Synttärisankari itse:
29.12.12
Siri 1 vuotta ja 2 päivää
Meiltä oli melkein unohtua se seikka, että Siri täytti kokonaisen yhden vuoden toissapäivänä, 27.12.12. Niin se aika vain menee, meidän pieni särisevä lumipallokin on jo aivan aikuinen, ohittanut optimaalisimman lisääntymisiän ja muutaman kuukauden kuluttua näyttelyissäkin menisi jo veteraaniluokkaan. Mutta ikähän on vain numeroita, minusta Siri on ainakin ihan yhtä upeaturkkinen, vilkas ja nuorekas talvikko kuin aiemminkin.
Synttärisankari itse:
Synttärisankari itse:
28.12.12
Juhlapyhät ohitse
Juhlapyhät ovat aina vähän kurjia, jos ollaan johonkin menossa useammaksi päiväksi. Hamsterit täytyy jättää yksin siksi aikaa, mutta silloin pidän rajana sitä, että ne ovat maksimissaan kolme yötä yksin. Niin tänäkin jouluna, itse lähdin reissuun jo perjantaina, mutta Karri oli kotona sunnuntaihin asti ja ehti sunnuntaina vielä tehdä viimeiset siivoukset ja vedenvaihdot. Minä puolestani palasin keskiviikkona pitämään huolta hamstereista.
Koska Jane on ehdottoman epäluotettava hamsteri, Karri nosti sunnuntaina dunan alas lattialle siltä varalta, että jos Jane saa päähänsä karata, se ei putoa korkealta. Tämä on ollut usein meillä tapana, jos syyrialainen asustelee muovidunassa. Ovat ne sellaisia tuholaisia sille päälle sattuessaan...
Jane ei ollut sunnuntaina arvostanut päiväsiivousta lainkaan vaan oli tuhissut Karrille paheksuvasti. Keskiviikkonakin siivosin molemmat jo aikaisin päivällä ja Janesta näin lähinnä vain vilauksen kun luttakorvainen, äkämystyneen oloinen hamsteri singahti pesämökistä piiloon pahvitunneliin. Siri sen sijaan oli suopeammalla tuulella varsinkin sen jälkeen kun olin antanut tuoreruokaa. Se istui tuoreruokakuppinsa vieressä ja söi kuin olisi nälkää nähnyt. Karri tosin paljasti antaneensa Sirille joululahjan: kananmunakennon, jossa oli herkkuja. Kennoon oli jyrsitty pieni reikä ja parhaat herkut oli käyty korjaamassa talteen.
Koska Jane on ehdottoman epäluotettava hamsteri, Karri nosti sunnuntaina dunan alas lattialle siltä varalta, että jos Jane saa päähänsä karata, se ei putoa korkealta. Tämä on ollut usein meillä tapana, jos syyrialainen asustelee muovidunassa. Ovat ne sellaisia tuholaisia sille päälle sattuessaan...
Jane ei ollut sunnuntaina arvostanut päiväsiivousta lainkaan vaan oli tuhissut Karrille paheksuvasti. Keskiviikkonakin siivosin molemmat jo aikaisin päivällä ja Janesta näin lähinnä vain vilauksen kun luttakorvainen, äkämystyneen oloinen hamsteri singahti pesämökistä piiloon pahvitunneliin. Siri sen sijaan oli suopeammalla tuulella varsinkin sen jälkeen kun olin antanut tuoreruokaa. Se istui tuoreruokakuppinsa vieressä ja söi kuin olisi nälkää nähnyt. Karri tosin paljasti antaneensa Sirille joululahjan: kananmunakennon, jossa oli herkkuja. Kennoon oli jyrsitty pieni reikä ja parhaat herkut oli käyty korjaamassa talteen.
20.12.12
Jane ja joulusiivo
Joulun kunniaksi hain paikallisesta ison säkin purua ja siivosin Janen dunan tänä iltana perusteellisesti. Tunnen itseni pahaksi ihmiseksi. Jane-raukka oli siivouksesta niin järkyttynyt, että se nökötti puusillan päällä kauan pelästyneen näköisenä ja nyt se kaivaa yhtä nurkkaa, josta se kai kuvittelee pääsevänsä pois. Ei tämä ole koti kun haisee ihan vieraalta. Ja mökkinurkassa on vielä vanhoja puruja, joissa luulisi sitä tuttua hajua olevan!
Eikä tässä vielä kaikki, Siri sutii jonkin putken sisällä. Se on kyllä pelkkää sympatiarapinaa, koska Sirin terraa ei tällä kertaa siivottu perusteellisesti.
Eikä tässä vielä kaikki, Siri sutii jonkin putken sisällä. Se on kyllä pelkkää sympatiarapinaa, koska Sirin terraa ei tällä kertaa siivottu perusteellisesti.
19.12.12
Eläinkokeen hämmästyttävät tulokset
Kas niin, edellisessä postauksessa kuvailtu eläinkoe on jatkunut viikon verran ja on tapahtunut seuraavaa:
1. ensimmäisenä aamuna Janen rulla näytti siltä kuin siihen ei olisi koskettukaan. Olimme huolissamme, onko meidän prinsessa joutunut nukkumaan ilman lakanoita. Niin surkeasti asiat eivät onneksi olleet, sillä kurkistus pesään osoitti että rullasta oli nätisti nypitty ilmeisen sopiva määrä paperia, jossa hamsterin sopii nukkua.
2. ensimmäisen siivouksen jälkeen sama tilanne toistui, rullasta oli napsittu hyvin nätisti riittävä määrä paperia pehmustetarpeiksi.
Vessapaperirulla kuitenkin tuhoutui maanantain ja tiistain välisenä yönä, mutta tuhoutumistapa oli varsin erikoinen. Jane oli tonkinut niin paljon puruja, että purukasa ylsi juomapullon putkeen asti, jokin puru oli osunut venttiiliin ja pullo oli vuotanut tyhjiin. Lähellä seisoskellut vessapaperirulla oli kuitenkin imenyt itseensä suurimman osan vedestä, purut olivat jotakuinkin kuivia pullon ympärillä, mutta paperirulla oli märkä! Koskaan aiemmin meillä ei ole tapahtunut tätä, että pullo vuotaisi tyhjiin, mutta kokeneemmat harrastajat ovat siitä varoitelleet kyllä, että näinkin voi käydä. Näköjään siis voi!
Tässä vielä meidän koe-eläin söpöilemässä:
1. ensimmäisenä aamuna Janen rulla näytti siltä kuin siihen ei olisi koskettukaan. Olimme huolissamme, onko meidän prinsessa joutunut nukkumaan ilman lakanoita. Niin surkeasti asiat eivät onneksi olleet, sillä kurkistus pesään osoitti että rullasta oli nätisti nypitty ilmeisen sopiva määrä paperia, jossa hamsterin sopii nukkua.
2. ensimmäisen siivouksen jälkeen sama tilanne toistui, rullasta oli napsittu hyvin nätisti riittävä määrä paperia pehmustetarpeiksi.
Vessapaperirulla kuitenkin tuhoutui maanantain ja tiistain välisenä yönä, mutta tuhoutumistapa oli varsin erikoinen. Jane oli tonkinut niin paljon puruja, että purukasa ylsi juomapullon putkeen asti, jokin puru oli osunut venttiiliin ja pullo oli vuotanut tyhjiin. Lähellä seisoskellut vessapaperirulla oli kuitenkin imenyt itseensä suurimman osan vedestä, purut olivat jotakuinkin kuivia pullon ympärillä, mutta paperirulla oli märkä! Koskaan aiemmin meillä ei ole tapahtunut tätä, että pullo vuotaisi tyhjiin, mutta kokeneemmat harrastajat ovat siitä varoitelleet kyllä, että näinkin voi käydä. Näköjään siis voi!
Tässä vielä meidän koe-eläin söpöilemässä:
12.12.12
Eläinkoe
Meillä on jatkuvasti Karrin kanssa kränää siitä, mikä on riittävä määrä lakanoita (lue: vessapaperia) meidän hamstereille. Minusta 10 siivua Janelle ja 8-9 siivua Sirille saa luvan riittää. Karri puolestaan on sitä mieltä, että meidän pilallehemmotellut kermaperseet tarvitsevat vähintään rullan per nenä!
Niinpä päätin tänä iltana tehdä eläinkokeen: mitä hamsterit tekevät, jos saavat dunaansa/terraansa kokonaisen vessapaperirullan. Siri kylläkin sai vain rullanjämän, jossa ei paperia ollut enää kovin paljon. Se ei tajunnut siitä mitään, ei koskenutkaan. Heti kun silppusin paperit pienemmiksi, se haali ne pesäänsä kiireellä.
Janen dunan koeasemelma on kuvattuna tässä, koe-eläin itse on vetäytynyt pahvilabyrinttiinsa miettimään asioita. Testi on siis tylsässä vaiheessa: rullaa ei olla käyty edes haistelemassa. Lupaan kuitenkin raportoida asiasta myöhemmin.
Niinpä päätin tänä iltana tehdä eläinkokeen: mitä hamsterit tekevät, jos saavat dunaansa/terraansa kokonaisen vessapaperirullan. Siri kylläkin sai vain rullanjämän, jossa ei paperia ollut enää kovin paljon. Se ei tajunnut siitä mitään, ei koskenutkaan. Heti kun silppusin paperit pienemmiksi, se haali ne pesäänsä kiireellä.
28.11.12
Lemmikit ihmisinä
Sosiaalisessa mediassa on liikkunut muutaman päivän Youtube-video, jossa miehellä on kaksi kaveria. Toinen käyttäytyy kuin koira ja toinen käyttäytyy kuin kissa. Samasta teemasta Jupu on piirtänyt pari sarjakuvaa:
kissa kaverina
koira kaverina
Mutta millaisia olisivat meidän hamsterit ihmisinä? Tämä vaatiikin vähän miettimistä, mutta ehkä niitä ei viitsisi kauaa katsella kavereinaan...
Jane nukkuisi kaikki päivät ja haluaisi lähteä kaupungille sitten puolilta öin eikä ymmärtäisi ollenkaan, että meidän pitää herätä aamulla aikaisin. Se olisi syövinään yleensä kaikki tarjotut ruuat, tosin joskus tulisi joidenkin ruokien kohdalla "hyi yök, en varmasti syö!" - huutoja. Se kuitenkin säilöisi osan ruuista vessaan ja myös nukkuisi vessan vieressä. Pilaantumisvaarassa olevien vessavarastojen siivous saisi aikaan turhautunutta puhinaa ja joskus raivokohtauksia.
Jane tykkäisi viettää paljon aikaa vedellen puukolla silpuksi vaatehuoneen lattialistoja ja turhautuisi siitäkin, jos sitä kiellettäisiin tai yritettäisiin estää tekemästä moista. Ja jos joku sattuisi tuoksumaan oikein hyvältä sen mielestä, se purisi.
Silloin kun Janen tekisi miestä mieli, se onneksi ei läträisi hajuvesiä niin että vieruskaverit tukehtuvat kuten eräät meidän hamsteriystävämme ovat tehneet. Joka iltapäivä sen kaunistautumisrituaaleihin kuluisi tovi jos toinenkin.
Siri olisi vähän enemmän päiväaktiivinen, mutta sen aktiivisuuskohtaukset kestäisivät vain vähän aikaa, sitten se painelisi takaisin pötkölleen. Sen ruokatavat olisivat kokolailla sikamaiset, se sotkisi koko lautasen ympäristön kun etsisi annoksesta niitä mieluisia osia. Muutenkin Sirin päähuolenaihe olisi se, että hänet jätetään ilman ruokaa, jos ruokakaapin ovet kolisevat, se ryntää jaolle ja näyttää hätääntyneeltä, jos sille ei anneta mitään.
Kynsienleikkauksesta Siri ei pitäisi, mutta aina joskus pitkiin kynsiin tympääntyneet kaverit passittaisivat sen manikyyriin. Siellä Siri huutaisi vastalauseita, yrittäisi karata ja jos ei pääsisi karkuun, se paskoisi alleen.
kissa kaverina
koira kaverina
Mutta millaisia olisivat meidän hamsterit ihmisinä? Tämä vaatiikin vähän miettimistä, mutta ehkä niitä ei viitsisi kauaa katsella kavereinaan...
Jane nukkuisi kaikki päivät ja haluaisi lähteä kaupungille sitten puolilta öin eikä ymmärtäisi ollenkaan, että meidän pitää herätä aamulla aikaisin. Se olisi syövinään yleensä kaikki tarjotut ruuat, tosin joskus tulisi joidenkin ruokien kohdalla "hyi yök, en varmasti syö!" - huutoja. Se kuitenkin säilöisi osan ruuista vessaan ja myös nukkuisi vessan vieressä. Pilaantumisvaarassa olevien vessavarastojen siivous saisi aikaan turhautunutta puhinaa ja joskus raivokohtauksia.
Jane tykkäisi viettää paljon aikaa vedellen puukolla silpuksi vaatehuoneen lattialistoja ja turhautuisi siitäkin, jos sitä kiellettäisiin tai yritettäisiin estää tekemästä moista. Ja jos joku sattuisi tuoksumaan oikein hyvältä sen mielestä, se purisi.
Silloin kun Janen tekisi miestä mieli, se onneksi ei läträisi hajuvesiä niin että vieruskaverit tukehtuvat kuten eräät meidän hamsteriystävämme ovat tehneet. Joka iltapäivä sen kaunistautumisrituaaleihin kuluisi tovi jos toinenkin.
Siri olisi vähän enemmän päiväaktiivinen, mutta sen aktiivisuuskohtaukset kestäisivät vain vähän aikaa, sitten se painelisi takaisin pötkölleen. Sen ruokatavat olisivat kokolailla sikamaiset, se sotkisi koko lautasen ympäristön kun etsisi annoksesta niitä mieluisia osia. Muutenkin Sirin päähuolenaihe olisi se, että hänet jätetään ilman ruokaa, jos ruokakaapin ovet kolisevat, se ryntää jaolle ja näyttää hätääntyneeltä, jos sille ei anneta mitään.
Kynsienleikkauksesta Siri ei pitäisi, mutta aina joskus pitkiin kynsiin tympääntyneet kaverit passittaisivat sen manikyyriin. Siellä Siri huutaisi vastalauseita, yrittäisi karata ja jos ei pääsisi karkuun, se paskoisi alleen.
27.11.12
Tarina hyönteishyökkäyksestä
Kokeneet hamsteriharrastajat puhuvat usein siitä, että pakastavat ennen avaamista kaikki ruokapussit. Tällä torjutaan erinnäisiä hyönteisiä, joita kuivaruokien mukana saattaa tulla kotiin. Niin minäkin tein silloin alkuunsa, mutta jossain vaiheessa se sitten unohtui...
Viime kevättalvella meillä lenteli ajoittain koin näköisiä ötököitä. Koska ne pyörivät pääasiassa työhuoneessa ja joskus jopa hamstereiden dunissa, oli melko helppo paikallistaa alkusyy hamstereiden ruokiin. Jokin ruokasatsi kantoi mukanaan toukkia, joista kuoriutui lentäviä perhosia. Yksi koteloitunut toukka löytyi työhuoneen katosta ja kun toinen löytyi keittiöstä riisipussista, alkoi todellinen puolustustaistelu.
Olimme kotitunnistaneet ötökät jauhokoisa-nimisiksi perhosiksi, mutta tarkemmin ajatellen se voi olla keittiökoisa (lisää tietoa hyönteismaailmasta), koska jauhokoisa on isompi ja toisaalta toukat elelivät mitä ilmeisimmin siementen seassa, eivät jauhoissa.
Meidän vastahyökkäys lähti siitä, että hävitimme saastuneeksi epäilemämme kuivaruokaerät, sen riisipussin sisältöineen ja keittiön kuiva-ainekaapista lähti kävelemään kaikki vähänkään vanhentunut tavara. Kuiva-ainekaappi pyyhittiin huolellisesti ja tarkastettiin. Hamsterien jäljelle jääneet kuivaruuat pakastettiin vähintään 3-4 päivän ajan ja ruokalaatikoissa tehtiin yleinen siivous myös. Sen jälkeen kaikki ruokapussit on pakastettu huolellisesti, joskus vähän turhankin huolellisesti. Löysin nimittäin tänään pakastinta tonkiessani ruokapussin, joka on ollut pakastimessa hyvinkin pari kuukautta... No, miksipä kuiva ruoka siellä menisi.
Olemme selvinneet ötökkäinvaasiostamme näillä toimilla, ei ole tarvittu mitään pyretriinivalmisteita tai muita rajumpia toimenpiteitä. Perhosia ei ole aikoihin näkynyt. Sopii kuitenkin koputtaa puuta, sain jostain sellaisen käsityksen, että pakastaminen tappaisi toukat ja aikuiset perhoset, mutta kotelot selviäisivät siitä.
Ja lopuksi koisaa suloisempi ötökkä.
Viime kevättalvella meillä lenteli ajoittain koin näköisiä ötököitä. Koska ne pyörivät pääasiassa työhuoneessa ja joskus jopa hamstereiden dunissa, oli melko helppo paikallistaa alkusyy hamstereiden ruokiin. Jokin ruokasatsi kantoi mukanaan toukkia, joista kuoriutui lentäviä perhosia. Yksi koteloitunut toukka löytyi työhuoneen katosta ja kun toinen löytyi keittiöstä riisipussista, alkoi todellinen puolustustaistelu.
Olimme kotitunnistaneet ötökät jauhokoisa-nimisiksi perhosiksi, mutta tarkemmin ajatellen se voi olla keittiökoisa (lisää tietoa hyönteismaailmasta), koska jauhokoisa on isompi ja toisaalta toukat elelivät mitä ilmeisimmin siementen seassa, eivät jauhoissa.
Meidän vastahyökkäys lähti siitä, että hävitimme saastuneeksi epäilemämme kuivaruokaerät, sen riisipussin sisältöineen ja keittiön kuiva-ainekaapista lähti kävelemään kaikki vähänkään vanhentunut tavara. Kuiva-ainekaappi pyyhittiin huolellisesti ja tarkastettiin. Hamsterien jäljelle jääneet kuivaruuat pakastettiin vähintään 3-4 päivän ajan ja ruokalaatikoissa tehtiin yleinen siivous myös. Sen jälkeen kaikki ruokapussit on pakastettu huolellisesti, joskus vähän turhankin huolellisesti. Löysin nimittäin tänään pakastinta tonkiessani ruokapussin, joka on ollut pakastimessa hyvinkin pari kuukautta... No, miksipä kuiva ruoka siellä menisi.
Olemme selvinneet ötökkäinvaasiostamme näillä toimilla, ei ole tarvittu mitään pyretriinivalmisteita tai muita rajumpia toimenpiteitä. Perhosia ei ole aikoihin näkynyt. Sopii kuitenkin koputtaa puuta, sain jostain sellaisen käsityksen, että pakastaminen tappaisi toukat ja aikuiset perhoset, mutta kotelot selviäisivät siitä.
Ja lopuksi koisaa suloisempi ötökkä.
7.11.12
Hamsteriasiaa meiltä ja muualta
Anteeksi pitkä blogihiljaisuus, meillä vain ei ole tapahtunut mitään uutta ja toisaalta söpöjä kuviakaan ei ole tullut räpsittyä viime aikoina. Nyt olisi sitten kertynyt muutama asia kerrottavaksi.
Ensimmäiseksi ihan asiaa. Veera ja Ely omien sanojensa mukaan löivät viisaat päänsä yhteen ja tekaisivat uuden nettisivuston: Hamsterit.net!
Periaatteessa siellä ei ainakaan tällä hetkellä ole kovinkaan paljon uutta materiaalia, monet noista kirjoituksista on julkaistu aiemmin jossain: kirjoittajien blogeissa, Poskipussissa tai muualla. Nyt ne on kuitenkin koottu yhteen, helposti löydettävään paikkaan. Toivottavasti tästä tulee jatkossa olemaan paljon iloa aloitteleville ja jo vähän vanhemmillekin hamsterinomistajille.
Sitten törmäsin japanilaistutkimukseen, jonka mukaan suloisten eläinten kuvien katselu parantaa kykyä keskittyä tarkkuutta vaativiin tehtäviin. Kysyin jo työpaikalla, voisinko laskuttaa firmalta toimistolle raahaamani hamsterikalenterit, sehän nyt sentään on luettavissa ympärivuotiseksi työtehon parantamisvälineeksi. Lisäksi tein ehdotuksen tehokkuuskonsultin palkkaamisesta ja ehdotin tehtävään osa-aikaiseksi Siriä. Palkkatoive söpöilyn ammattilaisella on tietysti kova, pähkinä per tunti.
Kalentereista kun tuli puhe, jos olen oikein ymmärtänyt, SHY saattaisi tarjota hamsteriaiheisia seinäkalentereita ensi vuodelle. Ainakin Poskipussissa ja foorumilla julkaistiin hamsterikuvakisa kalenteria varten. Odotan sitä kuin kuuta nousevaa, saadaan kerrankin ERILAINEN hamsterikalenteri. Ostin kyllä jo Musti&Mirristä hamsterikalenterin ensi vuodelle, mutta se on vähän pettymys, koska siinä kierrätetään aika paljon samoja kuvia mitä tämän vuoden kalenterissa on. Ensi vuoden kalenterissa ei ole yhtään kääpiöhamsterin kuvaa, tämän vuoden kalenterissa oli, mutta minua nyppi pahasti kun syyskuun robolla oli niin kamalan rasvaisen näköinen turkki.
SHY tarjoaa jäsenilleen myös mahdollisuuden tilata yhdistyksen logolla varustettuja t-paitoja ja huppareita. Linkki tiedotukseen. Minulla on kaksi hupparia, mutta kumpikin on päätynyt Nukarille, koska ne ovat äärimmäisen käteviä siellä ulkoilukäytössä ja muutenkin. Nyt voisin ostaa tänne Tampereellekin hupparin tai vaikka pari eikä t-paitojakaan koskaan ole liikaa.
Jane osoittaa nykyisin bodarin taipumuksia. Sillä on ollut jonkinlainen massakausi menossa ja paino oli viimeksi punnittaessa jotakuinkin 157 grammaa. Se on tullut kymmenen grammaa ylöspäin viimeisen kuukauden aikana. Kestävyysharjoittelua Jane on tehnyt jo kauan juoksupyörässään, notkeus- ja kiipeilyharjoitteita se tekee vaatekomerossa ja nyt mukaan on lisätty siis voimaharjoittelukin. Karri oli Janen kanssa eilen vaatekomerossa ja poistullessaan näytti isoa kiveä, joka meillä on vaatekomerossa: tätä Jane puski pois tieltään menestyksekkäästi. Kiven punnitus kertoi, että se painaa melkein puoli kiloa, siis kolme kertaa sen verran kuin hamsteri itse. Ja tällaista siis punnerretaan pois tieltä...
Ensimmäiseksi ihan asiaa. Veera ja Ely omien sanojensa mukaan löivät viisaat päänsä yhteen ja tekaisivat uuden nettisivuston: Hamsterit.net!
Periaatteessa siellä ei ainakaan tällä hetkellä ole kovinkaan paljon uutta materiaalia, monet noista kirjoituksista on julkaistu aiemmin jossain: kirjoittajien blogeissa, Poskipussissa tai muualla. Nyt ne on kuitenkin koottu yhteen, helposti löydettävään paikkaan. Toivottavasti tästä tulee jatkossa olemaan paljon iloa aloitteleville ja jo vähän vanhemmillekin hamsterinomistajille.
Sitten törmäsin japanilaistutkimukseen, jonka mukaan suloisten eläinten kuvien katselu parantaa kykyä keskittyä tarkkuutta vaativiin tehtäviin. Kysyin jo työpaikalla, voisinko laskuttaa firmalta toimistolle raahaamani hamsterikalenterit, sehän nyt sentään on luettavissa ympärivuotiseksi työtehon parantamisvälineeksi. Lisäksi tein ehdotuksen tehokkuuskonsultin palkkaamisesta ja ehdotin tehtävään osa-aikaiseksi Siriä. Palkkatoive söpöilyn ammattilaisella on tietysti kova, pähkinä per tunti.
Kalentereista kun tuli puhe, jos olen oikein ymmärtänyt, SHY saattaisi tarjota hamsteriaiheisia seinäkalentereita ensi vuodelle. Ainakin Poskipussissa ja foorumilla julkaistiin hamsterikuvakisa kalenteria varten. Odotan sitä kuin kuuta nousevaa, saadaan kerrankin ERILAINEN hamsterikalenteri. Ostin kyllä jo Musti&Mirristä hamsterikalenterin ensi vuodelle, mutta se on vähän pettymys, koska siinä kierrätetään aika paljon samoja kuvia mitä tämän vuoden kalenterissa on. Ensi vuoden kalenterissa ei ole yhtään kääpiöhamsterin kuvaa, tämän vuoden kalenterissa oli, mutta minua nyppi pahasti kun syyskuun robolla oli niin kamalan rasvaisen näköinen turkki.
SHY tarjoaa jäsenilleen myös mahdollisuuden tilata yhdistyksen logolla varustettuja t-paitoja ja huppareita. Linkki tiedotukseen. Minulla on kaksi hupparia, mutta kumpikin on päätynyt Nukarille, koska ne ovat äärimmäisen käteviä siellä ulkoilukäytössä ja muutenkin. Nyt voisin ostaa tänne Tampereellekin hupparin tai vaikka pari eikä t-paitojakaan koskaan ole liikaa.
Jane osoittaa nykyisin bodarin taipumuksia. Sillä on ollut jonkinlainen massakausi menossa ja paino oli viimeksi punnittaessa jotakuinkin 157 grammaa. Se on tullut kymmenen grammaa ylöspäin viimeisen kuukauden aikana. Kestävyysharjoittelua Jane on tehnyt jo kauan juoksupyörässään, notkeus- ja kiipeilyharjoitteita se tekee vaatekomerossa ja nyt mukaan on lisätty siis voimaharjoittelukin. Karri oli Janen kanssa eilen vaatekomerossa ja poistullessaan näytti isoa kiveä, joka meillä on vaatekomerossa: tätä Jane puski pois tieltään menestyksekkäästi. Kiven punnitus kertoi, että se painaa melkein puoli kiloa, siis kolme kertaa sen verran kuin hamsteri itse. Ja tällaista siis punnerretaan pois tieltä...
24.10.12
Jauhekirjeitä
Tilasin taannoin eräästä nettikaupasta uuden kiipeilyhärvelin hamstereille, kuivaruokaa ja Sirille kylpemiseen chinchillahiekkaa. Paketti oli tullut eilen ja kävin sen tänään hakemassa postista. Ison pahvilaatikon saumoista rapsahti postin tiskille jotain jauhetta. En muistanut, että paketissa oli myös hiekkaa, joten ihmettelin mitä se on ja rukoilin, että virkailijat eivät huomaa mitään. Kymmenen vuotta sitten postitoimisto olisi evakuoitu ja kokovartalosuojapukuun pukeutunut ammattilainen olisi tutkinut hiekat. No, virkailija kyllä huomasi sen ja pyysi minua tarkistamaan paketin sisällön.
Yllätys oli melkoinen: hiekkapussissa oli useampikin pieni viiltoreikä eri puolilla ja siitä oli puolet valunut laatikkoon ja sieltä ulos. Myös ruokapussissa oli yksi pieni reikä, joten laatikosta löytyi sitäkin. Postissa onneksi oli pakkausteippiä, jolla sain kursittua pussit sen verran kasaan, että sain ne kuljetettua kotiin ilman että reppuni pohja olisi täynnä hiekkaa tai hamsterinmuonaa.
Lähetin asiasta reklamaatiota kyseiseen nettikauppaan ja sain nopeasti vastauksen: he lähettävät uuden hiekkapussin ja myös ruokaa, joten asia on kunnossa siltä osin. Alkuperäisessä tilauksessa oli kilon pussi ruokaa, josta vain noin 100 grammaa päätyi teille tietymättömille ja nyt tulee sitten puoli kiloa lisää. Pysyvätpä tytöt ainakin ruuassa vähän aikaa! Onneksi selitin asiani riittävän hyvin, sillä yleensä he kuulemma pyytävät valokuvaa hajonneista pusseista ja eihän minulla sellaista olisi ollut esittää, kas kun ei tullut mieleen siellä postissa alkaa kuvata paketin sisältöä. Eikä olisi ollut muuta kalustoa mukanakaan kuin kännykkäkamera.
Ihmettelen vain, mistä reiät ovat pakkauksiin tullut. Pahvilaatikko oli aivan koskematon, sitä ei oltu postissa runneltu millään tavoin. Kiipeilytelineen tutkin tarkkaan ja siinäkään ei ollut mitään sellaista terävää kulmaa, johon pussit olisivat voineet repeytyä. Nettikaupasta vannottiin pussien olleen ehjät heiltä lähtiessä. Jostain ne viiltojäljet hiekkapussin molempiin kylkiin ovat kuitenkin tulleet.
Tarinan opetus:
1. chinchillahiekan tilaaminen postitse ei ehkä ole maailman fiksuin idea
2. jos nettikaupan paketissa on jotain vialla, kuvaa se ennen kuin alat korjailla tuhoja
Yllätys oli melkoinen: hiekkapussissa oli useampikin pieni viiltoreikä eri puolilla ja siitä oli puolet valunut laatikkoon ja sieltä ulos. Myös ruokapussissa oli yksi pieni reikä, joten laatikosta löytyi sitäkin. Postissa onneksi oli pakkausteippiä, jolla sain kursittua pussit sen verran kasaan, että sain ne kuljetettua kotiin ilman että reppuni pohja olisi täynnä hiekkaa tai hamsterinmuonaa.
Lähetin asiasta reklamaatiota kyseiseen nettikauppaan ja sain nopeasti vastauksen: he lähettävät uuden hiekkapussin ja myös ruokaa, joten asia on kunnossa siltä osin. Alkuperäisessä tilauksessa oli kilon pussi ruokaa, josta vain noin 100 grammaa päätyi teille tietymättömille ja nyt tulee sitten puoli kiloa lisää. Pysyvätpä tytöt ainakin ruuassa vähän aikaa! Onneksi selitin asiani riittävän hyvin, sillä yleensä he kuulemma pyytävät valokuvaa hajonneista pusseista ja eihän minulla sellaista olisi ollut esittää, kas kun ei tullut mieleen siellä postissa alkaa kuvata paketin sisältöä. Eikä olisi ollut muuta kalustoa mukanakaan kuin kännykkäkamera.
Ihmettelen vain, mistä reiät ovat pakkauksiin tullut. Pahvilaatikko oli aivan koskematon, sitä ei oltu postissa runneltu millään tavoin. Kiipeilytelineen tutkin tarkkaan ja siinäkään ei ollut mitään sellaista terävää kulmaa, johon pussit olisivat voineet repeytyä. Nettikaupasta vannottiin pussien olleen ehjät heiltä lähtiessä. Jostain ne viiltojäljet hiekkapussin molempiin kylkiin ovat kuitenkin tulleet.
Tarinan opetus:
1. chinchillahiekan tilaaminen postitse ei ehkä ole maailman fiksuin idea
2. jos nettikaupan paketissa on jotain vialla, kuvaa se ennen kuin alat korjailla tuhoja
9.10.12
3.10.12
Merkkipäiviä
Huomenna 4.10.2012 tulee täyteen tasan neljä vuotta siitä, kun Karamelli meille saapui. Sen jälkeen ei montaa hamsutonta päivää ole ollutkaan!
Marraskuun puolivälissä on myös merkkipäivä: 3 vuotta ekan kääpiöhamsterin tulosta.
Elokuun alussa tuli kuluneeksi kolme vuotta ihkaensimmäisistä hamsterinäyttelyistä, joissa Katariina putsasi pöydät. Näyttelymenestyksen suunta on siitä ollut sitten alaspäin.
Sirin saapumisesta meille on kulunut noin 7 ja puoli kuukautta. Lauantaina tulee täyteen myös 4 kuukautta yhteiseloa Janen kanssa.
Marraskuun puolivälissä on myös merkkipäivä: 3 vuotta ekan kääpiöhamsterin tulosta.
Elokuun alussa tuli kuluneeksi kolme vuotta ihkaensimmäisistä hamsterinäyttelyistä, joissa Katariina putsasi pöydät. Näyttelymenestyksen suunta on siitä ollut sitten alaspäin.
Sirin saapumisesta meille on kulunut noin 7 ja puoli kuukautta. Lauantaina tulee täyteen myös 4 kuukautta yhteiseloa Janen kanssa.
27.9.12
Sirin veli Ruotsissa
Janen sisaruksista muutama on Petsiessä ja niiden omistajiin on tullut pidettyä yhteyttä mm. painokyselyjen tiimoilta. Sen sijaan Sirin sisarusten omistajista tai sijainnista minulla ei ole mitään tietoa. Yritin googlettaa niitä tässä, mutta Googlen kautta löytyi ainoastaan uros Tarinan Ajomies.
Ajomies on päätynyt Ruotsiin Mapilamis-kasvattajalle. Nettisivujen mukaan sitä on jo käytetty jalostukseen, 25.5.12 on syntynyt Mapilamis-poikue, jonka isä on Ajomies ja emä Mapilamis Flingan. 16.9.12 on syntynyt toinen Ajomiehen poikue, emä on Vildvitrans Carlisle.
On mukava tietää välillä, miltä omien hamsterien sisaruksille kuuluu ja miltä ne näyttävät!
Ajomies on päätynyt Ruotsiin Mapilamis-kasvattajalle. Nettisivujen mukaan sitä on jo käytetty jalostukseen, 25.5.12 on syntynyt Mapilamis-poikue, jonka isä on Ajomies ja emä Mapilamis Flingan. 16.9.12 on syntynyt toinen Ajomiehen poikue, emä on Vildvitrans Carlisle.
On mukava tietää välillä, miltä omien hamsterien sisaruksille kuuluu ja miltä ne näyttävät!
19.9.12
Hamsteritaidetta
Eilisiltana Jane sai kunnian toimia inspiraationlähteenä, kun Karri oli komerossa sen, iPadin ja iPadin piirrossoftan kanssa. Tässä tulos. Arvannette varmaan, minkälaista aktiviteettia Jane kuvassa harrastaa.
15.9.12
Jane ja paino
Jane alkaa olla kasvaa vaille viisikuinen eli aivan jo täysikokoinen. Loviisa oli samanikäisenä jo likimain 200-grammainen eli aivan aikuispainossaan. Niinpä olenkin ollut vähän ihmeissäni, kun Janen paino pysyy sitkeästi vähän yli 140 grammassa. Ruokinta ja liikutus kuitenkin ovat olleet samankaltaisia kuin Loviisalla aikoinaan.
Tietenkin hamsterit ovat erikokoisia johtuen jo ihan suvusta ja perintötekijöistä eikä kahta hamsteria kannata vertailla keskenään. Ainoa keneen kannattaa vertailuja tehdä ovat sisarukset ja ehkä muu lähisuku. Aloinkin Petsiessä kysellä sinne rekisteröityjen sisarusten painoja. Yksi veli painaa tällä hetkellä noin 110 grammaa, mutta syyrialaisurokset ovat naaraita pienempiä. Siskon löysin Petsiestä myös ja sen paino on omistajan mukaan noin 150 grammaa. Hyvin on siis samoissa mitoissa Janen kanssa, joten ilmeisesti tämä pesue on sitten tällaisia hyttyssarjalaisia Loviisaan verrattuna.
Sikäli kuin itse mitään ymmärrän hamsterien kunnon päälle, Jane ei ole liian laiha, muttei siinä ole ylimääräistä rasvaakaan. Kädessä se tuntuu hyvin napakalta. Lihaksikkuus ja jäntevyys on varmastikin perua innokkaasta juoksupyöräilystä ja kiipeilystä, ehkä osansa tekee myös iso duna, jossa on tilaa harrastaa. Haaveissa olisi kuitenkin vielä Jane (ja Siri) näyttelyihin tässä syksyllä, niin saataisiin vähän asiantuntija-arviota neitien kunnosta. Lokakuun lopulla olisi Turussa näyttelyt ja marraskuussa Grand Gala Hyvinkäällä. Jälkimmäiseen ainakin suunnittelin meneväni.
Tietenkin hamsterit ovat erikokoisia johtuen jo ihan suvusta ja perintötekijöistä eikä kahta hamsteria kannata vertailla keskenään. Ainoa keneen kannattaa vertailuja tehdä ovat sisarukset ja ehkä muu lähisuku. Aloinkin Petsiessä kysellä sinne rekisteröityjen sisarusten painoja. Yksi veli painaa tällä hetkellä noin 110 grammaa, mutta syyrialaisurokset ovat naaraita pienempiä. Siskon löysin Petsiestä myös ja sen paino on omistajan mukaan noin 150 grammaa. Hyvin on siis samoissa mitoissa Janen kanssa, joten ilmeisesti tämä pesue on sitten tällaisia hyttyssarjalaisia Loviisaan verrattuna.
Sikäli kuin itse mitään ymmärrän hamsterien kunnon päälle, Jane ei ole liian laiha, muttei siinä ole ylimääräistä rasvaakaan. Kädessä se tuntuu hyvin napakalta. Lihaksikkuus ja jäntevyys on varmastikin perua innokkaasta juoksupyöräilystä ja kiipeilystä, ehkä osansa tekee myös iso duna, jossa on tilaa harrastaa. Haaveissa olisi kuitenkin vielä Jane (ja Siri) näyttelyihin tässä syksyllä, niin saataisiin vähän asiantuntija-arviota neitien kunnosta. Lokakuun lopulla olisi Turussa näyttelyt ja marraskuussa Grand Gala Hyvinkäällä. Jälkimmäiseen ainakin suunnittelin meneväni.
14.9.12
Sportti-Siri
Kirjoitin heinäkuussa, ettei Siriä kiinnosta juoksupyörä lainkaan. Silmämääräisesti se ei koskaan juossut kierrostakaan pyörässään ja otimme pyörän jossain vaiheessa kokonaan pois tilaa viemästä. Senkin tilalle mahtuu yksi pieni kanamunakenno.
Hylätty juoksupyörä majaili aikansa Sirin puuhaboxissa eli siinä pahvilaatikossa, johon Siri nostetaan aina pois terran siivouksen tieltä. Pyörä ei kiinnostanut sielläkään. Sitten eräänä ihan tavallisena iltana Siri meni heti laatikkoon päästyään juoksupyöräänsä ja juoksi. Monta kierrosta ja ihan innoissaan. Katselimme Karrin kanssa moista ilmestystä silmät pyöreinä: "Mistä se tuon yhtäkkiä keksi?"
Koska pyörä osoittautuikin mielekkääksi, panimme sen takaisin Sirin terraan. Siitä lähtien joka ilta hamsterien huoneesta on kuulunut pontevaa pyöränkitinää, kun meidän lentävä lumipallo temmeltää pyörässään. Joskus sieltä kuuluu tuplakitinä, kun Jane innostuu vinguttamaan omaa pyöräänsä samaan aikaan. Me ihmettelemme edelleen Sirin yhtäkkistä intoa pyöräilyyn.
Hylätty juoksupyörä majaili aikansa Sirin puuhaboxissa eli siinä pahvilaatikossa, johon Siri nostetaan aina pois terran siivouksen tieltä. Pyörä ei kiinnostanut sielläkään. Sitten eräänä ihan tavallisena iltana Siri meni heti laatikkoon päästyään juoksupyöräänsä ja juoksi. Monta kierrosta ja ihan innoissaan. Katselimme Karrin kanssa moista ilmestystä silmät pyöreinä: "Mistä se tuon yhtäkkiä keksi?"
Koska pyörä osoittautuikin mielekkääksi, panimme sen takaisin Sirin terraan. Siitä lähtien joka ilta hamsterien huoneesta on kuulunut pontevaa pyöränkitinää, kun meidän lentävä lumipallo temmeltää pyörässään. Joskus sieltä kuuluu tuplakitinä, kun Jane innostuu vinguttamaan omaa pyöräänsä samaan aikaan. Me ihmettelemme edelleen Sirin yhtäkkistä intoa pyöräilyyn.
3.9.12
Kiltti Jane
Edellisessä postauksessa Janea syytettiin törkeästi huliganismista, yleisestä riehumisesta ja henkilökunnan paheksunnan herättämisestä. Eilisiltana näistä vähintäänkin epäilyttävistä touhuista yritettiin saada kuvatodisteita.
Arvata saattaa, halusiko Jane esitellä kameralle edesottamuksiaan luvattoman kiipeilyn tiimoilta. No ei tietenkään!
"Mitä että? Kiipeillä? Minäkö? En minä koskaan tee sellaista. Jyrsin tästä mieluummin vähän."
"Ai näinkö tarkoitat? Meinaatko että olisin koskaan tällaista tehnyt muka? Ei voi pitää paikkaansa!"
"No okei sitten, kerran voin vähän malliksi esittää. Näin tästä pääsee kurkottamalla ylös hyllylle..."
"... paitsi että sitä päätyy heti takaisin henkilökunnan syliin vaikkei ollut vielä lähelläkään kenkähyllyä. Kaiken hauskan pilaavat. Kostan mielipahani näille housuille."
Arvata saattaa, halusiko Jane esitellä kameralle edesottamuksiaan luvattoman kiipeilyn tiimoilta. No ei tietenkään!
"Mitä että? Kiipeillä? Minäkö? En minä koskaan tee sellaista. Jyrsin tästä mieluummin vähän."
"Ai näinkö tarkoitat? Meinaatko että olisin koskaan tällaista tehnyt muka? Ei voi pitää paikkaansa!"
"No okei sitten, kerran voin vähän malliksi esittää. Näin tästä pääsee kurkottamalla ylös hyllylle..."
"... paitsi että sitä päätyy heti takaisin henkilökunnan syliin vaikkei ollut vielä lähelläkään kenkähyllyä. Kaiken hauskan pilaavat. Kostan mielipahani näille housuille."
31.8.12
Eläimellistä menoa
Joskus mietin, onko hamstereiden majoittaminen samassa huoneessa tietokoneen kanssa kovin fiksu ajatus. En minä muuten, mutta kun minulla on pieni epäilys siitä, että yön pimeinä tunteina meidän neidit livistävät dunastaan/terrastaan ja menevät nettiin surffailemaan eläindokumentteja. Sillä mitenkään muuten ei voi selittää sitä, miksi ne käyttäytyvät kuin apina, aasi tai sika.
Jane, luonnollisesti, on yhdistelmä apinaa ja aasia. Ehkä myös meduusaa. Vaatehuoneessa se onnistuu kurottamaan ja vetämään itsensä aidan päältä kenkähyllylle. Homma ei ole liian helppo, aita on sellainen metallikalteri, leveyttä on ehkä milli tai puolitoista. Tämän päällä yhdellä takakäpälällä tasapainoillen se saa venytettyä itsensä kenkähyllylle. Henkilökunta luuli että tällaiseen suoritukseen kykenee ehkä kämmenenkokoinen apina, muttei hamsteri.
Kenkähylly on myös sellaista metallikalteria ja jotenkin tuo meduusan sukulainen onnistuu pujottamaan itsensä läpi noin tuuman levyisestä kalteriraosta. En oikein uskonut, kun Karri tästä saavutuksesta kertoi, mutta eilen näin sen omin silmin. Olin aivan varma, että nyt Jane juuttui kiinni kalterien väliin ja puristuu kuoliaaksi. Ketun villat, siitä se pujotteli itsensä nätisti läpi.
Koska kenkähyllylle kiipeämistä ei henkilökunta tue (ne kalterit ja niiden läpi puristautuminen, korkealta putoaminen ja pääsy tangolla roikkuviin vaatteisiin kiinni), nostin Janen joka kerta pois kun se alkoi kiipeillä lattialla olevan verkkoaidan päälle. Aasimaisella itsepäisyydellä ja sitkeydellä se kuitenkin vipelsi aivan joka kerta takaisin kiipeilemään verkkoaidalle, josta se taas joutui käsiin. Joskus se tyytyi hetkisen verran kiipeilemään minun olkapäällä tai kurottelemaan vaatehyllylle. Tyhmä henkilökunta kuitenkin palautti wannabe-apinan aina lattiatasolle.
Sirin apinataipumukset ovat hieman kehnommat, kiitos pallomaisen rakenteen joka ei tue niinkään kurottelua ja kiipeilyä vaan pyörimistä ja ruokakupilla kökötystä. Sirin ruokailu on aina melkoinen näytös, aivan erityisesti jos kuivaruokakuppiin on pantu uutta ruokaa. Sen sijaan, että Siri tyytyisi napsimaan sieltä sapuskaa järjestelmällisesti tai edes kaivelemaan nätisti parhaita palasia, se kauhoo ruokaa pois kupista molemmin etukäpälin! Ruokakuppi majailee kulmamökin katolla, mutta iso osa ruuasta on joko kupin vieressä mökin katolla tai sitten pudonneena mökin ja terraarion lasin väliin. Joku palanen putoaa aina myös mökin eteen puruihin. Joka tapauksessa vaikutelma on jotakuinkin samanlainen kuin villisikalauman vierailun jälkeisessä perunapellossa.
Niin että onkohan noilla molemmilla jotain identiteettiongelmia vai ovatko ne vain nettiriippuvaisia?
Jane, luonnollisesti, on yhdistelmä apinaa ja aasia. Ehkä myös meduusaa. Vaatehuoneessa se onnistuu kurottamaan ja vetämään itsensä aidan päältä kenkähyllylle. Homma ei ole liian helppo, aita on sellainen metallikalteri, leveyttä on ehkä milli tai puolitoista. Tämän päällä yhdellä takakäpälällä tasapainoillen se saa venytettyä itsensä kenkähyllylle. Henkilökunta luuli että tällaiseen suoritukseen kykenee ehkä kämmenenkokoinen apina, muttei hamsteri.
Kenkähylly on myös sellaista metallikalteria ja jotenkin tuo meduusan sukulainen onnistuu pujottamaan itsensä läpi noin tuuman levyisestä kalteriraosta. En oikein uskonut, kun Karri tästä saavutuksesta kertoi, mutta eilen näin sen omin silmin. Olin aivan varma, että nyt Jane juuttui kiinni kalterien väliin ja puristuu kuoliaaksi. Ketun villat, siitä se pujotteli itsensä nätisti läpi.
Koska kenkähyllylle kiipeämistä ei henkilökunta tue (ne kalterit ja niiden läpi puristautuminen, korkealta putoaminen ja pääsy tangolla roikkuviin vaatteisiin kiinni), nostin Janen joka kerta pois kun se alkoi kiipeillä lattialla olevan verkkoaidan päälle. Aasimaisella itsepäisyydellä ja sitkeydellä se kuitenkin vipelsi aivan joka kerta takaisin kiipeilemään verkkoaidalle, josta se taas joutui käsiin. Joskus se tyytyi hetkisen verran kiipeilemään minun olkapäällä tai kurottelemaan vaatehyllylle. Tyhmä henkilökunta kuitenkin palautti wannabe-apinan aina lattiatasolle.
Sirin apinataipumukset ovat hieman kehnommat, kiitos pallomaisen rakenteen joka ei tue niinkään kurottelua ja kiipeilyä vaan pyörimistä ja ruokakupilla kökötystä. Sirin ruokailu on aina melkoinen näytös, aivan erityisesti jos kuivaruokakuppiin on pantu uutta ruokaa. Sen sijaan, että Siri tyytyisi napsimaan sieltä sapuskaa järjestelmällisesti tai edes kaivelemaan nätisti parhaita palasia, se kauhoo ruokaa pois kupista molemmin etukäpälin! Ruokakuppi majailee kulmamökin katolla, mutta iso osa ruuasta on joko kupin vieressä mökin katolla tai sitten pudonneena mökin ja terraarion lasin väliin. Joku palanen putoaa aina myös mökin eteen puruihin. Joka tapauksessa vaikutelma on jotakuinkin samanlainen kuin villisikalauman vierailun jälkeisessä perunapellossa.
Niin että onkohan noilla molemmilla jotain identiteettiongelmia vai ovatko ne vain nettiriippuvaisia?
21.8.12
Hamsteriunia
Se tunne, kun keskellä yötä herää unesta, jossa hamsteri on järsinyt itsensä karkuun dunastaan ja on pakko mennä tarkistamaan, että otus on vielä dunassaan.
Oli se. Dunassaan. Hamsteri. Ainakin vielä. Näyttäen viattomalta. Parempi varmaan tarkistaa uudelleen.
20.8.12
Vehnälyhteet
9.8.12
Pitkästä aikaa kuvia
Pitkästä aikaa osuivat hamsterit ja kamera samaan huoneeseen, joten tässä todistusaineistoa väitteelle siitä, että meillä on maailman ehkä suloisimmat hamsterit.
Siri söpöilee...
© KH
"Viekää vaikka katto pään päältä, mutta varastoihini ette koske!"
© KH
© KH
Siri söpöilee...
© KH
... mutta toteaa aika nopeasti, että nyt riitti.
25.7.12
Luonteista muutama sananen
Nyt kun Janeenkin on tullut tutustuttua vähän paremmin, voinen sanoa muutaman sanan sen luonteesta tai ainakin käytöksestä. Nimittäin meillä ei ole noin hankalaa hamsteria ollut tai sitten aika vain kultaa muistot. Kun tarkkaan miettii, niin olihan se Loviisakin kakarana välillä vähän haastava, mutta että oliko se noin haastava...
Jane on itsepäinen, jos se ei halua tulla pois dunastaan, se todellakaan ei tule. Rapistelut, kolistelut, ruokakupin ravistelut ei auta yhtään, se saattaa ehkä käydä pesämökkinsä suuaukolla katsomassa, että mikä hiton möykkä täällä ja painuu takaisin pehkuihin. Ei se kättä pelkää millään tavoin, kyllä se ihan käsiteltävissä on, mutta kiinnisaaminen on työn ja tuskan takana jos neidillä ei satu olemaan omia haluja tulla pois. Yleensä ei ole tai sitten on vasta joskus hyvän matkaa aamuyön puolella.
Lisäksi Jane on pakkomielteinen kaltereiden järsijä vaatekomerossa. Olemme suojanneet vaatekomeron takaseinän meidän juoksutusaitauksen kaltereilla, koska aiemmat hamsterit ovat olleet kovin jyrsimään lattialistoja. No, Jane jyrsii kaltereita eikä sitä toistaiseksi ole listat kiinnostaneet lainkaan. Oven alareunaan se ei ole koskenutkaan, vaikka selä Katariina että Loviisa olivat into piukassa sen kimpussa. Mutta olkapäälle kiipeämisen jalon taidon Janekin on oppinut muutaman ulkoilukerran jälkeen.
Jane on myös ihan puhdasverinen hämäräeläin. Niin kauan kuin hamsterihuoneessa on valot päällä ja mahdollisesti joku paikalla, se ei juuri käy hakemassa tuoreruokia eikä juokse pyörässään. Muutama minuutti valojen sammuttamisen jälkeen alkaa juoksupyörän kitinä ja yön mittaan katoavat niin tuoreruuat kuin vessapaperisilppukin.
Siri sen sijaan on helpompi tapaus, se tulee aina ulos mökistä kun terrarra rapistellaan puruja. Se on myös helpompi napata käsiin kun sen on saanut mökistä ulos, osasyy voi tietysti olla se, että se ei ole ihan niin vikkelä kuin Jane. Vaikka kyllä Siristäkin tarvittaessa vauhtia löytyy, se on kuin lentävä lumipallo kun se saa jalat alleen.
Tuoreruokien suhteen Siri on ihan tuulellakäyvä: mikä kelpaa tänään, ei kelpaa huomenna, mutta ylihuomenna saattaa taas kadota kupista kuin suurin herkku. Mansikka jäi kuppiin pari kertaa, mutta viime yönä mansikat olivat kadonneet, mutta kesäkurpitsa ei ollut kelvannut lainkaan. Ja vaikka aikaisemmin pelkäsin, että isommassa terrassa Siristä tulisi entistä raivokkaampi reviirinsä puolustaja, niin se pelko ei kyllä ole toteutunut. Siri ei näyki kättä juuri lainkaan, joskus se saattaa kokeilla vähän hampaillaan, mutta minun nähdäkseni se ei ole mitään raivoisaa "painu helvettiin täältä!" -puremista. Ja käsissähän tuo on ihan mussukka.
Jane on itsepäinen, jos se ei halua tulla pois dunastaan, se todellakaan ei tule. Rapistelut, kolistelut, ruokakupin ravistelut ei auta yhtään, se saattaa ehkä käydä pesämökkinsä suuaukolla katsomassa, että mikä hiton möykkä täällä ja painuu takaisin pehkuihin. Ei se kättä pelkää millään tavoin, kyllä se ihan käsiteltävissä on, mutta kiinnisaaminen on työn ja tuskan takana jos neidillä ei satu olemaan omia haluja tulla pois. Yleensä ei ole tai sitten on vasta joskus hyvän matkaa aamuyön puolella.
Lisäksi Jane on pakkomielteinen kaltereiden järsijä vaatekomerossa. Olemme suojanneet vaatekomeron takaseinän meidän juoksutusaitauksen kaltereilla, koska aiemmat hamsterit ovat olleet kovin jyrsimään lattialistoja. No, Jane jyrsii kaltereita eikä sitä toistaiseksi ole listat kiinnostaneet lainkaan. Oven alareunaan se ei ole koskenutkaan, vaikka selä Katariina että Loviisa olivat into piukassa sen kimpussa. Mutta olkapäälle kiipeämisen jalon taidon Janekin on oppinut muutaman ulkoilukerran jälkeen.
Jane on myös ihan puhdasverinen hämäräeläin. Niin kauan kuin hamsterihuoneessa on valot päällä ja mahdollisesti joku paikalla, se ei juuri käy hakemassa tuoreruokia eikä juokse pyörässään. Muutama minuutti valojen sammuttamisen jälkeen alkaa juoksupyörän kitinä ja yön mittaan katoavat niin tuoreruuat kuin vessapaperisilppukin.
Siri sen sijaan on helpompi tapaus, se tulee aina ulos mökistä kun terrarra rapistellaan puruja. Se on myös helpompi napata käsiin kun sen on saanut mökistä ulos, osasyy voi tietysti olla se, että se ei ole ihan niin vikkelä kuin Jane. Vaikka kyllä Siristäkin tarvittaessa vauhtia löytyy, se on kuin lentävä lumipallo kun se saa jalat alleen.
Tuoreruokien suhteen Siri on ihan tuulellakäyvä: mikä kelpaa tänään, ei kelpaa huomenna, mutta ylihuomenna saattaa taas kadota kupista kuin suurin herkku. Mansikka jäi kuppiin pari kertaa, mutta viime yönä mansikat olivat kadonneet, mutta kesäkurpitsa ei ollut kelvannut lainkaan. Ja vaikka aikaisemmin pelkäsin, että isommassa terrassa Siristä tulisi entistä raivokkaampi reviirinsä puolustaja, niin se pelko ei kyllä ole toteutunut. Siri ei näyki kättä juuri lainkaan, joskus se saattaa kokeilla vähän hampaillaan, mutta minun nähdäkseni se ei ole mitään raivoisaa "painu helvettiin täältä!" -puremista. Ja käsissähän tuo on ihan mussukka.
19.7.12
Vaatekomerokomennus
Päätimme eilen viedä Janen ensimmäistä kertaa ikinä ulkoilemaan vaatehuoneeseen. Minua vähän hirvitti, Jane ei ole vieläkään ihan niin ihastunut käsiin kuin sen soisi olevan. Välillä se on tulossa dunastaan tassut ojossa käsiin ja pois, välillä se taas pikkudunassakin lähinnä väistelee käsiä: "Eiii, emmä haluu, mä mieluummin kaivan tästä nurkasta". Niinpä vähän mietin, että miten me saamme Janen pois sieltä vaatehuoneesta sitten kun se aika tulee.
Kuten arvattavaa, Jane oli vähän aikaa hämillään vaatehuoneessa, mutta nopeasti sekin otti tilan omakseen ja vipelteli siellä. Se tuli rohkeasti myös kiipeilemään meidän syliin ja jalkojen päälle. Se ei kuitenkaan (vielä) hoksannut lähteä kiipeilemään olkapäille, mitä Katariina ja Loviisa ovat tehneet, vaikka Janellakin oli ihan sama suunta kuin edeltäjillään: ylöspäin. Hyllylle sekin olisi mielellään kiivennyt minun polven päältä, mutta tällä kertaa ei moista harrastusta tuettu riittävällä tavalla vaan neiti palautettiin maanpinnalle keksimään uusia konsteja.
Ja saimme sen sieltä takaisin kuljetusboksiinkin, seiniä tai lähinnä lattialistoja suojaavaa kalteria jyrsivä hamsteri on helppo saalis napattavaksi käsiin ja koppaan. Lisäksi Janella taisi olla eilen ehkä jotain kiiman alkua, koska se haisi. Luin sille jo lakia, että joka päivä ei sitten sovi haista, kuten Loviisa, kiimapäivinä vain. Kiimakökötystä ei kyllä vielä havaittu.
Kuten arvattavaa, Jane oli vähän aikaa hämillään vaatehuoneessa, mutta nopeasti sekin otti tilan omakseen ja vipelteli siellä. Se tuli rohkeasti myös kiipeilemään meidän syliin ja jalkojen päälle. Se ei kuitenkaan (vielä) hoksannut lähteä kiipeilemään olkapäille, mitä Katariina ja Loviisa ovat tehneet, vaikka Janellakin oli ihan sama suunta kuin edeltäjillään: ylöspäin. Hyllylle sekin olisi mielellään kiivennyt minun polven päältä, mutta tällä kertaa ei moista harrastusta tuettu riittävällä tavalla vaan neiti palautettiin maanpinnalle keksimään uusia konsteja.
Ja saimme sen sieltä takaisin kuljetusboksiinkin, seiniä tai lähinnä lattialistoja suojaavaa kalteria jyrsivä hamsteri on helppo saalis napattavaksi käsiin ja koppaan. Lisäksi Janella taisi olla eilen ehkä jotain kiiman alkua, koska se haisi. Luin sille jo lakia, että joka päivä ei sitten sovi haista, kuten Loviisa, kiimapäivinä vain. Kiimakökötystä ei kyllä vielä havaittu.
15.7.12
Lady Jane yllättyi ... Katso kuvat!
Eräs aamupäivä Jane oli arvatenkin henkilökunnan valvovan silmän välttääkseen tuhoamassa herkkutikkuaan poikkeuksellisesti aamupäivällä. Eipä tiennyt Jane, että henkilökunta olikin paikalla ja oikein kameran kanssa valmiina ikuistamaan paikalleen jähmettyneen hamsterin.
Lady Jane Greystoke
Kun kerran oli jo puhetta siitä, että Lady Janen nimi voi viitata Jane Greyhyn tai Lady Jane Greystokeen, niin tässä demonstraatiota tuosta Tarzanin vaimon ketteryydestä...
Kreegah! Lady Jane tappaa... kalterit!
Pelkät leuanvedot ovat turhan helppoa treeniä.
Voin tehdä tätä vaikka koko illan.
Noh, jospas vaikka katselisi löytyisikö joku helpompikin reitti.
Mutta mikäs se täällä on? Näyttää liian luukulta.
Sulkeneet ovat sen lurjukset. Jane ei nyt arvosta.
5.7.12
Tyttöjen kuulumisia
Totesimme, että hamsterinpoikanen kasvaa, vaikkei sitä punnitakaan joka ilta. Loviisan kanssahan olimme kovin tarkkoja, se punnittiin joka ilta ja paino kirjattiin tarkasti ylös. Nyt Jane punnitaan vähän milloin sattuu eikä lukemia aina kirjata ylös. Ylöspäin paino on kuitenkin menossa ja pikkuneiti kasvaa miltei silmissä. Nyt mennään jo jo 110 grammassa, tosin Janen mittauksissa on aina heittoa, joska pikkuneiti Elohopea ei pysy paikoillaan sitten sitäkään vähää mitä Loviisa. Vai kultaako aika vain muistot?
Joka tapauksessa Jane on kovin ponteva ja puolen yön aikaan erittäin aktiivinen, eilisiltana aloin jo epäillä, että joku on syöttänyt sille kofeiinia, mutta ehkä syy viirupäisyyteen oli juoksupyörä, ei kofeiini. Janella ei ole ollut juoksupyörää vielä dunassaan ennen eilisiltaa. Juoksutusaitauksessa se on siihen kyllä jo tutustunut ja vähän hoksannutkin, mikä sen funktio on. Se on kuitenkin juossut siinä vain lyhyitä spurtteja kerrallaan. Ajattelin eilen kuitenkin panna pyörän dunaan. Jane villiintyi siitä aivan täysin! Vauhtia ei otettu pelkästään pyörässä vaan se sinkoili pitkin seiniä muuallakin. Otin pyörän pois vaihtaakseni siihen uuden suojuspaperin ja Jane-raukka hätääntyi aivan, että mihin hänen pyöränsä meni. Karri otti Janen paperin vaihdon ajaksi juoksutusaitaukseen, jotta se saisi purkaa energiaansa siellä ja se juosta vilisti käsissä niin vauhdikkaasti ettei perässä ollut pysyä.
Palautimme Janen ja pyörän uudelleen dunaan ja pitkin yötä sieltä kuului tasainen läpyti-läpyti, kun se juoksi oikein sydämensä halusta. Harmi ettei tullut asennettua pyörään matkamittaria, olisi ollut mielenkiintoista tietää yön saldo.
Siriä juoksupyörä sen sijaan ei kiinnosta tippaakaan. En tiedä onko se koskaan edes hoksannut, mitä siinä pitäisi tehdä. No, se ei ole kuulemma talvikoille mitenkään erikoista, osa on rakennellut pesiäänkin pyörään. Sen sijaan Siri antaa mielellään kyytiä kananmunakennolle. Kun uuden kennon laittaa rikkijärsityn tilalle, ei mene kuin pari päivää kuin uudestakin on pohja riekaleina. Päällisosa näyttää ihan ehjältä, mutta totuus valkenee kun sen nostaa ylös: pohjasta on jäljellä vain rippeet.
Ostin paikallisesta Ruohonjuuresta riisi-pinaatti-vauvanruokaa, joka oli aikoinaan Katariinan herkkua. Jostain syystä se ei kelpaa Janelle kovinkaan hyvin. Kyllä se sitä maistelee, mutta suurin osa jää kuppiin. Sen sijaan mangosose on aivan ehdottomasti nou-nou, ruokaan ei kosketa jos siinä on vähänkin mangososetta seassa!
Siri sen sijaan on kuin jätemylly, se syö ihan mitä vaan. Paitsi lihaa, ei ole uponnut kokoliha eikä jauheliha. Ja epäilen, että se todellakin syö kaiken, koska sen jäljiltä ei löydy varastoja. Ihme jos paino huitelee jo 60 grammassa! Siri on pienimuotoisella dieetillä ja saa tuoreruokaa monipuolisesti mutta rajoitettuja määriä.
Joka tapauksessa Jane on kovin ponteva ja puolen yön aikaan erittäin aktiivinen, eilisiltana aloin jo epäillä, että joku on syöttänyt sille kofeiinia, mutta ehkä syy viirupäisyyteen oli juoksupyörä, ei kofeiini. Janella ei ole ollut juoksupyörää vielä dunassaan ennen eilisiltaa. Juoksutusaitauksessa se on siihen kyllä jo tutustunut ja vähän hoksannutkin, mikä sen funktio on. Se on kuitenkin juossut siinä vain lyhyitä spurtteja kerrallaan. Ajattelin eilen kuitenkin panna pyörän dunaan. Jane villiintyi siitä aivan täysin! Vauhtia ei otettu pelkästään pyörässä vaan se sinkoili pitkin seiniä muuallakin. Otin pyörän pois vaihtaakseni siihen uuden suojuspaperin ja Jane-raukka hätääntyi aivan, että mihin hänen pyöränsä meni. Karri otti Janen paperin vaihdon ajaksi juoksutusaitaukseen, jotta se saisi purkaa energiaansa siellä ja se juosta vilisti käsissä niin vauhdikkaasti ettei perässä ollut pysyä.
Palautimme Janen ja pyörän uudelleen dunaan ja pitkin yötä sieltä kuului tasainen läpyti-läpyti, kun se juoksi oikein sydämensä halusta. Harmi ettei tullut asennettua pyörään matkamittaria, olisi ollut mielenkiintoista tietää yön saldo.
Siriä juoksupyörä sen sijaan ei kiinnosta tippaakaan. En tiedä onko se koskaan edes hoksannut, mitä siinä pitäisi tehdä. No, se ei ole kuulemma talvikoille mitenkään erikoista, osa on rakennellut pesiäänkin pyörään. Sen sijaan Siri antaa mielellään kyytiä kananmunakennolle. Kun uuden kennon laittaa rikkijärsityn tilalle, ei mene kuin pari päivää kuin uudestakin on pohja riekaleina. Päällisosa näyttää ihan ehjältä, mutta totuus valkenee kun sen nostaa ylös: pohjasta on jäljellä vain rippeet.
Ostin paikallisesta Ruohonjuuresta riisi-pinaatti-vauvanruokaa, joka oli aikoinaan Katariinan herkkua. Jostain syystä se ei kelpaa Janelle kovinkaan hyvin. Kyllä se sitä maistelee, mutta suurin osa jää kuppiin. Sen sijaan mangosose on aivan ehdottomasti nou-nou, ruokaan ei kosketa jos siinä on vähänkin mangososetta seassa!
Siri sen sijaan on kuin jätemylly, se syö ihan mitä vaan. Paitsi lihaa, ei ole uponnut kokoliha eikä jauheliha. Ja epäilen, että se todellakin syö kaiken, koska sen jäljiltä ei löydy varastoja. Ihme jos paino huitelee jo 60 grammassa! Siri on pienimuotoisella dieetillä ja saa tuoreruokaa monipuolisesti mutta rajoitettuja määriä.
3.7.12
Henkilökunnan koulutusta
Alan epäillä, että hamsterit tai ainakin Jane on älykkäämpi ja ovelampi kuin mitä aluksi luulisi. Viime yönä se nimittäin istua kökötti puutunnelinsa päällä valmiina tulemaan pois dunasta. Käteenkin se kiipesi ihan ongelmitta, kun ajankohta oli neidille mieluisa ja nostin sen pois dunasta hetkeksi käsiin palloteltavaksi.
Siinä puolen yön paremmalla puolella ei jaksa sitä omaa aikaansa kovin paljon uhrata hamsterien viihdyttämiselle ja palautin Janen takaisin dunaansa. Jane kyllä siitä kädestä poistuikin, mutta mennessään vähän kokeili hampaitaan sormeen ikään kuin ilmoittaen: "Ei näin, tarkoitus oli päästä pois täältä eikä joutua takaisin, *#@!". :)
Ja kyllä, se oli jo saanut ruokaa...
Siinä puolen yön paremmalla puolella ei jaksa sitä omaa aikaansa kovin paljon uhrata hamsterien viihdyttämiselle ja palautin Janen takaisin dunaansa. Jane kyllä siitä kädestä poistuikin, mutta mennessään vähän kokeili hampaitaan sormeen ikään kuin ilmoittaen: "Ei näin, tarkoitus oli päästä pois täältä eikä joutua takaisin, *#@!". :)
Ja kyllä, se oli jo saanut ruokaa...
2.7.12
K18: hamsteri kiittää viskin juojaa
Näin kauan kesti tajuta, että viskipullojen laatikoista saa oivallisia tunneleita hamstereille. Laphroaig-putkiloista on poistettu metallinen pohja ja kansi, ne ovat muuten paksua pahvia. Muut ovat ihan vain neliskanttisia pahvilaatikoita.
Tosin nämä ovat kovin rahvaanomaisia verrattuna Bollinger-samppanjan laatikkoon. Loviisalla oli sellainen terrassaan viimeiset ajat, valitettavasti se ei koskaan päätynyt kuviin.
Tosin nämä ovat kovin rahvaanomaisia verrattuna Bollinger-samppanjan laatikkoon. Loviisalla oli sellainen terrassaan viimeiset ajat, valitettavasti se ei koskaan päätynyt kuviin.
25.6.12
Siri ruokakupilla
Vaihteeksi Siristäkin tuli otettua kuvia, kun neiti oli ruokakupilla. Siri on varsin ahne ruuan perään.
19.6.12
Suuri päivä!
Tänään on suuri päivä! Ensinnäkin Jane saatiin tänään ensimmäistä kertaa omasta dunasta käsiin ja tutustumisdunaan. Aikaisemmin se on houkuteltu putkeen ja sillä siirretty pikkudunaan. Pikkudunan ja juoksutusaitauksen välillä sitä on jo siirrelty käsissä aiemminkin.
Ja toinen merkittävä merkkipaalu on paino, joka oli tänään tasan 100 grammaa. Tosin siinä saattaa olla gramman tai parin heitto jompaankumpaan suuntaan, koska pikkuneiti riekkui punnitusämpärissä.
Ja toinen merkittävä merkkipaalu on paino, joka oli tänään tasan 100 grammaa. Tosin siinä saattaa olla gramman tai parin heitto jompaankumpaan suuntaan, koska pikkuneiti riekkui punnitusämpärissä.
15.6.12
Pikkutirpan kuulumisia
Anteeksi blogihiljaisuus ja se, ettei meidän uusimmasta ipanasta ole kuvia esittää. Joka tapauksessa kaikki on ok, pikkuinen on just sellainen kuin alle parikuinen hamsterinapero onkin: vauhdikas touhuaja, saippuapala jolla on mahanalus jalkoja täynnä. Ja aivan armottoman suloinen.
Käsittelyharjoituksissa ollaan edetty, tutustumisdunasta pikkuneiti tulee jo rohkeasti käsiin kiipeilemään, ainakin jos niitä pitkin pääsee ylöspäin ja potentiaalisesti karkuun. Lisäksi se on jo parina iltana päässyt isompaan jaloitteluaitaukseen, jossa sitä eivät pahemmin kiinnosta kädet, vain aitakalterin jyrsiminen. Se alkaa siis olla jo jotakuinkin käsiteltävissä, joskin erittäin vikkelä eikä sitä vielä uskalla siirrellä juuri ilman pahviputkiloa. Ja sanoinko jo, että se on suloinen?
Kutsumanimi on ollut pohdinnassa ja siitä nyt taitaa tulla Jane, vaikka se nimi soveltuukin vähän kehnosti suomenkieleen ja miten sen nyt kukin haluaa lausua. Jane olisi kuitenkin hyvä nimi, se nimittäin viittaa sekä lady Jane Greyihin että lady Jane Greystokeen. Ensinmainittu oli Englannin kuningatar ja sukunimi Grey viittaa sopivasti meidän tuhkanharmaaseen pikkukaunottareen. Lady Jane Greystoke on Tarzan-kirjoissa Tarzanin vaimo ja meidän hamsteri puolestaan on melkoinen apina, kiipeilee joka paikkaan ja roikkuu kattokaltereissa.
Käsittelyharjoituksissa ollaan edetty, tutustumisdunasta pikkuneiti tulee jo rohkeasti käsiin kiipeilemään, ainakin jos niitä pitkin pääsee ylöspäin ja potentiaalisesti karkuun. Lisäksi se on jo parina iltana päässyt isompaan jaloitteluaitaukseen, jossa sitä eivät pahemmin kiinnosta kädet, vain aitakalterin jyrsiminen. Se alkaa siis olla jo jotakuinkin käsiteltävissä, joskin erittäin vikkelä eikä sitä vielä uskalla siirrellä juuri ilman pahviputkiloa. Ja sanoinko jo, että se on suloinen?
Kutsumanimi on ollut pohdinnassa ja siitä nyt taitaa tulla Jane, vaikka se nimi soveltuukin vähän kehnosti suomenkieleen ja miten sen nyt kukin haluaa lausua. Jane olisi kuitenkin hyvä nimi, se nimittäin viittaa sekä lady Jane Greyihin että lady Jane Greystokeen. Ensinmainittu oli Englannin kuningatar ja sukunimi Grey viittaa sopivasti meidän tuhkanharmaaseen pikkukaunottareen. Lady Jane Greystoke on Tarzan-kirjoissa Tarzanin vaimo ja meidän hamsteri puolestaan on melkoinen apina, kiipeilee joka paikkaan ja roikkuu kattokaltereissa.
7.6.12
Ekat kuvat!
Totuttaminen meidän käsiin on alkanut menestyksekkäästi, pikkusintti oli jo kovaa vauhtia tulossa käsiä pitkin karkuun tutustumisdunasta. Sieltä saatiin pari onnistunutta otostakin. Molemmat © KH.
"Hui, siinä on käsi. Uskaltaisikohan siitä kuitenkin mennä?"
6.6.12
Uusi tulokas on saapunut!
Uusin tulokas, Kimatra Kuukrokantti on tullut meille tänään. Kävin hakemassa sen Särkänniemen edestä ennen puolta päivää, toin kotiin ja olen sen jälkeen katsellut silmät pyöreinä pikkuneidin kohellusta. Sillä vauhtiahan piisaa! Parissa vuodessa sitä näemmä ihminen unohtaa, millainen veuhtaaja syyrialaispoikanen oikein onkaan. Nyt se on onneksi rauhoittunut johonkin nukkumaan.
Mielessä kyllä kävi jo pari kertaa, että pitäisiköhän tuo tenava sittenkin siirtää lasiterraan, sillä se on äänestä päätellen jo käynyt kokeilemassa hampaitaan muovidunan pohjaan... Ei nyt mitään supernakerrusta, mutta saattaisin silti tuntea oloni luottavaisemmaksi, jos pikkusintti olisi hampaankestävässä terraariossa. Siri saisi sitten tuon jättidunan, tässä asiassa luotan enemmän talvikkoon.
Kuten näkyy, ei meillä ole vielä kutsumanimeä uusimmalle tulokkaalle. Yksi vahva ehdokas olisi, mutta Karri ehdotti jo ensimmäisten kuulumisten ("No nyt se järsii dunaansa!") jälkeen jotain hieman toimeliaampaa nimeä. Mutta nimi julkistetaan sitten kun siitä päästään sopuun.
Tässä vielä pari kuvaa pikkuisesta. Ne on otettu eilen kasvattajan luona, kun minä en ole vielä saanut otettua siitä minkäänlaisia kuvia. Ja se on luonnossa vielä nätimpi kuin kuvissa!
© Karoliina Vainio
© Karoliina Vainio
Mielessä kyllä kävi jo pari kertaa, että pitäisiköhän tuo tenava sittenkin siirtää lasiterraan, sillä se on äänestä päätellen jo käynyt kokeilemassa hampaitaan muovidunan pohjaan... Ei nyt mitään supernakerrusta, mutta saattaisin silti tuntea oloni luottavaisemmaksi, jos pikkusintti olisi hampaankestävässä terraariossa. Siri saisi sitten tuon jättidunan, tässä asiassa luotan enemmän talvikkoon.
Kuten näkyy, ei meillä ole vielä kutsumanimeä uusimmalle tulokkaalle. Yksi vahva ehdokas olisi, mutta Karri ehdotti jo ensimmäisten kuulumisten ("No nyt se järsii dunaansa!") jälkeen jotain hieman toimeliaampaa nimeä. Mutta nimi julkistetaan sitten kun siitä päästään sopuun.
Tässä vielä pari kuvaa pikkuisesta. Ne on otettu eilen kasvattajan luona, kun minä en ole vielä saanut otettua siitä minkäänlaisia kuvia. Ja se on luonnossa vielä nätimpi kuin kuvissa!
© Karoliina Vainio
© Karoliina Vainio
4.6.12
Valmistautumista uuden tulokkaan tuloon
Mitä kaikkea tässä pitäisi vielä muistaa ennen keskiviikkoaamua?
- hae duna varastosta ja pese se. Vie ylimääräinen duna varastoon pois tieltä - tehty
- pese kuljetusboksi ja sisusta se
- hae puruja
- sisusta duna, paikkaa jollain kaikki reiät. Älä unohda vesipulloa ja ruokakuppia
- muista varata käteistä hamsterin maksamiseen
- keksi vihdoinkin se kutsumanimi
- katso, että pieni tutustumisduna on kunnossa
Mitähän vielä muuta? Kävin tänään vähän shoppailemassa uusia tavaroita sekä uudelle pikkuhamsterille että Sirille. Jännittää jo valmiiksi enkä millään malttaisi odottaa keskiviikkoon asti. Lisäksi haen hamsterin keskiviikkona aamupäivästä, minun pitäisi viedä se kotiin ja lähteä sitten kiireen vilkkaa TTY:lle erääseen tilaisuuteen. Miten sitä muka voi olla jäämättä katsomaan uutta lemmikkiä?
- hae duna varastosta ja pese se. Vie ylimääräinen duna varastoon pois tieltä - tehty
- pese kuljetusboksi ja sisusta se
- hae puruja
- sisusta duna, paikkaa jollain kaikki reiät. Älä unohda vesipulloa ja ruokakuppia
- muista varata käteistä hamsterin maksamiseen
- keksi vihdoinkin se kutsumanimi
- katso, että pieni tutustumisduna on kunnossa
Mitähän vielä muuta? Kävin tänään vähän shoppailemassa uusia tavaroita sekä uudelle pikkuhamsterille että Sirille. Jännittää jo valmiiksi enkä millään malttaisi odottaa keskiviikkoon asti. Lisäksi haen hamsterin keskiviikkona aamupäivästä, minun pitäisi viedä se kotiin ja lähteä sitten kiireen vilkkaa TTY:lle erääseen tilaisuuteen. Miten sitä muka voi olla jäämättä katsomaan uutta lemmikkiä?
2.6.12
Hamstereita Dublinin luonnonhistoriallisessa museossa
Dublinin luonnonhistoriallinen museo sijaitsi varsin näppärästi aivan kaupungin keskustassa, Trinity Collegen vieressä samassa korttelissa kuin kansallismuseokin. Se kuului siis meidän "käy täällä" - listalle. Luonnonhistoriallisen museon kokoelmissa on suuri määrä täytettyjä eläimiä, sekä irlantilaisia että muualta kotoisin olevia.
Ja löytyipä sieltä myös hamstereita!
© KHTässä on kääpiöhamsteri, tieteellisen nimensä perusteella siis talvikko, mutta ei tuo kyllä minusta oikein muistuta nykyistä lemmikkinä pidettävää talvikkoa. Kuvassa se ei näy kunnolla, mutta sillä oli myös häntä, vähän lyhyempi kuin kiinankääpiöhamstereiden häntä, mutta selkeä häntä kuitenkin, ei sellainen pieni töpö kuin lemmikkitalvikoilla on totuttu näkemään.
© KHTässä on sitten iso eurooppalainen hamsteri, Cricetus cricetus. Varsin mahtava näky!
© KHJa tässä on eurooppalaisen hamsterin luuranko, johon on yhdistetty myös poskipussit näyttämään, minkäkokoiset ne ovat ja miten ne sijoittuvat. Käsittääkseni nuo vielä venyvät tuosta, joten kyllä niihin tavaraa mahtuu!
Tässä näitä lajiasioita selvittäessäni törmäsin myös Suomen luonnontieteellisen museon nisäkäsnimistö - sivulle, jossa on lueteltuna kaikki tällä hetkellä suositeltavat lajinimet eri nisäkkäille. Hamstereiden kohdalla nimistö on varsin poikkeavaa siitä, mitä lemmikkipuolella käytetään. Cricetulus barabensis tunnetaan täällä kiinankääpiöhamsterina, mutta tuolla sivulla siitä käytetään nimeä juovapikkuhamsteri. Syyrialaisen hamsterin nimenä on edelleen vanha kultahamsteri, joka on lemmikkipuolella hylätty käytöstä sen takia, että lemmikkihamstereilla on niin paljon eri värejä nykyään, että alkuperäiseen väriin viittaava kultahamsteri ei ole enää kovin kuvaava nimi. Talvikkoa kutsutaan nimellä dzungarianhamsteri, campbellia nimellä mongolianaavikkohamsteri ja roborovskia nimellä aavikkohamsteri.
Ja löytyipä sieltä myös hamstereita!
© KH
© KH
© KH
Tässä näitä lajiasioita selvittäessäni törmäsin myös Suomen luonnontieteellisen museon nisäkäsnimistö - sivulle, jossa on lueteltuna kaikki tällä hetkellä suositeltavat lajinimet eri nisäkkäille. Hamstereiden kohdalla nimistö on varsin poikkeavaa siitä, mitä lemmikkipuolella käytetään. Cricetulus barabensis tunnetaan täällä kiinankääpiöhamsterina, mutta tuolla sivulla siitä käytetään nimeä juovapikkuhamsteri. Syyrialaisen hamsterin nimenä on edelleen vanha kultahamsteri, joka on lemmikkipuolella hylätty käytöstä sen takia, että lemmikkihamstereilla on niin paljon eri värejä nykyään, että alkuperäiseen väriin viittaava kultahamsteri ei ole enää kovin kuvaava nimi. Talvikkoa kutsutaan nimellä dzungarianhamsteri, campbellia nimellä mongolianaavikkohamsteri ja roborovskia nimellä aavikkohamsteri.
25.5.12
Hamsterin hoito-ohjeet
Kuten sanottua, olemme lähdössä lomamatkalle ja Karrin pikkuveli on nakitettu hoitamaan Siriä sen ajan. Tässä on vähän hoito-ohjeistusta näin julkisesti.
Tältä Sirin valtakunta näyttää ulkoapäin. Terraarion eteen on sijoitettu kaikki tarvittava: kannellisessa pakasterasiassa kuivaruokasekoitusta, lusikka sitä varten, kukkaruukku, jossa on puhtaita kippoja tuoreruokaa varten (myös pilttipurkkien yms. kansia, käyvät hyvin ruokakupeiksi), rullallinen biojätepusseja ja vessapaperirulla. Hamsterin tiedot ovat tarralapussa terran ylänurkassa, siltä varalta, että niitä tarvitaan johonkin.
Perussiivous tehdään joka toinen päivä. Vesipullo tyhjennetään, huuhtaistaan kertaalleen ja täytetään uudelleen raikkaalla vedellä. Se roikkuu terran verkkokatosta rautalangan varassa. Vedenvaihdon jälkeen tarkistetaan sormella, että pullon mekaniikka toimii. Pullon kohdalla täytyy olla myös jokin koroke, tällä hetkellä se on puusilta, jotta Siri yltää juomaan pullosta.
Samalla siivotaan myös Sirin pesä. Viime aikoina pesä on ollut terran oikeassa takanurkassa oleva pahvilaatikko, jonka edessä on "eteinen" eli kaareva pajusilta. Alla olevassa kuvassa pesälaatikko, jonka edestä on poistettu pajusilta.
Pesästä poistetaan sinne kannetut pesätarpeet, mahdolliset ruokavarastot ja papanat. Helpointa se on tehdä kauhaisemalla pesälaatikolla aimo kasa puruja pois pesän kohdalta. Alla olevasta kuvasta saa varmaan jotain käsitystä asiasta. Purut ja muut pannaan biojätepussiin. Sitten tasoitetaan pesän pohja, lisätään uusia puruja jos tarpeen ja pannaan mökki uudelleen paikoilleen.
Puusilta sijoitetaan mökin suuaukon eteen.
Ja lopuksi koko komeus kuorrutetaan purukerroksella. Puruja löytyy valkoisesta säkistä lattialta terran edestä. Säkin päällä on pieni ämpäri, jota on kätevä käyttää purujen kauhomiseen. Purut ovat tällä hetkellä kyllä aika vähissä, mutta niiden pitäisi riittää vielä jonkin aikaa. Siri on yleensä tykännyt kun pesää ja sinne johtavaa tunnelia on vähän peitelty puruilla.
Joskus Siri vaihtaa pesänsä paikkaa ja laatikon alla ei olekaan pehmikkeitä tai papanoita. Silloin pesä yleensä löytyy joko puisesta kulmamökistä vastakkaisesta nurkasta tai puruihin haudatusta kanamunakennosta toisesta takanurkasta. Toisinaan tuoreruokaa löytyy myös muualta terraariosta, joten terraa täytyy vähän katsella ja korjata sieltä vanhat tuoreruuat pois.
Siivouksen ajaksi Sirin voi siirtää pois terrasta, vaikkei se yleensä ole tiellä. Työhuoneen lattialla on iso pahvilaatikko, jonka pohjalla on puruja ja pahviputkiloita sun muuta. Sirin voi siirtää sinne siivouksen ajaksi. Siri ei välttämättä ole näkyvissä kun tulet siivoamaan eikä se reagoi kattokalterien kolisteluunkaan kovin äkkiä. Yleensä sen saa esille pesästään rahistelemalla terran puruja tarpeeksi kauan. Sirin voi siirtää pahvilaatikkoon käsissä, se on yleensä varsin kiltti käsitellä, vaikkei välttämättä halua antaa ottaa itseään kiinni terrassa. Onneksi se ei kuitenkaan ole ihan järjettömän vikkelä, joten sen saa napattua käsiin yleensä aika helposti. Kannattaa kuitenkin olla varovainen siirtämisessä, se voi olla aika vikkelä käsissä ja tehdä tyhmiä temppuja.
Toinen konsti on houkutella Siri pahviputkeen (terrassa on muutama ja siinä pahvilaatikossa lisää), tukkia molemmat päät käsillään ja siirtää Siri sen avulla pahvilaatikkoon tai sieltä takaisin terraan. Siirtoon voi käyttää myös sitä pientä puruämpäriä, houkutella Siri siihen ja siirtää siinä paikasta toiseen.
Kun siivous on tehty, laita terraarioon lisää vähän pienemmäksi revittyjä vessapaperinpalasia pesätarpeiksi, Siri terraan ja kattokalterit alas.
RUOKINTAKuivaruokaa Sirillä pitäisi olla aina. Kuivaruokakuppi on terran vasemmassa etunurkassa kulmamökin päällä. Tarkista ruokatilanne siivouksen yhteydessä ja laita lisää ruokaa, jos siltä näyttää. Kuivaruokaseosta on pakastepurkissa terran edessä.
Tuoreruokaa (omenaa, päärynää, kukkakaalia) löytyy jääkaapista vasemmasta alalokerosta. Sitä voi antaa myös joka toinen päivä, aina siivouksen jälkeen. Huuhtele kukkakaalin palaset ja kuori omenasta ja päärynästä kuoret ennen Sirille antamista. Yleensä jääkaapin viereisellä tasolla on pieni terävä veitsi juuri tätä varten. Siri ei tarvitse kovin suurta määrää tuoretta, pilttipurkin kannelle mahtuva ruokamäärä on ihan sopiva.
HÄTÄTILANTEETSitten jos sattuu jotain odottamatonta tai Siri käyttäytyy oudosti (se että se kärisee, ei ole outoa, se vain tarkoittaa että olet mennyt sorminesi liian lähelle tai liian äkkiä), etkä saa meitä kiinni, ota yhteys eläinlääkäriasemaan. Veter on kokemuksen perusteella hyvä, mutta Tuhatjalalla on 24h puhelinpäivystys, josta saa ainakin eläintenhoitajan kiinni aina. Tätä varten saatat tarvita Sirin tietoja, lähinnä lajia (venäjänkääpiöhamsteri talvikko), syntymäaikaa (27.12.11) ja sukupuolta (naaras).
Jos tarvitsee lähteä viemään Siriä eläinlääkärille, harmaakansinen, läpinäkyvä kuljetusboksi on lattialla pahvilaatikon vieressä. Sen pohjalla on valmiiksi vähän puruja, laita sinne vähän lisää tutunhajuisia pesätarpeita ja puruja terrasta ja muutama pala tuoreruokaa (pitää nestetasapainoa yllä vaikka reissu venyisikin). Älä kanna boksia koskaan kannessa olevasta kahvasta, siltä varalta, että lukitusmekanismi pettää. Kanna aina pohjasta. Huoneen nurkassa on iso putkikassi, jonka sisällä on pyyhe, sitä voi käyttää kuljettamisessa, mutta näin kesällä tuskin on vaaraa siitä, että kuljetuksen aikana tulisi kylmä. Ennemminkin pidä boksi pois suorasta auringonvalosta.
Ikävä kyllä ainakaan Veter ei kirjoita ell-käynnistä laskua, luultavasti ei Tuhatjalkakaan, joten sen joutuu maksamaan paikan päällä. Korvaamme kaikki kulut kyllä. Kuitenkin on erittäin epätodennäköistä, että mitään tällaista hätätilannetta sattuisi, Siri on nuori eläin ja hamsterit ovat yleensä varsin terveitä.
16.5.12
Uudesta pikkuhamsterista juttua
Juttelin tuossa pikkutulokkaan kasvattajan kanssa ja hän kertoi, että poikueen isän epäillään olevan luullun cremen sijasta kehnonvärinen keltainen, mikä taas tarkoittaa sitä, että kun se on risteytetty hopeasoopelin kanssa, ollaan tultu vahingossa risteyttäneeksi cremepohjainen väri ja keltainen. Miksi tämä ei ole hyvä juttu, siitä on paljonkin tarinaa SHY:n foorumilla, mutta yleisesti ottaen creme ja keltainen sotkevat toisensa. Jos poikueen isä on siis keltainen, kaikki naaraspoikaset ovat kilpikonnavärisiä, mutta ilmeisesti siis cremen takia kilpikonnalaikkuja ei näy, joten niitä kutsutaan myös nimellä piilokilpikonna.
Noh, meitähän asia ei haittaa, kun emme etsi jalostushamsteria vaan maailman täydellisintä lemmikkiä, väristä viis. Näyttelykäyttöäkään se tuskin haittaa, ainakin jos väri genotyypistä huolimatta näyttää hyvältä ja toisaalta hamsterin arvostelussa on paljon muitakin kohtia kuin väri. Minua vain naurattaa kovin kun tähän mennessä meidän kaikki syyrialaiset ovat olleet nimenomaan keltapohjaisia, Karamelli selkeä musta valkokirjokilpikonna, Katariina kyyhkynharmaa-hunaja ja Loviisa hunaja umborous. Lisäksi 2010 PetExpossa brittituomarit kertoivat, että keltapohjaiset värit ja aivan erityisesti naaraat ovat luonteeltaan vähän napakampia kuin muut. Nyt siis piti saada ihan vain cremepohjainen "lässykkähamsteri", mutta jos isä on keltainen, niin kilpikonnahan tuokin on, näkyi se tai ei. Keltasukuiset värit tai ainakin keltaista kantavat hamsterit taitavat olla meidän kohtalo! Toisaalta, ei meillä ole ollut valittamista yhdenkään syyrialaisemme luonteessa vaikka ne eivät ehkä olekaan sieltä helpoimmasta päästä. Jos haluaisimme helpon syyrialaisen, ottaisimme uroksen, mutta nämä naaraat ovat toistaiseksi olleet varsinaisia persoonia.
Pikkusintille pitäisi myös keksiä kutsumanimi ja kun nuo muut syyrialaiset Karamellia lukuunottamatta ovat olleet nimetty kuningattarien mukaan, niin tällekin pitäisi jokin sellainen keksiä. Silvia, Victoria, Elisabet ja Estelle olivat ensimmäiset helpot ehdotukset, mutta Karri tyrmäsi ne. Minusta kyllä Siri ja Silvia rimmaisivat kivasti keskenään. Tähän mennessä kannatusta on saaneet Margaret (viittaa myös "rautarouva" Margaret Thatcheriin), Sofia ja Hedwig (Karrin sanojen mukaan meidän pikkuisen vaaleissa "silmälaseissa" on jotain pöllömäistä ja Hedwighän on myös Harry Potterin pöllö). Minusta myös Kristiina olisi hyvä ehdotus eikä Cleopatrakaan olisi hullumpi, tosin vähän pitkä. Mutta kutsumanimi julkistetaan sitten vasta kun pikkuinen meille tulee (toivottavasti keksimme jonkin hyvän ennen sitä).
14.5.12
Uusi syyrialainen varattu
Kuten Loviisan kuollessa kirjoitin, uutta syyrialaispoikasta aletaan katsella kesäkuun alkuun, kun olemme kotiutuneet lomareissusta. No, ei tarvitse katsella sinne asti vaan menin varaamaan poikasen jo nyt, kun Facebookin hamsterimyyntipalstalla tarjottiin varattavaksi liian suloisia poikasia. Ne ovat syntyneet 20.4.12 ja luovutusiässä toukokuun lopussa. Kasvattaja Karoliina Vainio kuitenkin lupasi pitää poikasen siihen asti että pääsemme kotiin. Mikä parasta, hän on itse asiassa 6.6. tulossa tänne Tampereelle ja tuo poikasen siinä samalla, ei tarvitse hakea sitä Laitilasta.
Uusi poikanen on taas kerran naaras ja lyhytkarvainen, väri on valkonauhainen hopeasoopeli. Virallinen nimi on Kimatra Kuukrokantti, kutsumanimeä täytyy vielä pohtia, ehdotuslistalla on jo muutama kuningattaren nimi (jatkaa Katariinan ja Loviisan linjaa). Poikasen suvusta muutaman sukupolven päästä löytyy idolini Julius Jamboree, joka kuulemma jaksaa edelleen potkia menemään vaikka onkin jo jossain määrin iäkäs. Jotain hyvin juliusmaista näyttäisi olevan Kimatran naamassa tai ehkä se vain on soopelivärien ominaisilme. Alla on Karoliinan ottama kuva Kimatrasta. Eikö olekin herttaisen näköinen?
© Karoliina Vainio
13.5.12
Hamsteri vs. lapsi
Miksi hamsteri on parempi kuin lapsi?
- Hamsteri on hiljaa päivät sekä yöt, se ei kilju eikä möykkää. Hamsterien määrän tuplaantuminen ei aiheuta melutason kymmenkertaistumista.
- Hamsteri nukkuu päivät eikä se herätä yöllä, erityisesti koska se voi olla yöt eri huoneessa.
- Teini-ikäinen hamsteri ei haistattele eikä sen kanssa tarvitse tapella kotiintuloajoista tai alkoholinkäytöstä.
- Jos hamsteri juoksee junavaunussa vapaana, matkustajat yrittävät tehdä kaikkensa, jotta se saataisiin loppumaan.
- Junan lemmikkiosasto: siellä voi olla ulvova koira ja oksentava kissa. Niitä harvemmin kuitenkaan on tusinaa ja ne pidetään hihnassa tai häkissä. Junan lasten leikkiosasto: ulvontaa ja oksennusta, muttei hihnoja saati häkkejä...
- Jos hamsteri on oikein hyvätapainen ja hyvin hoidettu, siitä saa ruusukkeita ja palkintoja näyttelyissä.
- Hamsterin voi jättää yksikseen muutamaksi yöksi ilman että eläinsuojelu on oven takana.
- Hamsteri ei heittäydy kaupan leluosastolla maahan kiljumaan ja potkimaan sen takia, koska typerä äiti/isi ei osta uusinta barbia (tai mikä nykyään onkaan in leluissa). Hamsteria varten ei tarvitse hankkia keinua, hiekkalaatikkoa, trampoliinia, polkupyörää tai mopoautoa. Hamsteri haluaa puunoksia ja pahvilaatikoita.
- Hamsteri syö ihan kaiken mitä eteen kannetaan, nirsoilu ruuan kanssa ei kuulu sen sanavarastoon.
- Yhden tai vielä kahdenkaan hamsterin takia ei tarvitse hankkia isompaa asuntoa eikä autoa. On olemassa myös todisteita kymmenien hamsterien majoittamisesta yksiöön tai pieneen kaksioon. Ford Fusioniin mahtuu kymmeniä hamstereita.
- Lastenvaunut vs hamsterin kuljetuskoppa julkisissa kulkuneuvoissa, tarvitseeko sanoa muuta? No ehkä kaksosten rattaat ja kaksi kuljetuskoppaa.
- Harvempi vanha täti/setä kyselee: "Milloinkas te olette harkinneet hamsterin hankkimista?" tai "Aiottekos te hankkia toista hamsteria lähiaikoina?" (tosin lauantaina anoppikandidaatti kyseli meidän perheen tilannetta). Harvemmin tingataan syitä siihen, jos ei halua hamsteria.
- Hamsteria ei tarvitse pukea talvella toppavaatteisiin ulkoilua varten, koska ulkoilu hoidetaan sisätiloissa.
- Työpaikan kahvitunnilla saa helposti lapsiaiheiset keskustelut katkaistua lauseella: "Mutta ettepä arvaa mitä meidän hamsteri teki eilen!" (tosin sillä saattaa kyllä saada outoja katseita).
- Hamsterit eivät käy tarhassa, joten ne eivät tuo sieltä kotiin norovirusta, influenssaa, korvatulehdusta tai kihomatoja eivätkä ne viattomuuksissaan kerro tarhantädeille kaikkea mitä kotona tapahtuu.
- Hamsterin tapakasvatus on yksiviivaista: riittää jos se ei pure ketään.
- Hamsterin takia ei tarvitse makuuhuoneen oveen hankkia riippulukkoa, että vanhemmat saavat viettää siellä laatuaikaa kahdestaan.
Pyydän ottamaan tämän aivan puhtaasti huumorilla. Tunnustan kuitenkin, että inspiraationlähteenä toimi junamatka Helsingistä Tampereelle lasten leikkivaunussa. En ymmärrä miksei lipun myynyt virkailija sanonut mitään että lippu on lapsiosastolle, koska minä en sitä pyytänyt.
Bonus: Hamsteri ei nolaa sinua sukujuhlissa laulamalla kirkkain silmin ja täyteen ääneenä Erinin kappaletta "Vanha nainen hunningolla", koska siinä lauletaan ratsastamisesta.
9.5.12
Terraarion siivoaminen
Kun viime kesänä aloimme tietyistä syistä harkita muovidunan vaihtamista lasiterraan, yhtenä mietinnän aiheena oli painavan terraarion vaikea liikuteltavuus. Dunathan on helppo perusteellista siivousta tehtäessä panna osiin ja viedä kylppäriin pestäväksi tiskiharjalla ja mäntysuovalla. Mutta 120-senttisen lasiterran kantaminen kylpyhuoneeseen parin tiukemman mutkan kautta, ainakaan ilman miehistä apua on liian paha nakki enkä halua edes ajatella mitä tapahtuisi, jos ote lipeäisi... Niin että mites sen siivoaminen sitten järjestetään?
Toistaiseksi emme ole liikutelleet terraariota lainkaan sen jälkeen kun se paikoilleen senkin päälle asetettiin. Loviisan aikana siivous meni näin:
Nyt Loviisan jälkeen terra siirtyi siis Sirille ja sinne piti tehdä normaalia perusteellisempi siivo. Ensin tyhjensin terran samalla tavalla ja imuroin. Sitten pyyhin sen kauttaaltaan kostealla ja sen jälkeen kauttaaltaan etikkarätillä (minun on tunnustettava, että käytän ihan raakaa väkiviinaetikkaa, en mitään laimennoksia enkä tiedä miten suotavaa sitä on käsitellä ihan paljain käsin, mutta toistaiseksi ei ole ilmennyt ongelmia). Sen jälkeen huuhtelu märällä rätillä, kuivaus ja uusi huuhtelu. Ne etikkahuurut terran yläpuolella olivat etikkapyyhinnän jälkeen aika messevät, joten siksi huuhtelin sen kahteen kertaan mahdollisimman huolellisesti ja kuivaukseen käytin kummallakin kerralla puhdasta pyyhettä. Loppukuivauksen tein talouspaperilla. Niitä etikkahöyryjä peläten annoin terran olla vielä yön yli että kaikki varmasti haihtuvat ja vasta seuraavana päivänä Siri pääsi uuteen kotiinsa.
7.5.12
Sirin uusi asunto
Loviisan jäljiltä meille jäi iso tyhjä terraario ja ajattelin, että voisin siirtää meidän hyperaktiivikon talvikon sinne. Tuumasta toimeen, putsaus Loviisan jäljiltä, Sirin vanhat purut terraan ja kasoittain uusia ja tuttuja kalusteita matkaan. Nyt on Sirillä taas vähän enemmän tilaa touhuta.
Siri tosin oli jo tuossa pienemmässä dunassa (n. 70*40 cm) jossain määrin reviiritietoinen eli se saattoi tulla napsaisemaan hampailla sormista. Aivan erityisesti jos erehtyy sormien kanssa rapistelemaan pesän tienoilla ja Siri sattuu olemaan siellä. Pesärauha olla pitää! Niinpä ei kannattanut jättää sormia siihen Sirin kuonon eteen nuuskittavaksi vaan napata neiti kiinni ja sillä hyvä. Siri ei ole ikinä purrut kun se on käsissä tai pahvilaatikossa eli minä tulkitsen näykkäilyt tosiaan reviirin puolustamiseksi. Ja kuulemma mitä isompi reviiri, sitä enemmän sitä puolustetaan eli terraan siirron jälkeen meillä saattaa olla todella raivokas talvikko... Noo, minä ainakin annan Sirille isomman asumuksen vaikka sitten joutuisin kärsimään vähän enemmän talvikon hampaita. Talvikot eivät toistaiseksi ole purreet minua niin lujaa, että olisi iho mennyt rikki.
27.4.12
Hyvästit Loviisalle
Olemme huolestuneina seuranneet Loviisan mahassa olevaa kasvainta, joka on kasvanut pienestä ruvennäköisestä napukasta sormenpään kokoiseksi möykyksi. Loviisa on ollut kuitenkin hirveän pirteä, on syönyt, juonut, puuhannut eikä painokaan ole mennyt radikaalisti suuntaan tai toiseen. Kasvain on kuitenkin kasvain eikä siitä pääse eroon ja kyselin jo muutamalta kokeneemmalta harrastajalta että missä vaiheessa kannattaisi kasvaimen takia alkaa harkita lopetusta.
Ongelmahan on se, että eläimet, varsinkaan tällaiset pienet saaliseläimet eivät näytä kipuaan ja saattavat siis olla kovin hyväkuntoisen oloisia vaikka kärsivätkin. Niinpä kiikutimme Loviisan tänään Veterille. Eläinlääkäri sanoi heti, että jotain on tehtävä, kasvaimen kanssa ei voi jatkaa. Periaatteessa poistoleikkaus olisi ollut mahdollinen, mutta riskit ovat suuret kun kyseessä on pieni ja vanha eläin. Ja Loviisankin kohdalla sillä pystyttäisiin "ostamaan" vain jotain kuukausia lisää elinaikaa.
Vaihtoehdoksi jäi siis lopetus, joka nyt on siinä mielessä varma keino, että sen jälkeen Loviisa ei kärsi enää millään tavoin. Loviisa sai viimeiset popcorninsa, piikin takapuoleen ja se nukahti rauhallisesti omaa kuljetusboksiinsa. Täytyy tunnustaa, että tämä oli ehkä vaikein päätös hamstereiden lopettamisen kanssa mitä olen/olemme joutuneet tekemään. Kun Loviisa kuitenkin oli pirteä kuin peipponen ja muuten hyvävointinen eikä voinut estää mieleen tulemasta ajatusta: "Jos se kuitenkin vielä vähän aikaa..." Kuten Karrille sanoin, päätös olisi ollut helpompi, jos Loviisa olisi ollut edes vähän kärsivän näköinen, mutta kun ei.
© KH
Nyt taloudesta löytyy siis vain Siri ja pidämme vähän aikaa taukoa syyrialaisista. Syy tähän on lomamatka toukokuun lopulla, ajattelimme että pieni syyrialaispoikanen vaatii sen verran kesytystä ja huomiota, ettei sitä voi oikein jättää viikoksi lomahoidon vastuulle. Mutta kesäkuun alussa otetaan vastaan mielihyvin tietoja lyhytkarvaisista naaraspoikasista.
17.4.12
Ruotsissa papovaa
Tiedote SHY:n sivuilla. Ruotsissa on tavattu yksi papova-tapaus, sairastunut eläin oli tuontihamsteri Tsekeistä.
Lyhyesti papovasta: se on syyrialaisilla ja eurooppalaisilla hamstereilla esiintyvä tappava virus, sitä ei toistaiseksi ole tavattu kääpiöillä. Se aiheuttaa ihokasvaimia, lymfoomia ja munuaistulehduksen. Se leviää ainakin virtsan kautta. Siihen ei ole hoitokeinoa. SHY:n tietojen mukaan Ruotsista tai Tsekeistä ei ole viime aikoina tuotu syyrialaisia Suomeen eikä Suomessa ole vuosiin esiintynyt papovaa, mutta papovatapauksen, vaikkakin toistaiseksi vain yksittäisen löytyminen Ruotsista on hälyttävä merkki.
16.4.12
Hamsteri-varoituskyltti
10.4.12
Mössöilyä
Alkuvuodesta moni hamsteribloggaaja esitteli blogeissaan itsetehtyjen mössöjen reseptejä ja maistuvuutta elikoille. Periaatteessahan vauvoille tarkoitetut soseet käyvät hamstereillekin, kunhan katsoo tarkasti tuoteselosteen, ei saa olla mausteita, sipulia tai hedelmäsokeria ainakaan. Parhaita ovat yleensä aivan pienille tarkoitetut soseet, isommille lapsille tarkoitetuissa soseissa on jo sitten mausteita, suolaa, sipulia ja semmoisia. Mutta onhan se omatekemä aina omatekemä ja tietää ainakin ihan tarkkaan mitä ruuassa on.
Meidän mössöön tuli seuraavia aineksia:
Ensimmäisenä laitoin kattilaan perunat ja pilkottuina bataatin, porkkanat ja lantun. Annoin niiden kiehua vedessä hieman reilu 10 minuuttia. Sen jälkeen lisäsin riisiä sekä lisää vettä (kiehuvaa keittimestä, niin ei päässyt hyvin alkanut kiehuminen juuri lakkaamaan) ja viiden minuutin kuluttua riisin lisäyksestä laitoin pilkotut kukka- ja parsakaalit. Annoin kiehua vielä 5 minuuttia, sen jälkeen käänsin hellasta lämmön pois, mutta jätin kattilan levylle kansi kiinni ja annoin olla aikansa. Sitten vain vesi pois ja sauvasekoittimella soseeksi. Jotkut ovat lisänneet keitinvettä mössöön ettei siitä tule liian kuivaa, mutta itse en lisännyt, mössö vaikutti ihan hyvältä. Kovin tasaiseksi en sitä soseuttanut.
Muut ovat panneet mössöihinsä kaikenlaista muutakin, proteiinia eri muodoissa ja öljyä ja pähkinärouhetta ja ties mitä. Tämä minun tekemä mössö on tällainen "Siri-sose". Kas kun meillä on oikeastaan aina ruokittu kaikki hamsterit samalla tavalla, ruoka-aineet ovat samat, mutta kääpiöt saavat pienemmän annoksen. Nyt kun Loviisa on jo vanha ja painokin vähän laskusuunnassa, niin sillehän täytyy syöttää kaikki herkut ja vielä kun on oletettava, että se ei kuitenkaan enää kovin pitkiä aikoja elä, vuoden aivan maksimissaan, niin miksipä sitä ei vähän hemmottelisi? No Siri on siinä sivussa sitten saanut kaikenmoista hyvää syötävää ja on päässyt pikkuisen, sanoisimmeko, pyöristymään. Eilen illalla puntarilla oli 54-grammainen talvikko, mikä on aika paljon siihen nähden, että meille tullessaan kaksi kuukautta sitten se painoi 42 grammaa ja alkaa muutenkin kolkutella jo 4 kuukauden ikää, missä sen katsotaan olevan jotakuinkin aikuinen ja kasvun loppuneen. Ja vaikkei Sirin paino niin paljon ehkä olisikaan, niin aika turpealta se tuntuu käsitellessä.
Niin että tähän mössöön voi sitten lisäillä proteiineja ja pähkinöitä ja öljyä kelle on tarvista, mutta pohja on ihan vain kasviksia. Vähän jännittää, miten mössö kelpaa meidän tytöille. Siri on perinteisesti tykännyt mössöistä, Loviisalta sen sijaan on saattanut jäädä joskus kuppiinkin mokomat vauvanruuat. Bataattia ei ole tarjoiltu koskaan aiemmin, otinkin yhden keitetyn bataatinpalasen erilleen ja testaan, mikä on menekki. Parasta olisi kuitenkin kelvata, koska mössöä on iso kattilallinen! Laitan sitä toki pakastimeen säilöön.
Tältä se näyttää. Ei esteettisesti kovin kaunista, mutta onneksi hamstereilla on kehno näkö.
5.4.12
Loviisa 2v!
Nyt se on vihdoin tapahtunut: ensimmäinen meidän hamstereista täyttää 2 vuotta! Tänään on siis Loviisan syntymäpäivä ja koska ylensyönti on hamsterien lempiharrastus, oli Loviisan synttärilahja tietenkin sisäfilettä riisin ja salaatin kera sekä jälkiruuaksi päärynää. Niiden lisäksi välipalana oli popcornia ja pähkinöitä.
Sirikin sai oman juhla-annoksen, ihan vain solidaarisuussyistä.
© KH
Ja tässä päivänsankari tunkee lihaa poskiinsa. Kyllä maistuu Black Angus!
Sirikin sai oman juhla-annoksen, ihan vain solidaarisuussyistä.
© KH
Ja tässä päivänsankari tunkee lihaa poskiinsa. Kyllä maistuu Black Angus!
2.4.12
Brief introduction in English
In case, there will be some foreign readers in our blog, some introduction in English is nice to have.
The bloggers
We are an adult couple, Sirpa and Karri, both in our thirties and with no experience of hamsters or other pet rodents before we got our first hamster in 2008 a little bit accidentally. We both work in ICT and live in Tampere, Finland.
The hamsters
Our first hamster was Karamelli (the name means Candy), short-haired black tortoiseshell and white Syrian female. It was originally my niece's pet but because of movings, my brother looked for a new home for Karamelli, which was about 1 year old at that time. He also happened to ask me if we would like to have it, for free and with the cage and all the accessories. As an animal-lover, I would have said "yes" immediately but it took a little bit persuasion to confirm my boyfriend Karri to have a hamster. Finally and luckily he gave in.
Photo of Karamelli
© KH
Karamelli lived with us only few months before it began to get obviously old and then got some generic symptoms like diarrhea and eye discharge, and finally it was decided to euthanise. That scant time was enough for Karamelli to totally charm both of us and it was our common decision to get a new Syrian hamster after Karamelli. So we went on looking a new hamster and then I found Katariina Pieni (the name could be translated Catherine the Small). Katariina was also a short-haired Syrian female and its colour is called honey black in some sources.
Photo of Katariina
© KH
Katariina was about 3 months old when we bought it from its breeder in March 2009. It was super-cute and also super-active when compared to Karamelli, who had been a older, calm and collected hamster lady. With Katariina, we familiarised ourselves with hamster shows. Katariina won almost everything in its first show in August 2009 in Tampere, it was the best in guide-standard class and also in the Syrian pet class. We were so proud of it and I was hooked to hamster shows.
I saw the dwarf hamsters in real life first time in that hamster show although I had, of course, seen photos of dwarfs and thought that they were incredibly cute. I dreamed mostly of a Winter White and despite of Karri's mild protests I decided to get a Winter White pup when a friend of mine was planning a Winter White litter in autumn 2009.
Due to the difficulties with breeding and then the result was a litter of only two pups, Veera (breeding nowadays with the name Goldilock's) asked if I would be interested to get an adult Winter White female. She had one 11 months old female that wasn't used for breeding any more but would make a nice pet. So I got Hilma, officially Cheersbigear's Queen Of The Nightclubs, a sapphire Winter White female. Hilma was a lovely creature even though Karri still preferred Syrians.
Photo of Hilma
Katariina died very prematurely in April 2010 when it was only 1 year and 4 months old. The cause of death was probably a heart failure. We were devastated by Katariina's death but luckily we had Hilma as a little consolation. And it didn't take more than a week or so when we had a new hamster, Loviisa III! The newcomer was 5 weeks old short-haired (again) Syrian (again) female (again). Its colour is white-banded honey umborous.
Photo of Loviisa
© KH
Before Christmas 2010 Hilma was euthanised and Loviisa was our only hamster for 6 months. It was summer 2011 when I bought a normal-coloured Roborovski male Pertti (Opossums Bertil) from Veera. Pertti was a perfect pet for me as I wanted to "try" Roborovskis and Pertti was an older male who lived alone because it was aggressive towards other Robos.
Photo of Pertti
© KH
To have a Robo after few Syrians and one Winter White... I knew already that Robos are very, very active and quick but it was still a surprise that they are that quick. Pertti seemed to be nothing short of a crazy animal but it was really fun to watch. Unfortunately Pertti lived with us only 6 months, before Christmas 2011 it started to loose weight, to become bald and its breathing wheezed. After two different antibiotics without apparent effects and more than 20% weight loss in month, it was decided to euthanise in January 2012. I think I may not have another Robo, they are lovely and cute but I want to have a pet to cuddle a bit. Syrians and Winter Whites are better in that aspect. Anyway, Pertti was a nice guy and I would have liked to keep it longer time.
As two hamsters, one Syrian and one dwarf is an optimal set of pets for us, I started looking another dwarf after Pertti, a Winter White this time. I hoped to find a pearl-coloured as these almost-white pearls have always been my favourites of Winter White colours. And a female, again as Hilma was such a personality. Luckily Arja Myllylä (breeds hamsters within name Tarinan) had some Winter White litters with pearl females and in February 2012 in Tampere hamster show I bought Siri (officially Tarinan Ahvatuuli) from her.
Photo of Siri
© KH
Siri is a normal pearl female born in 27th Dec 2011. She is quite a temperamental young Winter White but absolutely too cute. So right now we're having two hamsters, Siri and Loviisa. We're going to celebrate Loviisa's birthday next Thursday, 5th April, when it will be 2 years old. So far all of our hamsters have died or been euthanised before their second birthday so this feels some kind of a milestone the have a 2 year old hamster.
The bloggers
We are an adult couple, Sirpa and Karri, both in our thirties and with no experience of hamsters or other pet rodents before we got our first hamster in 2008 a little bit accidentally. We both work in ICT and live in Tampere, Finland.
The hamsters
Our first hamster was Karamelli (the name means Candy), short-haired black tortoiseshell and white Syrian female. It was originally my niece's pet but because of movings, my brother looked for a new home for Karamelli, which was about 1 year old at that time. He also happened to ask me if we would like to have it, for free and with the cage and all the accessories. As an animal-lover, I would have said "yes" immediately but it took a little bit persuasion to confirm my boyfriend Karri to have a hamster. Finally and luckily he gave in.
Photo of Karamelli
© KH
Karamelli lived with us only few months before it began to get obviously old and then got some generic symptoms like diarrhea and eye discharge, and finally it was decided to euthanise. That scant time was enough for Karamelli to totally charm both of us and it was our common decision to get a new Syrian hamster after Karamelli. So we went on looking a new hamster and then I found Katariina Pieni (the name could be translated Catherine the Small). Katariina was also a short-haired Syrian female and its colour is called honey black in some sources.
Photo of Katariina
© KH
Katariina was about 3 months old when we bought it from its breeder in March 2009. It was super-cute and also super-active when compared to Karamelli, who had been a older, calm and collected hamster lady. With Katariina, we familiarised ourselves with hamster shows. Katariina won almost everything in its first show in August 2009 in Tampere, it was the best in guide-standard class and also in the Syrian pet class. We were so proud of it and I was hooked to hamster shows.
I saw the dwarf hamsters in real life first time in that hamster show although I had, of course, seen photos of dwarfs and thought that they were incredibly cute. I dreamed mostly of a Winter White and despite of Karri's mild protests I decided to get a Winter White pup when a friend of mine was planning a Winter White litter in autumn 2009.
Due to the difficulties with breeding and then the result was a litter of only two pups, Veera (breeding nowadays with the name Goldilock's) asked if I would be interested to get an adult Winter White female. She had one 11 months old female that wasn't used for breeding any more but would make a nice pet. So I got Hilma, officially Cheersbigear's Queen Of The Nightclubs, a sapphire Winter White female. Hilma was a lovely creature even though Karri still preferred Syrians.
Photo of Hilma
Katariina died very prematurely in April 2010 when it was only 1 year and 4 months old. The cause of death was probably a heart failure. We were devastated by Katariina's death but luckily we had Hilma as a little consolation. And it didn't take more than a week or so when we had a new hamster, Loviisa III! The newcomer was 5 weeks old short-haired (again) Syrian (again) female (again). Its colour is white-banded honey umborous.
Photo of Loviisa
© KH
Before Christmas 2010 Hilma was euthanised and Loviisa was our only hamster for 6 months. It was summer 2011 when I bought a normal-coloured Roborovski male Pertti (Opossums Bertil) from Veera. Pertti was a perfect pet for me as I wanted to "try" Roborovskis and Pertti was an older male who lived alone because it was aggressive towards other Robos.
Photo of Pertti
© KH
To have a Robo after few Syrians and one Winter White... I knew already that Robos are very, very active and quick but it was still a surprise that they are that quick. Pertti seemed to be nothing short of a crazy animal but it was really fun to watch. Unfortunately Pertti lived with us only 6 months, before Christmas 2011 it started to loose weight, to become bald and its breathing wheezed. After two different antibiotics without apparent effects and more than 20% weight loss in month, it was decided to euthanise in January 2012. I think I may not have another Robo, they are lovely and cute but I want to have a pet to cuddle a bit. Syrians and Winter Whites are better in that aspect. Anyway, Pertti was a nice guy and I would have liked to keep it longer time.
As two hamsters, one Syrian and one dwarf is an optimal set of pets for us, I started looking another dwarf after Pertti, a Winter White this time. I hoped to find a pearl-coloured as these almost-white pearls have always been my favourites of Winter White colours. And a female, again as Hilma was such a personality. Luckily Arja Myllylä (breeds hamsters within name Tarinan) had some Winter White litters with pearl females and in February 2012 in Tampere hamster show I bought Siri (officially Tarinan Ahvatuuli) from her.
Photo of Siri
© KH
Siri is a normal pearl female born in 27th Dec 2011. She is quite a temperamental young Winter White but absolutely too cute. So right now we're having two hamsters, Siri and Loviisa. We're going to celebrate Loviisa's birthday next Thursday, 5th April, when it will be 2 years old. So far all of our hamsters have died or been euthanised before their second birthday so this feels some kind of a milestone the have a 2 year old hamster.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)