin muun merkin suunnilleen samankokoinen duna oli useampia kymppejä kalliimpi. Saa sitten nähdä, miten Pikkulinnan palvelu toimii ja milloin saan häkin. Ilmeisesti sähköpostiin pitäisi tulla tilausvahvistus ja maksuohjeet, mutta toistaiseksi ei ole vielä näkynyt.

Noissa nettikaupoissa ärsyttää kaikkein eniten se, ettei tuotteista ole kerrottu tarpeeksi sivuilla. Pahimmillaan on vain kuva (mittakaavasta turha haaveilla) ja nimi! Jos sillä perusteella pitäisi ostaa esimerkiksi pesämökkiä, jotain aktiviteettia tai vaikkapa ruokaa nimenomaisesti syyrialaiselle hamsterille, niin heikoilla jäillä ollaan. Ainakin minä olen, näin tuoreena hamsterinomistajana. Olisi hirveän kiva, jos löytyisi jotain mainintaa siitä, sopiiko kyseinen tuote hamstereille (ja vielä tarkennettuna, että kääpiöhamstereille vai syyrialaisille).
Ruokien kanssa tilanne on vielä pahempi, minä haluaisin tietää ennen ostamista esimerkiksi tuoteselosteen, mutta parhaimmillaan tuotteesta lukee vain "Laadukas täysravinto", pahimmillaan ei lue mitään muuta kuin nimi (joka kertoo kokemattomalle TODELLA paljon... not). Minä olen sen verran skeptinen noiden suhteen, etten luota tipan vertaa siihen, että kyse olisi tosiaan täysravinnosta tai edes oikeasti laadukkaasta ravinnosta. Myyväthän kaikki marketitkin "laadukasta kissanruokaa", josta kuitenkin suurin osa on viljaa. Kissa on lihansyöjä. Mistä lähtien vilja on lihaa ollut? Vai oletteko nähneet kissan laiduntavan viljapellossa?

Näissä lemmikkiasioissa tuntuu usein olevan rahan hankinta eläinten hyvinvointia tärkeämpi seikka ja usein on niin, ettei myyjä tiedä oikeastaan mitään kaikista niistä eläimistä, joille tuotteita myy. Erityisesti tämä korostuu lemmikkiliikkeissä, jossa on myynnissä kaikkea kaloista gerbiileihin ja marsuista matelijoihin ynnä tietysti kaikkea mahdollista tarviketta ja sapuskaa melkein mille vain. Minä en ainakaan uskaltaisi kysyä tällaiselta kauppiaalta mitään mistään tai ainakaan luottaa mihinkään sanottuun. "En mää mitään tiedä, mää oon vaan töissä täällä".
Monella nettisivulla varoitellaan esimerkiksi hamsterien valjaista, ettei sellaisia kannata ostaa tai käyttää, hamsteri karkaa niistä tai jos ei pysty, niin ne kiristävät pahasti ja että hamsterin ulkoilutus on muutenkin aika vaarallista ja tarpeetonta puuhaa. Kuka kauppias sitten myy hamsterinvaljaita?! Onko se eettistä, onko se järkevää? Ei, ei ole kumpaakaan, mutta rahaa siitä saa kun jollekin kokemattomalle ja tietämättömälle asiakkaalle kauppaa niitä ja jättää kertomatta, ettei ne oikeasti sovellu mihinkään käyttöön. Ja hamsteri saa kärsiä. Mitäs siitä, sehän on vain eläin? Tärkeintä on että raha juoksee.

Ahne ja sinnikäs

Hiirulainen on aloittanut iltatouhuilunsa jo. Ripustin häkkiin kokeeksi ostamani Prestigen Fruit Früchte-patukan. Häkin kattoritilästä roukkuva pötkylä tarjoaa syötävän lisäksi vähän jumppaakin. Ja ei muuta kuin rouskutus käy kun Karamelli tekee siitä selvää. Täytyy varmaan ottaa se jossain vaiheessa pois, ettei se syö sitä kokonaan kerralla. Tarjoamani omenan- ja porkkananpalaset ovat maistuneet myös, joten ruokahalu tuntuu olevan kunnossa.

Myös ensimmäiset kuvat Karamellista on otettu. Ilman salamaa ei vilkkaasta otuksesta juuri tärähtämöntä kuvaa saa, mutta eipä tuo näyttänyt reagoivan salamaan mitenkään. Voi tietysti olla että hiiru oli niin keskittynyt syömiseen, ettei huomannut pieniä häiriötekijöitä lainkaan. Mutta tässä sankaritar nyt on:

Hamsteri on laskeutunut

Karamelli siis kotiutui tänne eilen, mitä ilmeisimmin täysissä sielun ja ruumiin voimissa. Päiväajan se vietti omassa rauhassaan makuuhuoneen hämärässä. Iltasella pikkukaveri alkoi touhuilla ahkerasti ja se sai aika ajoin yleisöäkin, suloinen pieni otus kun on. Se tuntuu olevan kovin terhakka ja ponteva hamsteri, niin ahkerasti se touhuili häkissään. Tupareissa meni myöhään, joten pystyin siinä sivussa seurailemaan Karamellin edesottamuksia myöhään iltaan. Vipellystä riitti ainakin puoli kolmeen asti aamuyöllä ja varmaan vielä sen jälkeenkin.

Karamelli ei tunnu olevan pelokas lainkaan, vaikka laittaisin käden häkkiin. Se ei mene karkuun vaan tulee uteliaana nuuskimaan ja nappasi jo herkkupalankin kädeltäni. Tarjoamani porkkananpalat kelpasivat myös tai ainakin ne katosivat nopeaan tahtiin ruokakupista.

Nyt sankaritar vetelee sikeitä pesässään vaikka käykin aika ajoin rapistelemassa häkissä. Koska ulkona on melko kirkas syyspäivä eikä työhuoneessa ole verhoja, rakentelin häkin sivustalle kansioista vähän valosuojaa, siltä varalta että jos täällä on muuten liian kirkasta hiirun kauneusunille.

Se tulee, se tulee!

Hamsteri on jo matkallaan päässyt Pirkanhoviin asti. Ihan kohta se on täällä! Koska meillä on kuitenkin tänään tupaantulijaiset, majoitamme hamsterin poikkeuksellisesti makuuhuoneeseen, jossa se todennäköisesti ja toivottavasti saa olla rauhassa. Juhliin saattaa olla tulossa lapsiakin jokunen ja olen kovin huolissani Karamelli-paran nukkumarauhasta. Ei varmaan liene syytä esitellä koko karvapötkylää lapsille lainkaan.

Kohta se OIKEASTI tulee!

Lauantaina, puolen päivän jälkeen pitäisi saapua Hamsteri Expressin erikoiskuljetus Hakunila-Tampere ja blogin päätähti saapuu näyttämölle. Vähänkö jännittää...
Soittelin tuossa veljelleni ja kyselin vielä muutamia juttuja hamsterista. Veli tuo samalla puoli pussillista puruja ja vähän ruokaa, muutaman varajuomapullon ja noin muuten kaikki hamsterilaisen tarvikkeet.
Karamelli (on kuulemma suurella todennäköisyydellä naaras) saanee kyydin ihan ikiomassa häkissään, joten se kuljetusboksi tuli ehkä vähän turhaan hankittua nyt tai ainakin postitettua siskolle, mutta väliäkö tuolla nyt niin. Häkki kääritään pyyhkeeseen lämmön pitämiseksi tasaisena ja se sijoitetaan auton takapenkille. Hiiru ei välttämättä huomaakaan kun se on jo uudessa kodissa, oletettavasti se nukkuu kuitenkin matkan ja pitkälle iltaan.

Netistä on löytynyt aika kivasti hamsteriaiheisia sivuja, mutta lähdekritiikkiä on harrastettava tiukasti. Liian moni hakukoneiden kautta löytynyt sivu paljastuu ala-asteikäisen "hamsterit on niin ihania"-sivuksi ja jopa Hamsteriyhdistyksen foorumi tuntuu olevan samaa sarjaa, vaikka siellä onkin kyllä aika hyödyllisen oloinen "Asiantuntijat vastaavat"-palsta, jonne ei kuka tahansa voi vastata mitä sattuu.
Voisin kuitenkin suositella seuraavia sivuja:
Satumetsän hamsterinhoito-ohje
Oireet ja sairaudet (edelleen Satumetsän juttuja)
OSJH:n syyrialaisen hoito-ohjeet
SEY: syyrianhamsteri